perjantai 28. marraskuuta 2014

Tahdon.

Mulla ei ole yleensä tapana kovastikaan mekkaloida jonkun tietyn asian puolesta. Kannatan tai en kannata, vastustan tai puolustan. Teen sen itsekseni ja asiasta kovinkaan suurta numeroa tekemättä. Tämä osittain siksi, että multa löytyy usein käsittämättömän paljon ymmärrystä molemmille osapuolille. Ei toki aina, eikä varsinkaan selvissä oikein-väärin -tapauksissa, mutta silti vähän ehkä liiankin usein. Ymmärryksen löytyminen ei muuten sitten ole sama kuin että hyväksyy molemmat kannat, vaan se liittyy siihen että ymmärtää ne ajatukset molempien puolien takana. 

Joka tapauksessa, nyt on eräs ajankohtainen asia, josta mulla on kristallinkirkas mielipide, enkä epäröi ilmaista sitä missään. Tunnen asiaa kohtaan jostain syystä ERITTÄIN vahvasti, enkä tällä kertaa kykene ymmärtämään vastapuolta tai heidän ajattelutapaansa. Okei, kykenen ymmärtämään, että joitakin ihmisiä voi pelottaa ihan hurjasti vieraat asiat, mutta en ymmärrä sen käyttämistä tekosyynä pysyä omalla kannallaan.

Kyseessä on tasa-arvoinen avioliittolaki. En kykene käsittämään, että asiasta pitää vieläkin jankata. Miksi? Miten joku voi olla tällaista vastaan? Kaikki vastalauseet on kaadettu niin moneen kertaan, miksi tämä on edelleenkin issue? En suostu uskomaan, että minun maani on niin inha, ettei anna ihmisten avioitua keskenään jonkin niinkin naurettavan perustelun takia kuin "ne on samaa sukupuolta". No iiik. En voi kuin toivoa, että päättäjät ovat tänään viisaampia kuin pitkään aikaan, ja tekevät Sen Oikean Päätöksen. Ja sen jälkeen me saamme kaikki rakastaa ja sitoutua rakkaimpiimme huolimatta heidän sukupuolestaan


Suosittelen lämpimästi lukemaan masinoijan mahtavan tekstin Avoin kirje sukupuolineutraalin avioliiton vastustajille, sekä Juhani Mykkäsen kolumnin. Niissä on kirjoitettu perustelut niin paljon paremmin kuin minä osaisin ikinä kirjoittaa. Toki upeita tekstejä on pilvin pimein, mutta luonnollisesti kaikkia en saa yhteen postaukseen mahdutettua :)

Jos tästä kaikesta kohkaamisesta haluaa jotain positiivista etsiä, se on ehdottomasti se, että kaikessa tässä tiimellyksessä on saanut konkreettisesti huomata kuinka ihania ihmisiä maailmaan mahtuukaan (toki myös valitettavasti sen kolikon kääntöpuolen on saanut nähdä). Sydämeni sykähtää joka ikinen kerta, kun näen erityisesti heteron puolustavan tätä lakiesitystä, koska se kertoo heidän olevan ihmisiä, joilta riittää välittämistä myös sen oman napansa ulkopuolelle. Tämä asiahan ei käytännössä vaikuta heteroihin mitenkään, mutta se, että joku tahtoo nousta barrikadeille täysin itsestään liittymättömässä asiassa, taistella toisten oikeuksien puolesta.. se on niiiiiin hienoa se.

Edit: Mikä ihana päivä! Värikästä viikonloppua kaikille 

torstai 27. marraskuuta 2014

Omia joulujuttuja

Mulla on nyt ollut kotona iltaisin tavallaan vähän tylsää, kun kaikki mahdollinen joulujuttu on nyt sitten jo ripustettu roikkumaan tai kaivettu esille :D Paljoahan tuota ei sinällään ole, mutta se nyt on varmaan ihan vaan hyvä juttu. Oon aika lailla selkeästi simppeliyden rakastaja, mutta toisaalta huomaan kyllä nykyään itsessäni ajoittain ihan uuden puolen. Sellaisen, joka on hulluna runsauteen ja toisaalta jopa välillä karsastaa liikaa yksinkertaisuutta. Mutta nyt asiaan, tällaisia on muuttanut näkösälle kesän piiloista:


Alun perin lapsuuden kodistani mukaan muuttanut kultainen valotähti. Tämä kaunis valontuoja pääsi paraatipaikalle olkkarin ikkunaan. Mies vielä kilttinä naputteli ylimääräisen naulan aivan ikkunan laidalle, jotta "ruma johto saadaan menemään piilossa verhojen takaa" :) On ollut hauska seurata miten miehestäni on kuoriutunut jonkinlainen sisustuksesta välittävä otus tähän uuteen kotiin muuttamisen jälkeen. En olisi ikinä kuvitellut, että häntä kiinostaa mikään tällainen, mutta olenpas ollut väärässä! Todennäköisesti tämä kiinnostus sisustukseen on vain ollut talviunilla, koska aikaisemmat kämppämme on olleet niin epäsisustettavia, ettei ehkä ole siksi vain jaksanut vaivautua :D


Nyt vois jo olla paikallaan pahoittelut kuvanlaadusta.. Laitetaas ees melko pienikokosena, niin ehkä sitä ei niin huomaa (haha) ;) Joka tapauksessa, tämä on suuri ylpeyteni, ei saa nauraa! :D Löysin kaappien kätköistä tällaisen tavallisen pienen lasipurkin, ja näin sen heti kynttilä sisuksissaan. Itsessään se olisi kuitenkin ollut jotenkin.. tylsä ja alaston, joten kekkasinpas sitoa purkin "kaulukseen" paria eri lahjapakettinarua, kiiltävää ja mattaista kultaa :D Kyllä mä näen itsekin, että tuo näyttää vähän avuttomalta ja höpsöltä, mutta rakastan sitä silti kovasti koska se on itse väkertämäni ♥ Noita naruja pitäis ehkä korjata jotenkin, nyt ne on itse asiassa edelleen samoin kuin silloin kun ensimmäistä kertaa ne siihen sidoin. Tarkoitus oli kyllä parannella niiden "asentoa", mutta jotenkin se on jäänyt.. Krhm. Passaa kuitenkin kivasti tuohon yläpuolella olevaan kultaiseen valotähteen, ja itse asiassa ne sijaitsevatkin allekkain: toinen roikkuu ikkunan puolivälin tienoilla ja toinen on tuossa ikkunalaudalla :)


No kynttelikköhän nyt on ihan must ;) En pidä niistä tavallisista übervihreistä kynttelikkökoristeista, joten otin nuo koristeet toimimattomasta kyntteliköstä ja vaihdoin toimivaan sellaiseen :D Nuo ovat vähän sellaiset mustanharmaat, ihan hauskat. Mutta voi kun tämä tällainen perinteinen kynttelikkö tuo aina ihan hurjasti sitä joulun tuntua! Kenties tuo vain niin kovasti muistoja lapsuudesta? Ja näissä on kieltämättä sekin kiva puoli, että tuovat ihan kunnolla valoa. Sitä ei varmaan koskaan voi olla liikaa ;)

Sellaista! Olis vielä yks kynttiläsysteemi esiteltävissä, mutta nyt iski kyllä sensuuri - niin kaamean kuvan olin siitä napannut :D Pitää malttaa kuvata sitä rauhassa ja kertoa siitä sitten lisää.. ;)

Jokos teillä on kotosalla joulujuttuja kaivettu kaapista? Tai en nyt tiedä onko se niin "jo", johan ensi sunnuntaina on nimittäin 1. adventtisunnuntaikin! Häpeäkseni joudun kyllä myöntämään, etten edes tiedä adventtisunnuntain ideaa, mutta eikös silloin jo ainakin pitäisi kaikkien lakien mukaan saada laitella joulujuttuja ja -valoja esille :P Noh, mitä sitä turhista normeista välittämään, kun ketään ei loukkaa niin itse kukin saa mun puolesta elää ja olla just niin kuin tahtoo! :)

tiistai 25. marraskuuta 2014

The Mighty Ducks ♥

Mun työmatkan varrella on sellainen herttainen pieni lampi, jossa asustaa kasa sorsia. Nykyään näen niitä harvemmin, kun pääsen miehen kyydissä suuren osan työmatkaa eikä autotie mene lammen vierestä, mutta aiemmin käpöttelin töihin mennen tullen ja sorsat oli joka matkan kohokohta! :D Ne on niin mahdottoman suloisia, pulleita pyöryköitä jotka vaeltaa eteenpäin ja on vielä kovin sosiaalisia. Vaakkuvat ja vaappuvat ja pääsääntöisesti vaan OVAT SULOISIA ♥ Mä niin haluaisin rakentaa läheiselle parkkipaikalle sellaisen aivan järjettömän ison hallin, joka olis varattu näille sorsille talvikodiks, ettei niiden tarvis siinä tuulessa ja tuiskussa kykkiä kylmässä vedessä :( Siellä mä voisin sit hengailla näiden kavereiden kanssa ja katsella kun ne nauttivat elämästään inhimillisessä lämpötilassa ♥

Ei mulla tänään muuta :)

maanantai 24. marraskuuta 2014

Mukikakku, nams!

Nyt on iiihan pakko pistää jakoon mun uusi pikaherkku! :) Harmikseni en enää muista mistä tämän bongasin, joten en voi antaa credittiä oikeaan suuntaan, mutta myönnän ettei ole oma keksintöni (olisikin!)! Tuote kulkee reseptivihkossani nimellä Mukikakku, tosin itse teen tämän mukin sijasta jälkiruokakulhoon, ettei pääse tapahtumaan mitään ikäviä ylivuotoja. Kaakka nimittäin kohoaa mikrossa melkoisesti, tosin tasoittuu/laskeutuu sitten myös hieman jäähtyessään. Tämä on tämmöinen kämäisen leipurin pikaherkku ;D Ja myös siitä kätevä, että ainekset tähän löytyy kotoa suhteellisen varmasti ihan aina :)

Mennäänpäs asiaan. Näitä tarvitset kulhon, jonkin sekoitusvälineen (itse käytän haarukkaa) ja mikron lisäksi:

   2 rkl margariinia (juoksevaa)
   ½ muna
   1 ½ rkl maitoa
   3 rkl jauhoja
   3 rkl sokeria
   2 rkl kaakaota (tummaa)
   1/4 tl leivinjauhetta

Sitten vain kaikki aineet sekaisin kupissa ja mikroon täydellä teholla n. minuutiksi. Kannattaa testailla oman mikron kanssa mikä on täydellinen aika. Oma mikroni vaatii 1 min 20 sek lämmityksen ja silloin kakku on melkein kokonaan kypsää, ei mutakakkumaista. Mutta herrrrrrkkua se on! 

En tykkää hirveämmin leipoa isoja juttuja, kokonaisia kakkuja ja piirakoita jne, koska niistä jää aina ylimääräistä meidän kahden tarpeisiin ja sitten sitä jo huomaamattaan änkee itseensä ihan turhan paljon herkkuja, ettei vain ehdi mennä pilalle. Itse asiassa melkein voisi tosin tämänkin annoksen syödä kahdessa erässä, mutta hups vaan, se on kyllä kadonnut kupistani yleensä kerralla.. "Ikävä" puolihan tässä on se, että kananmunasta jää puolet käyttämättä, joten seuraavana päivänä on iiihan pakko tehdä uusi satsi ;P


Makoisaa maanantai-iltaa 

sunnuntai 23. marraskuuta 2014

Comment on!


Lähdetäänpäs liikkeelle laittamalla taustalle soimaan biisi sieltä mun mielestä ainoalta oikealta poikabändiaikakaudelta eli ah-niin-rakkaalta 90-luvulta ;D En tiedä vaikuttaako mielipiteeseen se, että elin teinivuosiani juuri tuolloin 90-luvulla vai ovatko nykyajan poikabändit vaan ihan oikeasti armottoman surkeita.. Joka tapauksessa, klikkaahan soimaan Take Thatin It only takes a minute girl ja nauti aikamatkailusta!

Itse tekstin puolesta ei nyt kyllä valitettavasti (?) aikamatkailla eilistä päivää ja tätä aamua pidemmälle. Nyt on vain ollut niin kivan rauhallinen ja pitkä sunnuntaiaamu, että ajattelin pari sanaa rustata tännekin :) Olen siirtynyt tänne läppärin ääreen n. aamuysin aikaan aamupalani kanssa, enkä juuri ole äässiäni ylös sen jälkeen nostanut :D Innostuin tässä pari päivää sitten etsiskelemään uusia blogeja luettavaksi Blogilistan avulla ja olen pitkin aamua selaillut innoissani toisten aikaansaannoksia. Ryhdistäydyin myös vanhojen tuttujen blogien kanssa ja päätin kerrankin rohkaistua kommentoimaan jos mieleen jotain heräsi. Useinhan sitä tulisi jotain kommentoitavaa, mutta jotenkin aina mietin että mitä tuotakin kiinnostaa mitä yhdentekevää mulla on sanottavanani tai vielä yleisemmin voiprklvttuhvetti kun en osaa muotoilla tätä asiaa sellaiseen muotoon, että muutkin ymmärtää mitä haluan sanoa. Sitten koitan pari kertaa kirjoittaa asiaa auki ja loplop pyyhin kaiken pois ja lähden sanaa sanomatta :D Nyt kuitenkin huomaan oikeasti miten kivaa on kun joku reagoi siihen mitä suollan ulos, joten päätin ryhdistäytyä tuon kommentoinnin suhteen. Ei ne kommentit varmastikaan aina ole ihan maailman tärkeimpiä, mutta ehkä joskus saatan sanoa jotain täydellisen oikein ja ilahduttaa viestin vastaanottajaa :)

En muuten eilen saunan jälkeen sitten lössähtänytkään sohvalle loppuillaksi, vaan hurautin äippäni luokse pikapyörähdykselle moikkaamaan siskoani ja hänen perhettään, jotka asuvat vähän pidemmällä toisella paikkakunnalla. Vietettiin suunnittelematonta pikkujoulua, kun one thing lead to another ja sitten oltiinkin jo pöydän ympärillä maistelemassa siskon tekemää banaanikakkua ja jädeannoksia ja äipän keittämää glögiä. Very nice! Very nice oli myöskin nuo jädeannokset. Sisko on sellainen jälkkäritaiteilija, ettei mitään rajaa. Toki annokset on aina herkkuja, mutta lisäksi ne on aina niin viimeisen päälle aseteltuja, ettei niitä melkein raaskisi syödäkään :D


Hehhee, mulla on tuolla taustalla VH1 Classic -kanava pyörimässä (sieltä nappasin tuon Take Thatinkin) ja nyt siellä soi sellainen helmi, että pakko jakaa sekin :D Olin iiiiihan myyty tän biisin kanssa silloin kun se tuli. Ehkä Justinkin oli mun mielestä aika sikasuloinen ;) No, pakko myöntää, onhan se vieläkin :P


Oih, nyt siellä alkoi soida biisi Dirty Dancingista.. Yks todellisista lempparileffoista. Mutta jääköön sen linkitys toiseen kertaan, ettei tää postaus täyty musavideoista :D

Sellaista kuului eiliseen iltaan ja tähän aamuun :) Nyt pitäisi jaksaa vääntäytyä ylös ja alkaa tylsempiin hommiin, tiskikone kaipaa täyttämistä.. Ynnnhh. Inhoan sitä, tylsin homma kotitöistä. Hauskempaa sunnuntain jatkoa teille muille! :)

PS. Illalla jänskätetään kumpi voittaa Tanssii tähtien kanssa -kisan, Pete vai Anu! Ihan vähän enemmän taidan olla Peten kannalla, mutta kyllä Janna & Matti ois ollu mun ykkössuosikkeja.. Nyyh!

lauantai 22. marraskuuta 2014

Talvi tuli!

Eilen se vihdoin tuli, lumi! Oih ♥ Tätä on odotettu! Kaikki on ollut niin järkyttävän tummaa, pimeää, harmaata ja synkkää, että jopa minä, vannoutunut kesäihminen, olen oottanut lunta ihan kieli pitkällä :) Toivottavasti tuo vaan pysyy.. Kuulin kyllä huhua, että tiistaina alkais jo taas olla plussakelit, joten voi olla turha toivoa. Viime joulu oli niin järkyttävä noin niin kuin säällisesti, etten kyllä tahtois toista sellaista putkeen. Lunta siis tänne, kiitos! Hyvissä ajoin jo, niin on kivempi fiilistellä jo ennakkoonkin :)

En ole oikein vieläkään lakannut intoilemasta tän blogin kanssa, että mitä kaikkea kivaa tänne toivottavasti jää muistiin myöhempää muistelua varten :) Ihan tarkkaan en tiedä mitä tulen tulevaisuudessa tekemään sillä tiedolla, että eilen tuli vähän niin kuin ensimmäiset kunnon lumet (no, ehkä jo toiset jos tarkkoja ollaan..), mutta olen iloinen, että halutessani saan sen täältä tietää :D Kävin tietysti innoissani heti käpöttelemässä vähän ulkosalla, ihan mielettömän kaunista oli kyllä! Ei varmaan edes tarvitse mainita, että puhelimen kameralla on kuvat napattu.. ;) Mutta en aio jättää julkaisematta tai postaamatta siksi! :D (jotain asiasta kyllä piti sanoa silti.....;) )


Kuvan epäselvyys johtuu osittain yhä jatkuvasta lumisateesta, mutta myös pimeydestä. Puhelimen Yö-kuvaustoiminto vaan tuo hieman valoa tähän kuvaan. Tykkään siitä toiminnosta kovasti, mutta jotenkin sitä käyttäessä tulee aina vähän huijarimainen olo, kun se saa kuvat näyttämään upeammilta kuin mitä livenä näkyy ;) En ole vielä osannut päättää mitä mieltä olen, onko pakko aina tavoitella mahdollisimman realistista lopputulosta ollakseen hyvä kuvaaja vai onko tärkeintä se, että kuvasta tulee kaunis. Saatan kallistua jälkimmäisen suuntaan, sillä itse ainakin tykkään kovasti katsella kaikkea kaunista, eikä sen ole niin väliä onko se kaikki näyttänyt luonnossa ihan samalta. Mutta sitten taas toisaalta en pidä ihmisten muokkaamisesta photoshopilla, ja kuinka kaukana se nyt sitten loppujen lopuksi muka on tällaisesta eri kuvaustoimintojen käytöstä? :D Enkä kuitenkaan taas ole muunlaisesta kuvanmuokkaamisesta moksiskaan: saa pehmennellä, muokkailla värejä, varjostaa ja valottaa ihan mielensä mukaan, kunhan se palvelee lopputulosta. Noh, mut tuntien eipä ole mikään ihme, että olen tässäkin asiassa kahta eri mieltä. Onneks ei ole pakko päättää just nyt ;)


Huppuun piiloutunut ja musa korvilla. So typical of me ;) Yritin mennä katuvalon alle, mutta tämän valoisampaa kuvaa en saanut :D Ja on mulla vielä vähän opittavaa mitä tulee rentouteen kuvailla itseään julkisella paikalla..

Tällaiselta näytti meidän partsilta katsottuna tänään päivällä:


Ihan kuin joku mustavalkoinen valokuva 60-luvulta :D Mutta ei, ei ole mustavalkoista. Tähän kuvaan ei ole käytetty mitään erikoistekniikkaa ja kuvanmuokkaustakin harrastin vain sen verran, että laitoin vinjetit reunoille. Hassua, että luonnossa voi olla noin mustavalkoista :)

Kohta tulee mies salibandypelistä, joten se olis sauna-aika. Sitten vois sytytellä kynttilät (ne kaikki miljoonat mitä olen jo laitellut ympäri kotia..) ja lössähtää sohvalle :) Sounds like a plan! Mukavaa vkonloppua ♥

perjantai 21. marraskuuta 2014

I'm dreaming of a .. champagne-colored Christmas..!

Joulu-unelmointini ei suinkaan jäänyt pelkästään lampaantaljoihin ja valotähtiin, kuten eilen vihjasinkin ;) Seuraavaksi vuorossa - tadaa - joulukuusi! 

Meillä ei ole ollut joulukuusta sitten varmaan vuoden 2007, jonka jälkeen muutettiin niin minimaaliseen kämppään, ettei sinne hyvällä tahdollakaan saanut joulukuusta mahtumaan. Nyt tilaa on hilppasen enemmän, ja joko partsille tai olkkariin olis aika lailla ihana saada taas jouluinen joulukuusi valoineen ja koristeineen :) Olin ensin valkoisen tekokuusen kannalla, mutta tuo toinen puolisko oli varsin pontevasti sitä mieltä, että tekokuusta ei tähän kotiin tule, joten se ajatus hylättiin sitten :D Kuulemma kuusen perustehtävä on tuoksua kuuselta, joten tekokuusessa ei ole mitään järkeä. 

Myönnetään, niinhän se on. Mitä enemmän koristeluakin tuumin tuli kyllä itsellenikin tunne, että valkoinen kuusi saattaisi helposti näyttää - noh - liian feikiltä, ja että vihreästäkin kuusesta voi saada todella kauniin kun vain käyttää oikeita värejä. Aiemmin kuusessamme on siis ollut sitä peruskoristelua; punaiset pallot ja kultaista pörrönauhaa. Jos tänä vuonna sattuisi meille kuusi ilmaantumaan, niin sen koristelu näyttäisi (toivottavasti) tältä:


Kullahtavat pallot: Ellos
Überkimaltavat pallot: Clas Ohlson
Tähtisimpukat: Ellos
Pallosetti: Kodin1
Mattahopeiset pallot: Clas Ohlson
Hopeiset tähdet: Ellos

Eli lähinnä hopeisia, kultaisia (ei keltakultaisia!) ja shampanjan värisiä palloja (ei yhtään punaista! ;)). Eri kokoisia palluroita ja mollukoita, ja paaaljon! Joulukuusen tapauksessa pidän runsaasta koristelusta oikein kunnon jenkkimalliin. Harmi ettei Suomen kuuset vain ole ihan samanlaisia tuuheita pehkoja, ainakaan ne mitä meidän metsästä löytyy ;) Peruspallojen sekaan ujutetaan myös vähän lempimuotoani tähteä, kun kerran noin ihania tähtösiä löytyi. Pallojen ja koristeiden pinnat saavat olla erilaisia: löytyy glitteriä, kiiltävää, mattaa ja koristeltua.

LED-kynttiläsarja: Kodin1
Organza-nauha: Kranssit.fi
Joulukuusen tähti: Kodin1

Kuusi ei ole joulukuusi ilman valoja (sanon minä), joten luonnollisesti se tulee kaipaamaan niitä - ja paljon ;) Mietin perinteisten kynttilän muotoisten valojen korvaamista tällaisilla LED-valoilla, joita pitäisi tuossa pötkössä olla jopa 120 kpl. Luulisi niillä tulevan tarpeeksi valaistusta myös minun makuuni! :D Perinteisestä pörrönauhasta olen myös saanut jonkinlaisen kammon, joten sen korvaisin kauniilla organza-nauhalla. Olisin halunnut nauhaan vielä jotakin kaunista kuviointia, tuo esimerkin nauha näyttää vähän tylsältä. Toisaalta en tiedä täyttäisinkö kuusen niin pahasti noilla palloilla ja muilla koristeilla, että tuollainen tasainen, sievä ja pelkistetty nauha ei olisi ollenkaan pahitteeksi ;) Hieman leveämpi se voisi kuitenkin olla, ehkä 5-7 cm tuon 4 cm:n sijaan. Tähdeksi löysin tuollaisen melko täydellisen värisen tuuhean perustähden. Tähti on olevinaan hopea, mutta ainakin esimerkkikuvassa se näyttää juuri sopivan shampanjaiselta sopiakseen unelmakuuseeni täydellisesti!

Se on siinä! :) Vielä innostuin pohtimaan ruokapöydän kattausjuttuja, mutta en tiedä onko se jo vähän liian turhaa, kun todennäköisesti syödään jouluruoka kuitenkin jossain muualla kuin kotona.. Katsotaan jospa innostun silti pusertamaan siitäkin jotain :D

Ps. Linkit eivät edelleenkään ole yhteistyölinkkejä, ne ovat vain johdattamassa tietä niille ketkä innostuivat ideoistani :)

torstai 20. marraskuuta 2014

Sisustushaaveita

Oon aina ollut oikein kunnon jouluhullu. Glögiä alan lipittää jo marraskuun ensi päivillä, jouluinen soittolista alkaa soida viimeistään marraskuun puolivälissä ja joulukuun alkaessa on jo koti joulukoristeltu! Mikään ei ole muuttunut tänäkään vuonna ;) Sormia ja varpaita himottaisi väkerrellä vaikka mitä jouluista, mutta en oikein tiedä edes mitä, kun kaikki on about valmiina jo :D Kranssia vähän suunnittelin tekeväni itse, mutta toisaalta sitten olisin ihan mahdottoman suruisa jos joku ilkeä ihminen tuotokseni ovestamme ryöstäisi.. Kerrostalossa kun asutaan, niin ei koskaan voi tietää kuka saa loistoidean ovemme ohi kävellessään. Pistän tämän vielä harkintaan kuitenkin :)

Tänään törmäsin linkkiin, joka vei Elloksen joulusisustus-osastolle. Mikäs siinä, haaveillaan vähän, vaikka juurikaan mitään en enää tarvitsisikaan kotiini.. Aina sitä kuitenkin keksii jotakin pientä - niin kuin nytkin ;) Kas:

Tummanharmaa tyyny: Ellos
Poro-tyyny: Ellos
Lampaantalja: Taljakauppa
Tähtivalo: Ellos
Kynttilänjalka: Ellos

Oih ja voih, mitä ihanuuksia! Tummanharmaita karvatyynyjä nappaisin sohvalleni paritkin kappaleet oikein mielelläni. Meiltä löytyy jo kaksi valkoista karvatyynyä ja voi hyvänen aika kun ne ovat ihanan pehmeitä! Oikein lemppareita jos meinaa ottaa sohvalla pienet torkut, niihin on kerrassaan taivaallista painaa päänsä :)

Poro-tyyny taas ei ole ollenkaan minua, en juurikaan välitä printtityynyistä, mutta tämä jostain syystä vei sydämeni ihan totaalisesti. Palasin katsomaan tätä uudestaan ja uudestaan :) Kai se on tuo järjettömän suloinen katse, joka sen teki. Passaisi värityksensä puolesta oikein hyvin sohvalle muiden tyynyjen joukkoon.

Tuo lampaantalja taas on itse asiassa muualta kuin Ellokselta, mutta ajattelin sen olevan oikein passeli tähän, kun kerran haaveillaan :) Tuollaisen tahtoisin ihan hirmuisasti sohvamme divaaniosiolle, joka sattumoisin on se osa sohvaa jolla minä yleensä köllötän ;) Miten ihanaa tuon pehmeyteen olisikaan köllähtää!

Tähtivalo sen sijaan suorastaan huutaa päästä makkarimme ikkunaan, samoin kuin makkarimme ikkuna kuulostaa huutavan tuollaista hopeaa tähteä luoksensa tuomaan hehkuvaa jouluvaloa huoneeseen :)

Kynttilänjalasta en ole aivan varma haluanko sen olevan juuri tuollainen, ja jos en halua, niin millaisen sitten haluaisin.. mutta kaipaisin tv-tasollemme tuollaista paksuhkoa, hopeista, hieman koristeellista pitkän kynttilän jalkaa, ja sen seuraksi toista samanlaista, mutta hieman lyhyempää kuin kaverinsa, jotta kynttilöitä olisi parilla eri korkeudella. Ei välttis olisi pahitteeksi jos tuo kynttilänjalka olisi vieläkin paksumpi kuin tuo kuvassa oleva.. Sellainen oikein kunnon tolppa?

Kuten näkyy, en erityisemmin välitä perinteisestä punaisesta jouluvärinä, enkä myöskään kaipaa tonttuja, joulupukkeja tai enkeleitä nurkkiini pyörimään. En yleisesti ottaenkaan hirveästi välitä suoranaisista koriste-esineistä. Jos niihin saa valoa, kynttilän tai kukan, niin sitten kelpaa :D Luotan joulusisustuksessa talvisuuteen, pehmeyteen, valoon ja kimalteeseen :) Ja hopeaan ja vähän kultaankin.

Loput löydökset taidankin kertoa joskus toiste, ettei tästä tule ihan järjetön kilometripostaus.. ;)

Ps. Linkit eivät ole yhteistyölinkkejä

keskiviikko 19. marraskuuta 2014

Ensimmäinen postaus viimeiseen blogiini :)

Täällä ollaan taas! :) Olen ihminen, joka innostuu helposti, mutta jonka innostus toisinaan lopahtaa lähes yhtä helposti kuin alkoikin. Olen aiemmin pitänyt jo jopa kahta blogia, jotka molemmat jäivät "elämän alle" ajan mittaan. Toisen blogin nimi alkoi tuntua ajoittain ahdistavalta, koska en voinutkaan enää uskoa sen sanomaan joka hetki. Toinen blogini taas käsitteli kropan parannusta ja koska projektissa oli (ja on edelleen) omat haasteensa *köh*, niin toisinaan kun en ollutkaan niin ahkera liikunnan ja ruokailun suhteen, niin myös mielenkiinto kirjoittamiseen katosi ja blogi oli hiljaa montakin kuukautta putkeen.

Se, mikä ei kuitenkaan koskaan kunnolla kadonnut, oli halu saada omia ajatuksia ja valokuvailuja jonnekin esille: jättää minustakin jokin merkki tänne maailmaan. Tuntui, että blogin pito oli se oikea ratkaisu, mutta kunnollinen väylä vielä puuttui. Tänään se iski kuin salama kirkkaalta taivaalta: My Everyday Moments. Otsikko ei anna ilmi mitään syvällistä filosofiaa tai elämäntapaa, eikä sillä ole mitään tiettyä päämäärää, jonka saavuttamattomuus aiheuttaisi kirjoitustaidon menetyksen. Tämä on vihdoin se paikka, johon voin vaikka tulla julkaisemaan pelkästään lauseen "Tänään oli upea päivä!" ja se riittää. Mahtavaa! :) Olen niin innoissani, ettei sillä melkein ole mitään rajaa! :) Postausideoita pyörii päässäni ja tuntuu kuin niiden määrä olisi rajaton. Ja sitähän se onkin! Aivan mieletön vapaudentunne tulee noin epämääräisestä blogin nimestä, hassua. 

Olen myös aina haaveillut kirjoittavani jotakin ylös jokaisesta päivästä. Päiväkirjaa en ole pitänyt sitten teini-iän, mutta myöhemminkin olen tunnollisesti ostanut uuden kalenterin joka vuoden alussa ja päättänyt että tänä vuonna kirjoitan kyllä joka päivä jotakin. Juu.. Joka päivä jotakin, kunnes alkaa helmikuu :D Mulla on aina ollut jotenkin huono muisti ja lähiviikkojenkin tapahtumat unohtuvat helposti jonnekin muistin syövereihin. Tämän blogin myötä mulla on jatkossa toivottavasti paikka, josta pääsen tarkistamaan mitä tapahtui milloinkin - vähän niinkuin julkinen päiväkirja. En toki yritä sanoa, että joka päivä postaisin jotain, mutta tietysti salaa sitä toivon. 

Yritän pyristellä irti kaikenmaailman säännöistä, joita olen ilmeisesti ihan itse päähäni luonut ja hyväksyä mm. sen, että ihan joka postauksessa ei välttämättä tule olemaan kuvia, ja nekin kuvat mitä tulee olemaan ovat 99% todennäköisyydellä kännykällä otettuja ja se on ihan ok. Jospa näiden parinkin seikan muistaminen madaltaisi kynnystä kirjoittaa useammin ja kenties vähäpätöisemmistäkin asioista :) Yritän kirjoittaa tätä ensisijaisesti itselleni, mutta toki ilahdun, jos joku muukin saa tästä kaikesta jotain iloa itselleen. 

Kas näin, tämä päivä jääköön historiaan ensimmäisestä postauksesta toivottavasti viimeiseen blogiini :)