Ite lakkasin!

..ja sen kyllä huomaa, viimeistään kun läheltä katsoo ;) Mutta silti! Lompakkoni ei ole yhtä innoissaan kynsien ammattilaisella laitattamisesta kuin mitä itse olisin, joten joudun turvautumaan omaan luovuuteeni ja sen rajoitteisiin, haha! Silti joskus onnistun luomaan jotain, joka ilahduttaa - kuten nyt tällä kertaa - vielä lähes viikon päästäkin :) Vähän ovat päistä kuluneet, mutta yllättävän hyvässä kunnossa yhä! Ehkä kerrankin maltoin odotella tarpeeksi pitkään ennen seuraavan kerroksen laittamista, ja toisaalta ehkä kerrankin ei tarvinnut laittaa ihan hirveän montaa kerrosta. Ja toisaalta olen myös ollut flunssassa tästä vajaasta vkosta n. 4 pvää, joten ehkä sekin on rauhoittanut menoa :D 

Tunnollisesti siis lakkailin pohjalle väritöntä kynsilakkaa, päälle vain yksi kerros Kicksin kaunista hieman koralli-pinkki-punaista (kertoisin sävyn niin mielelläni, mutta purkista ei sitä enää selville saa ja Google-etsivän taitonikin ovat näköjään ruostuneet) kynsilakkaa, joka peitti itsessään jo todella hyvin. Kicksin päälle laitoin vielä kaikille muille kynsille paitsi nimettömille Seppälästä aikanaan ostettua Wild and Crazyä sävyssä w58 Neon Light, joka muutti kynsien kokonaissävyä hieman vaaleammaksi ja toi mukanaan hehkua ja vähän jonkinlaista bling-blingiä. Nimettömiin sutaisin vielä toisen kerroksen Kicksin lakkaa vahvistamaan ja tasoittamaan väriä, ja koska bling-blingiä ei voi koskaan olla liikaa (eipä..), laitoin niihin vielä hopeiset Wild & Mild tähtitarrat, joita ostin viime syksynä I Love Me -messuilta. Liekö saa sieltä Seppälästäkin..? Päälle vielä väritöntä lakkaa päällysteeksi ja tällaiset tuli arkeani ihastuttamaan piiiiiitkään jatkuneen kynsilakkatauon jälkeen:

Toki olisin voinut siistiä kynsinauhat vielä ennen kuvien ottoa, mutta olin vain ihan liian innoissani moiseen puuhaan.. :D

Täytetyt letut

Innostun näköjään bloggaamaan aina kun aurinko paistaa, hah! :D Noh, aurinko nyt vaan tekee kaikesta parempaa! Tosin, nämä tämänkertaisen aiheen täytetyt letut on ihan tosi herkkuja ilman aurinkoakin :) Kaipailin kovasti jotain uutta safkaa, ja satuin törmäämään täytettyihin lettuihin. Tuumasin, notta nyt kokeillahan! Ja hyvä, että kokeilin, on ihan sikanamsseja nämä. Mies ei välittänyt noista letuista suolaisen kaverina ja tunkee varmaan jatkossa sisukset tortillalettuihin peruslättyjen sijaan, mutta mun makuun taas just nää letut on niin hassu yhdistelmä suolaisen kanssa, että se on superhyvä jo siksikin :D I know, I'm weird..

Letut tein jonkun iänkaikkisen reseptin mukaan, joka on bongattu en-muista-mistä. Ehkä jopa siitä yläasteen (joo, se oli ennen yläaste ja mun on vaikea sanoa sitä yläkouluksi.. pardon me.) köksänkirjasta? :D Enivei, ohje on niin simppeli, että jopa mäkin osaan sen nykyään melkein ilman ohjetta (aina se ohje tarvii kuitenkin kaivaa viereen varmuuden vuoksi..):

2 kananmunaa

4 dl maitoa

4 dl vettä

4 dl vehnäjauhoja

1,5 tl suolaa

1 dl öljyä

Mitään erityistä hifistelyä tämä ei tarvi, tosin itse laitan jauhot kahdessa osassa, jotta niiden vatkaaminen on helpompaa. Jostain luin, että pitäis antaa lettutaikinan vetäytyä ennen paistamista, mutta enpä ole moista ennen(kään) tehnyt :D Levyn lämpenemisen ajan se siinä vieressä seisoo, sit alkaa paisto heti vaan kun voi (yleensä vielä vähän liian ajoissa, että siitä ekasta letusta tulee tarpeeks blondi..). Joskus muistan laskeneeni, että sain tästä taikinasta n. 16 lettua. Nyt en laskenut, enkä tiedä laskinko tuolloin oikein, mutta kai se jotain suuntaa antaa ;) Mun lettupannu on pienehkö, halkaisijaltaan varmaan jotain 20 cm, jotta saan letut ehjänä käännettyä ympäri :D

Sitten se sisus! Äärimmäisen simppeliä:

400 g jauhelihaa
1 pss original Taco spice mix (Santa Maria)
1 dl vettä
3 tomaattia
200 g herne-maissi-paprikaa
riisiä

Itse tällaisena keittiövammaisena inhoan tuollaisia epämääräisiä ohjeita, kuten "riisiä" tai "ripaus suolaa" tai muuta vastaavaa, kun ei oikein tiedä ollenkaan millaisesta määrästä siinä sitten puhutaan. Tein kuitenkin riisiä pakkauksen ohjeen mukaan neljälle (basmatiriisiä kuiviltaan 3 dl), ja siitä jäi osa käyttämättä (oli siis liikaa se..). En tehnyt mitään mittaus- tai punnitustöitä tietääkseni minkä verran jäi jäljelle, mutta varmaan joku sellainen yhden henkilön annos sitten :) Sen näkee kyllä milloin oma pannu alkaa olla täynnä tavaraa eikä riisiä enää sovi enempää :D Tein muuten ekaa kertaa ikinä mikrossa riisin..! Haha, kyllä, sellainenkin vekotin on keksitty missä moinen onnistuu. Äippä vanhana Tupperwarelaisena antoi mulle moisen (Easy Rice itse asiassa on vehkeen nimi), ja pakkohan se oli uteliaisuudesta kokeilla. Kieltämättä oli ihan hurjan paljon helpompaa antaa mikron hurista takana ja puuhailla itse tuota täytettä valmiiksi, vaikka onhan tuollainen nyt tavallaan aika turhake :)

Takaisin asiaan. Paista siis jauheliha, sotkuta mukaan Taco spice mix -pussi ja lisää desi vettä. Sekoita kunnolla ja anna hautua niin kauan, että vesi on about imeytynyt tai  muuten maagisesti kadonnut. Tällä aikaa ehdin kätevästi silputa tomaatit oikein pieniksi palasiksi :) Kun jauheliha on valmis, riisi valmis, tomaatti pilkottu ja herne-maissi-paprikan pussi avattu, sotketaan ne kaikki onnellisesti yhteen. Täytettä letulle ja ääntä kohti! NAMS! :)

Ihanaa naistenpäivää!

Ihanaa naistenpäivää kaikki ihanat naiset! ♡

T. Flunssapotilas

Kuva täältä

Kuin ninja yössä..

Tiedättehän sen tunteen, kun teet jotain vähän kiellettyä, jotain salaista? Kun saat toteuttaa itseäsi ja mielitekojasi ilman toisten tuomitsevia katseita? Entä kun lähistölle saapuu toinen ihminen, kanssaeläjä, ja joudut hetkeksi vetäytymään takaisin itseesi, takaisin tavalliseksi ja hyvinkäyttäytyväksi yksilöksi. Mahdollisen ohikävelijän kulku tuntuu kestävän ainakin ikuisuuden, etkä meinaa malttaa jaksaa odottaa sitä loppuun, jotta pääsisit jatkamaan todellisen itsesi toteuttamista. Sekunnit venyvät kuin elokuvan hidastetussa kohtauksessa, ja kun se toinen ihminen on juuri ja juuri kulkenut ohitsesi, et kestä enää vaan annat palaa koko sydämesi kyllyydestä, kaiken sen odottelun ajan tukahdutetun tunteen edestä. Palat halusta päästä jatkamaan niin kovin, että uskottelet itsellesi olevasi turvassa jo hieman ennen kuin todellisuudessa olet. 

Tällaisissa salatuissa toiminnoissa on vain se ongelma, että tietynlaisessa hurmoksessa tekee helposti virheitä. Ensimmäisellä kerralla olet supertarkka, ettet tee yhtäkään virhettä jäädäksesi kiinni, ettei KUKAAN näe. Useamman kerran jälkeen tulet aina vain itsevarmemmaksi ja itsevarmemmaksi. Lopulta jopa röyhkeäksi. Vähennät suojustasi, tulet varomattomaksi tapahtumapaikkojen suhteen - kyllä mä tän handlaan. Vääjäämättä edessäsi on tilanne, että jäät kiinni. Joku näkee. Joku saa tietää salaisuutesi. Ehkä kertoo siitä muillekin, tai sitten antaa vain pienen merkitsevän katseen - tämä jääköön meidän väliseksemme. 

Minä jäin tänään kiinni. Olin huolimaton. Liian itsevarma. Jätin suojukseni pois, en tarkkaillut tarpeeksi ympäristöäni. Oli kovin pimeää, se olkoon puolustukseni. En vain huomannut sitä toista. Todella rookie mistake. En ole vielä ehtinyt prosessoida tapahtunutta kunnolla, se tapahtui vasta ihan hetki sitten. Kadunko? Totta kai. Aionko vahingosta viisastuneena lopettaa toimintani? En usko. Jatkossa aion vain olla huolellisempi, varovaisempi, parempi. Ehkä pidän kesän taukoa ja palaan ensi talvena parempana kuin koskaan.

Ai mikä on tuo paheeni? Playbackina laulaminen kaulahuivin takana julkisilla paikoilla. Fiiliksellä ja silmät kiinni.

En gång IFK, alltid IFK

Perjantaina oli taas odotettu ilta, kun HIFK saapui tänne päin maailmaa pelailemaan :) Kuuntelin IFK:n maalibiisiä aiemmin päivällä ja haaveilin kotihalliin pääsystä, sekä tutkiskelin hieman tilastoja ja muutoinkin kasvattelin fiilistä illan peliä varten. HIFK oli (ja on edelleenkin, pieni spoileri ;)), voittanut Pelsut joka matsissa tällä kaudella, joko varsinaisella peliajalla tai sitten jatkoajalla tai rankkareissa (eli "voittolaukauskilpailussa", joka on mielestäni aivan järkyttävä termi ja terminvaihdos, vaikka toki kuvaa itse tapahtumaa paremmin. Joihinkin asioihin ei silti vain pidä koskea ja piste). Ei mitenkään huono lähtökohta :) Ensimmäinen erä päättyikin vallan lupaavasti HIFK:n 0-1 johtoon.

Olin haaveillut, että koska tällä kertaa kyseessä oli perjantaipeli, niin myös HIFK-fanit olisivat runsaammin mitoin liikenteessä kuin esim. edellisessä matsissa, mutta eivät ne juurikaan :( Eivätkä kovinkaan hurjasti edes meteliä pitäneet, harmi! Itse istuin tällä kertaa tiiviisti Pelsu-fanien ympäröimänä, mikä sekin oli vähän tylsää :D Onneksi pelin lopputulos ilahdutti kuitenkin ;P (siskoani vähän vähemmän, köh köh) Ei muuten ollut yhtään tappeluakaan jäällä! Yllättävää! Itsestäni on aina tuntunu vähän siltä, että koska IFK:n maine (no ei pelkkä maine..) on mitä on, niin Pelsu-pelaajilla on aina pinna ihan kireällä jo valmiiks ja sitten ne purkaa varmaan koko vuoden turhautumiset IFK:n pelaajiin. Ja IFK:han vastaa jos sille huudetaan.. Mutta ei tällä kertaa, paria pienen pientä keissiä lukuunottamatta. Hyvä näin! Mietityttämään tosin jäi se kuinka kävi Söderholmille? Lähti kättään pidellen pukkariin ja ollut eilisen pelin loukkaantuneena :( Missasin koko häppeningin, mutta ei ainakaan tuomarin pilli soinut..

Lauantai menikin melko pitkälti ihan vain ollessa ja tortilloja herkutellessa :) Iltasella kävin pikkuisella juoksulenkillä, jonka vetäsinkin sitten vähän liian kovaa.. :D Viime vuonna enemmänkin juoksennellessani perus lenkkivauhtini oli sellainen 8,5 km/h (joskus jopa 9,1 km/h), mutta nyt kun olen pidemmän tauon jälkeen käynyt hölkkimässä, on nopeus ollut n. 7,7 km/h. Eilen se oli kuitenkin jotenki pompsahtanut 8,7 km tuntivauhtiin, ja sen kyllä huomasi :D Lähdin matkaan niin intoa puhkuen, että melkein harmitti kun juokseminen tuntui jotenkin vaikeahkolta ja raskaalta. No, eipä ihme, kun nopeus on ollut vähän liikaa näin vähän juosseelle :) Eniten nauratti ensimmäisen 500 metrin nopeus: 10,3 km/h! Haha :D Jännä juttu, että tuntui siltä kuin keuhkot ei ihan riittäisi.. Vielä koko ensimmäisen kilometrin keskimääräinen nopeus on ollut 9,2 km/h. Varmaan ihan vaan jo sulat tietkin vaikutti tähän nopeuden lisääntymiseen, pääseehän sitä asfaltilla kuitenkin huomattavasti nopeammin etenemään kuin lumen päällä. Mutta kaipa tässä jotain pientä kehitystä ja heräämistä ylipäätään on havaittavissa tuon aerobisen kunnon puolellakin :) Joo, eipä nämä tällaiset hifistelyt taida muita ihmisiä kiinnostaa, mutta itse olen kovin kiinnostunut lenkkieni spekseistä :) Ja tämän kaiken tiedonhan tarjoaa luonnollisesti Sports Tracker, maailman paras keksintö! :)

Sellaista alkuviikonloppuun, tämän päivän puuhista on luvassa ihan oma postauksensa :) Hauskaa loppuviikonloppua!