torstai 30. huhtikuuta 2015

Vappuja!

Tänään oli tarkoitus vihdoin päästä kunnon lenkille, kun tiistaina pidin huolta lihaskunnostani ja eilisestä tuli lepopvä kun tuli muuta puuhaa ja menoa. Elämä kuitenkin yllättää ja suunnitelmiin tulikin muutos ja me lähdetään kaveriparin luokse viettämään vappua :) Täytyy kyllä sanoa, että illan seura tulee olee niin huippua, että eipä (ihan hirveesti) ees harmita ♥ Toivon vaan, että huomisen olo ja kunto on sellainen, että pääsee lenkille silloin :D Muussa tapauksessa onhan tässä vielä huomisenkin jälkeen kokonainen vkonloppu vapaata. Mä niiiin tykkään arkivapaista :P 

Viettäkäähän ihastuttava vappu! :)

Kuva täältä

keskiviikko 29. huhtikuuta 2015

Kohti maalia ja ohi

Kyllä oli hiiiieno maanantai tällä viikolla, vieläkin fiilistelen :) Syynä tähän oli Aivan Järjettömän Mahtava lenkki, josta postasinkin eilen. Aloin jo kirjottaa sitä lenkkipostausta yhdessä tämän postauksen rungon kanssa, mutta se vaan jatkui ja jatkui ja jatkui, niin oli pakko jakaa pariin eri postaukseen :D Niinpä eilen höpötin mun lenkistä ja tänään kerron vähän tulevaisuuden tavoitteista!

Kyllä, minulla on tavoite! Vähänkö tuntuu hienolta jo pelkkä ajatus, että tähtää johonkin :) Jotenkin sitä on aina vaan epämääräisesti haaveillu erinäisistä asioista ja ehkä jollain tapaa myös asettanu tavoitteita, mut ei ne ole ikinä olleet tarpeeks konkreettisia tai sitten sitä on vaan luovuttanu jossain vaiheessa kun kiinnostus on lopahtanu. Tällä kertaa tavoite on asetettu toisen osapuolen kanssa, niin ei tunnu edes vaihtoehdolta, että siitä lipeäis jotenkin. Tämä toteutetaan, ja piste! :D Tai näköjään huutomerkki ;) Sallinette sekalaiset höpinäni, olen hieman innoissani..

Tilanne on nyt siis se, että menin vkonloppuna sopimaan siskoni kanssa, että kesällä juostaan Kymijärvi ympäri. Siskon mies on sitä juoksennellut enemmänkin ja sisko sitten ollut pyörällä huoltojoukkona mukana, ja kerran mitannut matkan vissiin pyörän jollain matkamittarilla, ja tuloksena oli n. 16 km. Henkisesti olen varautunut, että siitä tulee sellainen 16-20 km lenkki. Välillä vähän kauhistuttaa, että sehän ois melkein kuin puolimaratoni, mutta kerrankos sitä..! Ja onhan tässä vielä aikaa reenata. Koitetaan myös molemmat saada päät kuntoon sillä tavalla, ettei lähdetä repimään turhia, vaan pysähdytään välillä pikaisesti evästämään/juomaan/venyttelemään, jos tarve vaatii. Silti se olis upein urheilusuoritus, mitä olisin ikinä tehnyt, vaikka pysähtyminen tekeekin henkisesti tiukkaa!

No kas tässä! Aamen. Tästä lähtien muistelen tätä quotea, jos meinaan alkaa sättimään itseäni hitaudesta tai muusta :) Kuva täältä. 

Mun yks suurimmista ongelmista lenkkeilyn kanssa on ollut vauhti ja sen liiallisuus suhteutettuna mun kuntoon. Se vaan on pirun vaikeaa mennä tarpeeksi hitaasti! En edes tiedä miksi. Ehkä se on joku sairas häpeä liian hitaasta löntystelystä tai sitten pelkään päästäväni itseni liian helpolla. Either way, aivan naurettavaa. Lenkkeilyn kuuluis kait kuitenkin (niin kuin kaiken liikunnan!) olla hauskaa ja kivaa (muutenkin kuin ajatuksena, ainahan sinne innoissaan lähtee kun olettaa sen olevan sellaista kepeää liihoittelua :D), eikä mitään verenmaku suussa tehtävä suoritus. Tällaisessa keississä Sports Tracker on kaltaiselleni vähän huono, kun aina tulee vertailtua lenkkilukuja, että menikös tällä kertaa nopeampaa kuin viimeksi vai ei, ja sitten ehkä vähän harmittaa jos ei. Mutta näkisin, että ennemmin kuin hylkää Trackerin käytön, niin pitäis laittaa pää kuntoon :) Ja sekin projekti mulla on parhaillaan meneillään. Jatkossa aion nauttia joka lenkistä ja jos tuntuu, että kunto loppuu, niin hidastan. Sanoisin jopa, että kävelen, mutta en uskalla liikoja lähteä lupailemaan näin heti alkuun, haha ;D

Kuva täältä. 

Tämänhetkinen kunto on siis about se, että tunnin/n. 8 km jaksan juosta putkeen. Työtä on siis edessä, kun vähintään tuplat pitäis tuosta saada :) Mutta odotan sitä työntekoa ihan superinnolla! Uskon, että kun vaan maltan pitää vauhdit tarpeeks hitaina ja alkuun myös matkat tarpeeks lyhyinä, niin lenkeistä tulee nautittavia väkisinkin. Totta kai aina joskus on huonoja lenkkejä, ei kai sille voi mitään. Mutta koitan tehdä kaikkeni, että niiden osuus vähenis huomattavan pieneksi. Konkreettisesti tää tarkoittaa sitä, että syömisistä on pidettävä tarkkaa huolta, ja nimenomaan siis siitä, että syön tarpeeksi. Ilman polttoainetta on ihan turha kuvitella lähtevänsä liikkeelle autollakaan :) Maanantaina olin vetänyt smoothien duunin jälkeen ja siitä parin tunnin päästä lähdin lenkille. Nälkä oli jossain vaiheessa lenkkiä turhan kova, mutta periaatteessa smoothie oli rakenteeltaan just täydellinen evästys: ei liian raskasta.

Toinen seikka, johon on väkisinkin alettava kiinnittää huomiota (ja ois pitäny all along..) on kehonhuolto. Venyttelyä on pakko alkaa harrastaa lenkkien jälkeen, jos lenkkikerrat nousee esim. 3-5 kertaan/vko. Myös verryttelyä tulis alkaa harrastella ennen lenkkiä, että kroppa ehtis lämmetä ennen suoritusta, eikä sen tarvis kylmiltään lähteä matkaan. Tokihan näistä molemmista ois pitänyt huolehtia jo koko elämänsä, mutta jotenkin ne on niin hemmetin helppo "unohtaa".. Nyt vaan ei ole vaihtoehtoja jättää kehonhuoltoa väliin, kun treenikerrat tulee lisääntymään aika radikaalisti. Aiemminhan oon käynyt lenkillä tosi satunnaisesti. Joskus pari kertaa vkossa, mut esim. maaliskuussa olen näköjään käynyt hurjat 2 kertaa juoksulenkillä koko kuukaudessa! Pieni shokki tässä varmaan tulee kropalle :D Siksi pitää huolehtia, että se jaksaa kans.

Kuva täältä.

Voi apua kun mulla olis sanottavaa vaikka mitä, mutta pakko lopetella kun tää on jo nyt ihan laittoman pitkä sepustus :D Eipä muuta kuin MATKAAN! :)

Pieni avautuminen ystävällisyydestä

Tästä tekstistä saattaa tulla melkoisen paatoksellinen, mutta suodaan se nyt tähän kaiken treenihöpinän keskelle. Jumahdin aatoksiini sen verran pahasti, että pakko päästä suoltamaan omat mielipiteet pihalle :D 

Ihanainen Eve oli kirjoittanut niin mieltälämmittävän vastauksen mun kommenttiin, että siitä jäi oikein pitkäksi toviksi todella hyvä mieli. Jatkoin siitä pohtimahan, että miettikääpä oikeasti miten paljon superimpaa ihmisten keskellä ois olla, jos kaikki laukois aina ääneen, kun joku henkilö tai sen teko miellyttää häntä? Positiivisella palautteella on nimittäin aika törkeän mieletön voima, vaikken sanokaan, että se kaiken parantaa. Eikä sen tarvi tulla kuin yhdeltä henkilöltä, jos niikseen. Myönnettäköön, että olin jo lähes heittämässä pillit pussiin tän koko blogin kanssa, kunnes Eve linkkasi tän blogissaan. Olin ihan hämilläni ja vaikka se ei suoraa sanallista palautetta ollutkaan, niin sain siitä niin järjettömän innostuspiikin, ettei ole toviin tässä tyypissä nähty :D  Ja nyt taas tuntuu siltä, etten ikinä tahtois luopua tästä omien asioiden höpöttämisestä :) Kiitos Eve tästä

Tässä jossain vaiheessa kevättä eksyin Vauva-forumille ja jonkun tovin siellä lueskelin ihmisten juttuja, lähinnä ihmetelläkseni että mitäs ihmettä tämä meininki oikein on..! Ihmiset kirjoittaa siellä niin järkyttävää tekstiä toisilleen ja toisista ihmisistä, että en vain pysty ymmärtämään sitä. Mikä niitä vaivaa? Mitä ne saa siitä itselleen? MIKSI?! Sama homma ilmenee joidenkin bloggaajien kommenttiboksissa. Aivan järkyttäviä asioita päätetään laukoa ääneen, mut tietenkään "ei pahalla". Milläs helvetillä sitten? Ja taas joutuu pohtimaan, että MIKSI. Puuttuuko tapakasvatus, terve järki, mikä? Huh, kun alkaa verenpaine nousta ;)

En nyt yritä lässyttää, että ollaan kaikki kivoja toisillemme niin kaikki on hyvin, vaikka se varmaan siltä kuulostaakin (ja on osittain totta ;)), mut oishan se kiva jos ihmiset vähän pohtisivat myös omaa ulosantiaan. Ehkä kaikkia ei aina jaksa kiinnostaa miten muut ihmiset voi, mutta luulis, että se ois jokaisen tiedossa jo, että ihan itsekkäistä syistäkin kannattaa olla ystävällinen. Siitä tulee itselle paljon parempi fiilis kuin turhanpäiväisestä purnaamisesta. En myöskään tarkoita tällä höpötykselläni, että pitäisi olla mielinkielin kaikille maailman ihmisille, mutta mitäs jos sitä vaan ihan simppelisti silloin, kun tulee hyvä fiilis jostain, niin sanois sen ääneen? Mielellään, jos joku toinen ihminen sen aiheuttaa, niin kertois siitä? Mitä voi menettää?


tiistai 28. huhtikuuta 2015

Monday that didn't suck :O

Eilen oli uuden lenkkielämäni (siitä lisää huomenna!) ensimmäinen lenkki ja mikä lenkki se olikaan! JÖSSES! Oon ihan fiiliksissä vieläkin :D Tarkotus oli lähteä varovasti kokeilemaan, josko sais selville tän hetken ns. pohjat, eli mikä on pisin matka minkä jaksaa hölkkäillä (saatan muuten satunnaisesti kutsua näitä mun hölkkäilyjä juoksuksi, vaikka vissiin juoksua ois vasta se kun vauhti on 10 km/h, mistä olen suht kaukana :D Forgive me.). Voisin melkein sanoa, että aika lailla sellaiseen tilanteeseen päästiinkin, nimittäin alkoi jo lonkissa tuntua, samoin kuin jalkapohjissa. Muutoin tosin tuntuu, että olis jaksanut vielä lisääkin, mutta en tarkoituksellisesti halua hankkia mitään jälkikipuja ja vaivoja, joten lopetin siihen :D Toivottavasti paikat tottuu pidempiin lenkkeihin, vaikka nyt pitäis kuitenkin muistaa myös alotella iisisti. Joo, onhan tässä tullut hölkittyä silloin tällöin, mut kuitenkin tuntuu, että nyt ollaan vasta ihan alussa tai ainakin koitan suhtautua niin, ettei tuu vedettyä ylilyöntejä.


Haha, oon niin innostunu tästä aiheesta, että juttua tulis ihan järjettömät määrät sekä asiasta että sen vierestä (siksi jaoin tän postauksenkin kahteen osaan, ettei tule ihan järjetöntä kilometripostausta :D).. Onneks mulla on tää blogi mihin voin vuodattaa kaiken, ettei lähipiiri joudu ihan joka hetki kuuntelemaan mua kuin rikkinäistä levyä (juoksu sitä, juoksu tätä) tai vaihtoehtoisesti mun pää räjähdä kun olis niin paljon sanottavaa :D Mutta jospa takaisin siihen eiliseen ;) Sää oli mitä mahtavin, vaikkei ensioletuksella niin ajatteliskaan, oli nimittäin sellaista pientä ja isompaa sadetta koko matkan ajan. Mutta luulen, että se vaan raikasti ja helpotti oloa ja hengittämistä. Sukat ja lenkkarit oli märät jo n. 500 m jälkeen, mutta ei kyllä tippaakaan menoa haitannu! Enemmänkin mulle yleensä sadelenkeistä tulee sellainen tuplaboosti, että vitsit nyt oon sissi, täällä mä vaan juoksen vaikka sataa! :D Lämpötila oli vissiin jossain +10 C:ssa, ja että se tuntuu lämpimältä talven jälkeen! Oli just sopivan lämmin, sopivan viileä, sopivan raikas, sopivasti vaatetta ja, no, kaikki vaan oli niin täydellisen sopivaa! :D

Jos väkisin haluaa jotain negatiivista etsiä lenkistä, niin se ois vissiin se, etten hennonnut laittaa mun uusia lenkkareita jalkaan, ettei ne sotkeennu tuossa kurasäässä :D Mutta ihan kiltisti näköjään nuo edellisetkin palveli ja hyvä niin, koska ajatuksena kuitenkin oli vihdoin toteuttaa se, että olis kahdet eri lenkkarit joita vaihdella, ettei kummatkaan kärsi ihan ylettömästi. Nuo vanhat lenkkarit on siitä hassut, ettei ne vissiin ikinä ole hiertänyt juostessa, vaikka kävellessä hiertääkin :D Nyt oli vielä ne vanhat teipitkin siellä kiinni, ettei varmasti hierrä.

Vaikka toki oli superia myös se, että jaksoin hölkkiä melkein tunnin, niin parasta oli kuitenkin se, että matkaa tuli melko kivuttomasti jopa 8,16 km! Ihan hillitöntä mulle! Tietenkää en tiedä millasia lenkkejä tuli juostua nuorempana, mutta v. 2011 lähtien on Trackeri ollu käytössä ja sen mukaan pisin lenkki mulla on ollut 8,66 km (sekin kesäkuussa 2011, joten tovi on vierähtänyt..!), joten mähän tässä vähän niin kuin hivuttelin ennätyksiä! :) Ihan superia ♥ Toisiks pisin lenkki on aiemmin ollut 7,2 km, sitä seuraavat sitten jotain kutosella alkavia. Jotenkin tässä on nyt niin vahva tunne, että hyvä tulee :)


Lenkin jälkeen olo oli kieltämättä vähemmän hehkeä ripsarit poskilla, tukka märkänä ja ihminen täynnä hikeä xD Mutta olin kyllä niiiin fiiliksissä suorituksestani, ettei parempaa epähehkeää oloa ole koskaan ollutkaan ♥ Miten mahtavaa, että vanhasta harrastuksesta voi intoutua näin paljon uudestaan, kun vaan tajuaa hillitä vauhtia vähän :) Oli tässä nytkin keskimääräisenä nopeutena 8,2 km/h, joten ei laisinkaan paha. Riittänee kun en tavoittele sitä 9 km/h :D Tästä on niiiin hyvä jatkaa ♥

maanantai 27. huhtikuuta 2015

Ladies & gentlemen, Luontokuvaaja Sanna V.!

Haha, mulla ehkä jäi vähän päälle perjantainen kuvausmoodi. Tuli lauantaina napattua yks jos toinenkin fotontynkä ja aattelinkin puskea ne tähän epämääräiseksi kuvapläjäykseksi. Näköjään yhdistävänä tekijänä on tällä kertaa jonkinasteinen luontokuvaus :D Tykkään ihan hulluna valokuvata, vaikka välineistöä tai taitoa mulla ei normijamppaa enempää olekaan. Luonto on kuitenkin siitä kiva kuvattava, että siellä on jatkuvasti jossain jotain niin kaunista ikuistettavaa, ettei onnistuneeseen kuvaan oikein muuta tarvitsekaan kuin avoimet silmät ja melkein mikä tahansa kuvausväline :)

Frisbeegolf-kentän laidalla, krookuksia lienevät?  

Sama paikka, sama kukka, eri väri.

Kävelymatkan varrella leskenlehtinen. Näitä on jo ihan hurrrjana kaikkialla :) Tarkoittanee, ettei kevättä ja kesää voi perua, jesh! :)

Kaikista paras kevään/kesän merkki! En malta odottaa, että kaikkialla on sitä ihanaa tuoretta vihreetä ♥ 
Se on jotain niin kaunista, että hyvä kun ei henki salpaannu ♥

Tajusin just, että tässä kuvassa nyt ei mitään sinällään niin kaunista ja julkaisun arvoista ole, mutta kun kerran on söpöjä pikku karvapalleroita, niin menkööt tällä kertaa :D

Tämmöinen eksoottinen sieni kavereineen bongattiin äipän & siskon kanssa iltakävelyn varrelta! Kukaan meistä ei ollut moista ennen nähnyt, mutta taas oli Google kaverimme: "punainen sieni kuppimainen" ja vastauksena tuli Punamaljakas :) Jotenkin freaky tämä tuote, mutta sinällään hauskan erilainen muihin verrattuna.

Siihen loppui se iltakävely..

lauantai 25. huhtikuuta 2015

Myllyn Paras Pyöreä Suklaataikina

Oletteko kuulleet sellaisesta asiasta kuin Hopottajat? Linkistä pääsee heidän sivuillensa ja löytää tarkempaa tietoa aiheesta, mutta kaikessa lyhykäisyydessään kyseessä on sivusto, johon liittymällä saa mahdollisuuden päästä testaamaan erinäisiä tuotteita ja kertomaan niistä eteenpäin muillekin.

Minä sain testattavakseni pakastesuklaataikinan nimeltään Myllyn Paras Pyöreä Suklaataikina. Tästä linkistä pääsette Hopottajien kampanjasivulle lukemaan tuotteesta lisää :) Kyseessä on siis pakastealtaasta löytyvä suklainen taikina, jossa on myös ihania suussasulavia suklaahippusia! Taikinasta on myös yllättävän moneksi: sen lupaillaan toimivan niin kekseinä, kuin myös esim. juustokakkujen ja erilaisten piirakoiden pohjana. Itse innostuin tuotteen käyttämisestä juustokakun pohjana. Yhdistelin vähän tätä ja tätä reseptiä, ja lopputulemana tein juustokakun, johon tarvitsi seuraavia tuotteita:


          1 kpl Myllyn Paras Pyöreä Suklaataikina

          4 liivatelehteä

         n. 180 g Pätkistä (itse käytin Pätkis-pussin, ne olivatkin jostain syystä helpompi raastaa kuin
           alkuperäiset Pätkikset! Paljon pehmeämpiä. Tuoreempia?)

         250 g mascarpone-tuorejuustoa

         1 prk vaahtoutuvaa vaniljakastiketta

         0,5 dl kuumaa tummaa kaakaota (tai kahvia)

         kakun koristeluun 1 Pätkis + mahdollisia muita koristeita


Sitten vain keittiöön ja hihat heilumaan! :) Työvaiheet oli melko simppelit:

1. Vuoraa irtopohjavuoan pohja leivinpaperilla ja painele taikina tasaisesti vuoan pohjalle. Paista uunin alimmalla tasolla 200 asteessa n. 8-10 minuuttia tai kunnes se on kypsää. Pohjasta tuli itselläni hieman rapeahko, mutta onneksi päälle tuleva täyte ja yön yli jääkaapissa kylmettäminen pehmensivät sitä. Ehkä se kuitenkin oli hieman liian kauan siellä, joten tarkkuutta, tarkkuutta :)

2. Laita liivatelehdet kylmään veteen likoamaan n. 10 minuutiksi.

3. Hienonna/raasta Pätkikset ja sekoita muruset mascarponeen.

4. Vaahdota vaniljakastike kovaksi vaahdoksi ja sekoita mascarpone-pätkismassaan.

5. Valmista haluamasi kuuma juoma (itse kahvivammaisena tein kuumaa kaakaota vedestä, leivontakaakaosta ja sokerista). Purista liivatelehdistä kylmä vesi pois ja liuota ne 0,5 desiin tuota kuumaa nestettä.

6. Valuta liivateneste hiljalleen ja samalla koko ajan hyvin sekoittaen mascarponemössöön.

7. Mössö vuokaan taikinan päälle, kelmu vuoan päälle ja jääkaappiin jäähtymään! Itse annan aina juustokakkujen kylmettyä yön yli, mutta sitä kait sanotaan, että ainakin muutama tunti pitäisi antaa jähmettyä.

Simple as that :) Itse vielä koristelin kakun raastetulla Pätkiksellä (näköjään vähän reilummallakin kädellä, huomaan näin jälkikäteen :D) ja laitoin muutaman pääsiäisen värisen namupalleron kakun päälle, kun sellaisia sattui irttaripussistani löytymään :) Ja herkullista oli, ihanan minttusuklaista! 


Mun päivä

Tän postauksen tekeminen tuntuu vähän hassulta, kun yleensähän Päivä kanssani -postauksia tekee tyyliin satojen tai tuhansien lukijoiden pitäjät, ja hekin kait siksi kun niitä aina kärtetään.. Mitään erityistä ei myöskään ollut luvassa, mutta koska itse tykkään näitä tämmöisiä lukea ihan hirmuisasti, niin päätinpä katsoa miltä oma päivä näyttää kuvina ja teksteinä :) Tämä siis tapahtunut eilen pe 24.4.2015.


Poikkeuksellista tässä aamussa oli se, että heräsin jo 5:50. Wtf. Mietin hetken, että ois oiva tilaisuus lähteä aamulenkille, mutta njääääh, ei huvittanut tarpeeksi. Sitä paitsi tämä aamu oli siinä mielessä muista poikkeava, että edessä olisi kävely töihin, koska mies oli lähdössä eri aikaan töihin kuin normaalisti, joten yhteiskyytiä ei tänään olisi luvassa. Tämä siis tarkoittaa sitä, että pitäis n. puolisen tuntia normaaliaikataulua aiemmin lähteä käpöttelemään, joten ehkei ole niin huono juttu sekään, että tässä nyt sit heräs vähän yli puol tuntia normia aiemmin :)


Kävely sujui oooikein leppoisasti uusilla lenkkareilla. Hyvä kun malttoi eteensä katsoa kun teki mieli kurkkia kauniin neonpinkkejä popoja siellä maanrajassa :D Arska paistoi ja linnut lauloi. Tuuli kyllä kans ihan tuhottomasti, mutta eipä paljoa haitannut! En malta odottaa sitä, että kaikkialla olis vihreää ja kaaaauniin kesäistä ♥ Matkalta löytyi kuitenkin jotain muutakin kaunista kuin omat lenkkarit, nämä siniset kukkaset nimittäin :) Merkistä tai mallista ei ole tietoa, en ole sekoitettavissa hortonomiin mitenkään päin. Kysykää vaikka mieheltä.. Nimim. Kiitos kaikista ihanista kukista ja sori et tapoin ne..


Töissä oli tänään aamun ja iltapvän kävelyistä johtuen casual friday :D Alaosana toimi H&M:ltä aikanaan hankitut mustat treenilökäpokät (mahtui laukkuun paremmin kuin farkut) ja kompressiosukat pysyi päällä koko pvän. Kätevää, kun on yksin toimistolla suurimman osan ajasta niin voi pukeutua lähes miten vain :D


Työpäivien kohokohdat ovat tässä: kaakao-cappuccino -hetki aamupäivällä ja Orient green tea -hetki iltapäivällä :D Naaammm. Harmittaa tosin, että ovat muuttaneet tuota kaakao-cappuccinoa jotenkin tässä viime aikoina. Pakkauksen lisäksi huomasin muutoksen siinä, että sokeria on nyt 15 g/100 g! Jösses sentään. Ennen oli 9 g ja sekin oli jo syynä siihen että lopetin tämän juomisen hetkeksi. No, eipä tarvitse ostaa tätä enää uudelleen kuin ehkä joskus harvoin :) Pitääkin nyt nauttia kun vielä on saatavilla! Liptonin Orient vihreä tee taas on aivan taivaallista, eikä sisällä sokeria kuin max 0,5 g/100 g ;) Paitsi kun laitan sen sekaan hunajaa.. Mutta tämän tuoksu ja maku on jotain niin herkullista. Teessä on aromina anis, kaneli ja lakritsi. Naaaaam :)


Iltapäivän kotimatkakävelyllä kukat oli auenneet :) Kyllä, se oli niin suuri tapahtuma, että piti änkeä tähän postaukseen ;) Oon kyllä vähän sellanen kukkakuvaajahullu.. Hetken mietin, että kehtaanko poiketa kävelytieltä jotain höperöjä kukkia kuvaamaan, mut sit tuumasin notta jos jotain häiritsee niin se on sen vika ja menin. Mulla on useinkin jotain outoja ongelmia kehdata valokuvailla, ja sitten jälkikäteen harmittaa ihan pirusti. Oon ihan tietoisesti koittanu päästä sellasesta typerästä epäröinnistä eroon ja kiusallanikin koitan kuvata aina silloin kun se tuntuu erityisen nololta :D Haha. 


Kotiin päästyäni olin jo nälkäkuoleman partaalla, joten nopeesti lempparein smoothie valmistukseen: appelsiini-mangokeittoa tuomaan "vetreyttä", AB-luonnonjogua tuomaan paksuutta ja sekaan banaani, pakastemangokuutioita, -mustikkaa ja kruunuks vielä mustaviinimarjoja ♥ Tuosta tulee niin taivaallista herkkua ettei mitään tolkkua. Jos tahtoo vielä vähän rakentavampaa tuosta, niin tunkee maitorahkaa lisäks tai jogun sijaan, niin saa vähän prodea messiin :P


Ilta menikin sitten kivasti sohvalla röhnöttäen, Varesta (Juha Veijonen! ♥) katsellen ja suklaata syöden :) Ihan passeli perjantai-ilta, sanon minä :) 

As u can see, todellakaan mitään ihmeitä ei tapahtunut. Hauskaa silti, että kerrankin jäi päivästä vähän enemmänkin kuvia myöhempää muistelua varten :) Nyt kuitenkin kipin kapin postaus ulos ja lauantain puuhiin, son moroo! :)

perjantai 24. huhtikuuta 2015

Uudet rakkaat ♥

Ooooijoijoijoi, nyt lellitään Sannaa ♥


Tarina alkaa pitkältä, mutta lyhyesti kerrottuna tilanne oli se, että tuumin tarvitsevani uudet lenkkarit. Tarkoitus oli mennä tsekkaamaan erään urheilukaupan ikkunassa näkyneet vaalean lilat Niken lenkkarit. Olin ymmärtänyt, että jo kymmenisen vuotta käyttämäni Niken Air Pegasus -malli on lopetettu, joten edessä oli uuden sopivan mallin metsästys. Pienen googlettelun ja tutkailun jälkeen sain selville, että tämä vaaleanlila malli on itse asiassa vähän niin kuin jatke Air Pegasukselle. Loistavaa! Testaamaan! :)

Ennen tähän kyseiseen kauppaan astumistani muistin kuitenkin käyneeni joskus Intersportissa testauttamassa jalkapohjani. Tuolloin lopputulema oli se, että minun askellukseni on neutraali, eli en tarvi minkään sortin pronaatiotukia. Mutta mitä jos tilanne on nyt eri? Niinpä kipitinkin Interiin tutkituttamaan koipiani. Ja millaista palvelua sainkaan..! Aivan tajuttoman hyvää, olen ihan fiiliksissä vieläkin! :) Aiemmalla testikerralla vuosia sitten myyjä infosi vain lyhyesti ja ytimekkäästi mihin asentoon piti mennä milloinkin, ja tietysti lopputuloksen, eli että jalkani on normaalisti pronatoiva. Tällä kertaa sain todella selkeän ja perusteellisen selvityksen kustakin asennosta, niiden tarkoituksesta, siitä mitä kullakin testin osalla haetaan, mikä on normaalia ja mikä epänormaalia jne. Myyjä myös vastasi kärsivällisesti ja ystävällisesti kaikkiin lukuisiin kysymyksiini, ja selitti selkeästi mitä eroa milläkin eri lenkkareilla oli toisiinsa. Lopuksi kiinnostuin eräästä uudenmallisesta lenkkarista, joita heillä ei ollut minun koossani, joten jouduin toteamaan käväiseväni kilpailijalla tsekkaamassa heidän tilanteensa. Vielä tässäkin vaiheessa myyjä ystävällisesti ja ennen kaikkea oma-aloitteisesti (!) neuvoi koon valinnassa ja sen ilmoittamisessa uudelle myyjälle, että saan varmasti oikeankokoiset lenkkarit! Aivan mieletöntä :)

Tulin tästä kokemuksesta niin hyvälle tuulelle, että olin oikein iloinen kun toisessa kaupassa kyseisten lenkkareiden hinta kipusikin minun hintarajani ylitse reilustikin (vissiin vielä uudempi malliversio heillä), ja sain hyvän syyn kipittää takaisin Interiin hakemaan tuolta supermyyjältä uudet lenkkarit, eli ne joita olin alun perinkin menossa hakemaan - tosin huimasti paremman värisinä kuin ne alkuperäiset kilpailijan vaalean lilat :P Toivottavasti myyjä sai kunnon provikan, ainakin ansaitsi sen totaalisesti :) Oli aivan pakko laittaa kauppiaallekin viestiä, että tietää sitten kuka myyjä taitaa hommat! Suosittelen siis teillekin Tatun metsästämistä Karisman Intersportista jos uudet lenkkarit on hakusessa :)

Mutta itse asiaan.. Katsokaapa mitkä supersöpöläiset paketista kuoriutuikaan:


Nike Zoom Pegasus 31. Olen niin hulluna nykyiseen urheiluvaatetrendiin, kun kaikki on niin värikästä ja silmiähivelevän kaunista :) Urheilukauppoihin tekis mieli jäädä asumaan kun silmiä hivelee niin ihanasti katsella kaikkea neonkeltaista, -pinkkiä, -oranssia ja vaikka mitä! Nyt vihdoin edustaa sitten lenkkarinikin tätä trendiä! Meeeeeee likey ♥ Mutta, yllättävää kyllä, se paras puoli näissä lenkkareissa ei ole väri :) Se on se miltä ne tuntuu jalassa.. Oih! Niiiin kevyet, niin pehmeät - ihan kuin ne olisi tehty suoraan mun jalkoihin! Kävelin näillä tänään töihin ja kotiin, ja arvatkaapa tarviko käyttää jo vakkariksi muodostunutta kikkakolmosta, eli teippiä akilleksen luo ettei hierrä..? ;) NO EI TARVINNUT! Ihan turhaan roudasin teippirullaa mukanani xD Olin vaan ihan varma, että tää nyt on vaan joku juttu, joka mun jaloissa on forever. Että mikään popo ei ole täysin sopiva. Mutta nämäpä ovat, oijoijoijoi ♥


Huomasin tuossa tänään käpötellessäni, että kenkien kärjessä/nokassa/mikäsenyton on todella hengittävää kangasta. Haaveilen jo kuumien kesäpäivien lenkeistä, sillä näissä tosiaan pääsee varpaat hengittämään :) Toki tämä tarkottaa sitä, että talvikeleillä ei varmaankaan varpaat tarkene, mutta sillä ei niinkään ole väliä. En ole edellisiä lenkkareitakaan käyttänyt talvisin, vaan talvella (jos nyt satun juoksemaan eksymään) käytän goretex-päällysteisiä Salomonin lenkkareita, jotta pysyy jalat kuivina ja lämpiminä varmasti :) 


Söpö ja toivottavasti ihan hyödyllinenkin yksityiskohta on nämä kantapään luona salamavalon esiintuomat heijastimet! :) Kantapään molemmin puolin on kolme tällaista pientä ruutukuviota. Kätsyä kun urheiluvaatteisiin laitetaan nykyään jo suoraan heijastimia, kun kieltämättä ainakin itse olen vähän laiska moisia killuttimia minnekään ripustamaan.. Lapset älkää ottako mallia! Tämän takia minä ostankin vaatteita, joissa on heijastimet jo valmiina (löytyy sekä molemmista juoksutrikoista, juoksutakista, että nyt lenkkareistakin!). Tai jos oikein pimeällä ja märällä kelillä lähden juoksentelemaan niin että tiedän joutuvani liikenteen sekaan, niin laitan kyllä ihan vanhan kunnon heijastinliivin päälle. Ne on vaan ne killuttimet, jotka ärsyttää kun hakkaavat selkään/käteen/kaikkialle :)

Katsotaan saako sitä aikaiseksi tänään vielä lähteä kunnon juoksulenkille laittamaan popot kunnon testiin, vai meneekö koko ilta siivoamiseksi.. Sitä ei taas ole tullut harrastettua kovinkaan ahkerasti. Hups. Miksi se on niin vaikeata suorittaa? :D

torstai 23. huhtikuuta 2015

Nauloja nauloja nauloja

Haha. Töissä oli vähän tärkeämpi päivä tulossa, joten päätin lakata kynnetkin kuntoon pitkästä aikaa :) Mulla on muuten viime aikoina ollu kynnet ihan törkeen hyvässä kunnossa. Ennen ne aina katkeili, lohkeili ja liuskottui jatkuvalla syötöllä. Nyt kun tässä alkuvuoden on vähän koittanu uhrata ajatuksia ravinnon ja vedenjuonnin suhteen, niin kynnet on alkanu olla ihan tosi terveen oloiset! Ne ei katkeile yhtä helposti, vaan kasvaa jopa mun makuun häiritsevän pitkäks (mikä ei oikeasti ole pitkä, mutta kaipa oon tottunut siihen että ovat lyhyet). Liuskottuminen on loppunut lähes kokonaan! Tässä ennen lakkausta katselin kynsiä vähän tarkemmalla silmällä, niin ainoastaan yhdessä oli liuskottumia ja se oli oikean käden peukalo. Olen oikeakätinen, joten kuvittelen, että se sormi-raukka nyt on kenties niin paljon vaan käytössä, ettei sillä ole hirveästi tsämejä pysyä täysin kondiksessa. Muutoin liuskottumiset on viime aikoina tulleet järjestäen kynsilakan käytön yhteydessä, liekö niillä tai poistoaineellani on jotain kuivattavia ainesosia tms, jotka häiritsee kynnen onnea. 

Uskon, että syy tähän kynsien yllättävään hyvinvointiin on veden juonnin lisääminen huomattavasti. En kyllä edelleenkään (valitettavasti) juo kuin 1-2,5 litraa päivässä (juu, on melkonen haarukka (kirjoitin ensin harava..) :D), mutta se on silti (valitettavasti) huima lisäys entiseen! Ennen saatoin olla koko päivän (!) juomatta vettä ollenkaan! Kaikki neste tuli jostain muusta: light-limuista, light-mehuista, maidosta, kaakao-cappuccinosta, joskus harvoin teestä. Enkä edes oikein tuntenu janoa, muutoin kuin liikunnan yhteydessä. Nykyään tuntuu, että on jano koko ajan :D Kai sitä on vaan oppinut tuntemaan sen tai jotain. Joka tapauksessa, suosittelen raikasta vettä lämpimästi (kylmänä) :) Okei, nyt lopetan nää sulkulauseet..

Jospa mennään siihen alkuperäiseen aiheeseen, eli kynsien lakkaukseen :) Käsitän kyllä, että nykyään on aivan normaalia käydä laitattamassa kyntensä ammattilaisella, eikä mun räpellykset ole edes verrattavissa heidän luomuksiinsa, mutta koska oma lompakkoni ei moisesta puuhasta tykkää, niin olen päättänyt nauttia täysin siemauksin näistä omista räpellyksistäni :) Tässä ensinnäkin tuotteet joita käytin:


1. Star Gazerin neonpinkki sävy 150
2. O.P.I:n vaaleanpunainen Princesses rule!
3. Wet n Wildin Wild Shine -lakka E435G - Sparked

Ensin laitoin Star Gazerillä ranskaisen manikyyrin kaltaiset kärjet kynsiin, ja annoin kuivua. Gazeria piti laittaa muistaakseni 3 kerrosta, ennen kuin siitä tuli tarpeeksi peittävän pinkkiä. Uskon tekeväni tämän lakkauksen vielä toistekin, mutta seuraavalla kerralla en ehkä käytä aikaani ranskalaisen manikyyrin tekemiseen, vaan tuputtelen tämän sienen kärjellä tehden enemmänkin liukuvärjätyt kärjet. Star Gazerin päälle laitoin O.P.I:n vaaleanpunaista vähän hillitsemään räiskyvää pinkkiä ja toisaalta tuomaan hentoa kimalletta kärkiin. Lopuksi laitoin mahdollisimman liukuvärjäysmäisesti hilelakkaa, enemmän kynnen kärkiin ja siitä sitten hipumaan hieman kohti kynsien puoliväliä. Tämä kerrostaminen oli helppoa, koska tämä hilelakka on hieman huonoa ja hileitä tulee aika harvakseltaan :D Päälle päällyslakkaa sitomaan kokonaisuutta. Tällaiset niistä sitten tuli:


Kyllä on kynsien kuvaus vaikeaa..! Joko valo heijastaa liikaa, jolloin koko kynsi on pelkkää valoa, tai sitten liian vähän, jolloin lakkaus näkyy kutakuinkin näin, eli jokainen hile näkyy erikseen :D Kuitenkin, kun kynsiä katselee esim. 30 cm:n etäisyydeltä, ne näyttävät mielestäni tosi kivoilta. Paljon kimalletta, mutta sellaisella tietynlaisella hillityllä tyylillä. Toimii! :)

PS. Kivasti kuitenkin tätä eritystä työpäivää edeltävänä iltana toisesta kädestä irtosi isona liuskana sekä peukalon että etusormen lakkaukset :D Näin ei ole kyllä ennen käynyt, en tiedä olisko syynä ollut aluslakan puuttuminen vai rasvaisen kanankoiven särpiminen, tai näiden yhdistelmä.. Aluslakka jäi pois kun oli vähän tiukahko aikataulu ja kanankoipia käsittelin yhteensä 6 kpl :D Noh, ihan nätit ne oli silloin kun ne vielä kynsissä oli..

tiistai 21. huhtikuuta 2015

The only workout u regret is the one u didn't do

Himskatti kun oli hankala lenkki eilen! Olin niiiin innoissani menossa sille ja valmistautunu huolella, sään jumalakin oli mun puolella tässä lenkkiasiassa ihanine aurinkoineen, joten en uskonu et mikään vois mennä vikaan. Niin vaan meni :/ 

Tässä vielä oon innoissani lähtemässä lenkille. Hissiselfie, of course. Huonolaatuinen, of course..

Otin piiiitkästä aikaa myös sykemittarin mukaan, aattelin et ois ihan mielenkiintoista tietää missä päin ne sykkeet nykyään huitelee. Noh. Enpä oikein saanu tietää. Tsekkasin toki ennen lähtöä, että sykesignaali toimii, mutta jahka lenkki oli alkanu ja olin hetken siinä hölkkiny, niin alko epäilykset herätä kun syke näytti lukemaa 96. Ysikuus my a$$! Kokemuksesta ja olosta päätellen sykkeet oli siellä jossain 120-140 tuntumassa. Tai sitten mä vaan oon mystisesti rautaisemmassa kunnossa kuin mitä luulen ;) Noh. Tuumasin, että olkoon tyhmä mittari siinä ranteessa, en välitä siitä. TIEDÄN, että se näyttää ihan mitä sattuu, joten annetaan sen olla. Ja silti.. voi, silti. Silti tiirailin sitä vähän väliä koko saakelin loppulenkin ajan. Jospa se olis tullu järkiinsä! Juu ei tullu ja mun lenkki meni sykkeitä tuumiessa ja tahtia koventaessa, ihan vaan jospa siinä sitten näkyis jotain eroa. Ei liene kovin suuri yllätys millainen lenkistä tulee, jos sen vetää kuntotasolleen liian kovaa vauhtia? Niin. Siitä tulee huono. Olosta tulee inha. Ei vaan jaksa. Sitä alkaa miettiä minkä helvatun takia sitä ees lähtee lenkille.

Bonuksena tällä lenkillä oli mielenkiintoinen kurkun polte, jonka tulkitsin närästykseksi. Wtf, eihän mua juuri koskaan närästä. No, nyt sitten närästi. Koko lenkin ajan. Ja sydän tuntui pomppivan ihan omaa tahtiaan, ja hetken jo mietin että tehdäänkö tässä kuolemaa ja toi 89-96 on oikeesti mun syke :S Joten lisätään vähän vauhtia, kyllä sen on pakko nousta kohta.. Loppupeleissä vedin jotain 10 km/h vauhtia kotiovelle (tietämättäni tietysti, Sports Tracker kertoi sen mulle siinä vaiheessa kun olin lopettamassa seurantaa..), kun mun tänhetkisellä kunnolla lenkki on ihan superi jos vedän sen 8,7 km/h, ja sekin on vähän kyseenalaista onko jo liikaa :D Jännä juttu, että olo oli ikävä, happi ei kulkenu ja kaikki oli jostain minne aurinko harvemmin paistaa :D

No, onneks eilisessä oli muutakin mitä odottaa, nimittäin iltapala :P Härmän Snack Pointin superherkkua kanasalaattia! NAMS! Salaattia, kurkkua, paprikaa vesimelonia, mandariinia ja herrrrrkullista broileria. Kyllä kelpas! Ja sitten pieni Tehkää niin kuin minä sanon, älkää niin kuin minä teen -tunnustus: söin melkein kokonaisen yrttivoipatongin ihan itse :D Mies ei välittänyt Pirkan versiosta, ja täytyy myöntää, ettei se ollut läheskään niin herkkua kuin esim. Rainbown, mutta mulle maistui kuitenkin ihan hyvin. Niin, että jos meinasin kevyesti vetää salaattia iltapalaksi, niin se juna ehti mennä.. No mut, hyvää oli enivei :P

Tsekatkaa ny miten herrrrrkku! :P

Toiveikasta tiistaita! :)

perjantai 17. huhtikuuta 2015

Suuria tunteita

Mun rakkaus musiikkiin ei varmaankaan ole jäänyt epäselväksi ja nyt seuraa lisää ylistystä. WARNING! :D

Musiikki vaan on ihan parasta. Se saa tuntemaan ihan järjettömän määrän tunteita: auttaa niissä tunteissa, joita ei oikein osaa käsitellä, mutta jotka vaan on pakko tuntea ja käydä läpi, koska joskus elämä nyt vaan on. Vahvistaa ilon ja onnen tunnetta osuessaan täydelliseen hetkeen. Tarjoaa ihania matkoja suloiseen menneisyyteen, kannustaa haaveilemaan tulevaisuudesta ja luo uskoa just tähän hetkeen. Ja joskus, kuten mulla tänään, musiikki vaan totaalisesti pysäyttää ja luo tunteita ihan tyhjästä. Sellaisia, joita ei ymmärrä, joita ei osaa yhdistää mihinkään, mutta jotka tuntee ihan älyttömän vahvana, niin että kehokin niihin reagoi (mun tapauksessa itkemällä :D)

Miia Kosunen ja Bed of fire.

Kuva täältä.

Voi hyvä luoja mikä ääni! Aivan valtava, ja se tulee jostain syvältä ja se tulee puhtaasti ja se on vaan kertakaikkisen upea! Niin upea, etten ole varmaan koskaan yhtä upeaa kuullu. Pakko myöntää, etten oo ees seurannu The Voice of Finlandia. Pari viikkoa sitten kuulin ekaa kertaa Miian laulavan, ja olihan se upeaa silloinkin. Ihan TOSI upeaa. Mutta mä olin jo sitäkin aikaisemmin kuullu Jennien laulavan, ja olin ihan ihastunut hänen ääneensä. Sekin tulee niin helposti: avaa vaan suun ja se on siinä. Tänään kuitenkin eksyin satunnaisen sekalaisina hetkinä telkun ääreen kuuntelemaan finaaliesityksiä, eikä Miian esityksen kuultuaan oikein voinu enää edes upeaa Jennietä toivoa voittajaksi. Miia oli aivan ylivoimainen. Ihan hillitön.

Siinä mä sitten istuin sohvalla, kuuntelin mykistyneenä Bed of firen ensimmäisiä sanoja iho kananlihalla. Ensimmäisen pitkän nuotin kohdalla mä jo vollotin :D En voinu sille mitään, tuli sellainen kuristava olo ja sitten alko silmiä polttaa. Ihan tuosta noin vaan ja vain siksi, että joku lauloi niin mielettömän vaikuttavasti ja mahtavasti. Mikä järjetön lahja se on, että saa ihmiset tuntemaan tälleen niin kuin mä nyt? Varmaan jos joku kultin johtajahahmo laulais tällä tavalla ihmisille et nyt tapetaan kimpassa ittemme, niin kaikki olis mukana :D Noh, toivottavasti Miia ei käytä lahjojaan siihen ;)

Miian häikäisevän esityksen voi katsoa täältä (linkki vie Ruutuun).

Kyseinen biisi on ilmeisesti tullut tutuksi Ruotsin (totta kai, kaikki hyvä tulee Ruotsista...) vuoden 2013 Euroviisukarsinnoista (Melodifestivalen), ja pakko laittaa tuokin esitys tähän Youtubesta, koska todella samanlaista pyrotekniikkaa oli käytetty myös Miian esityksessä ja haluan antaa siitä kunnian alkuperäisesitykselle. Eikä tämä Ralf Gyllenhammarkaan huono ole laisinkaan. Ei toki yhtä hyvä kuin meidän Miia, mutta silti. 


Mutta vielä Miiaan.. Kelatkaapa, näin mieletön laulaja tulee Suomesta?! Superrrrr.

keskiviikko 15. huhtikuuta 2015

Happy as a hippo!

HAH! Voitin yhden taistelun Bloggeria vastaan ;) Vastaukset toimii taas! \o/ Voin vastata suoraan kommentoijalle! Luksusta mun silmilleni. \o/ 

Tavallaan pienenä häviönä voi pitää sitä, etten tiedä ihan tarkalleen mistä vika alun perin johtui, mutta mulla on vahva vainu että syy liittyi jotenkin johonkin html-koodiin. Ainakin yksi sellainen olisi pitänyt olla käytössä (ja blogin ulkoasunkin perusteella oli), mutta silti asetuksissa html-koodisto näytti tyhjää, joten joku häikkä oli jossain. Kiltisti kokeilin ainutta ohjetta, jonka netin perukoilta jostain löysin, eli varmuuskopioin blogin ja kirjasin ylös kaikki ulkonäköasetukset (tekstien fontit, koot, värit jne), jotka muodostaa blogin ulkonäön. Sitten vaan alottamaan kaikki alusta! Valitsin mallipohjan uudelleen ja muokkailin ulkonäön haluamakseni, ja lopuksi lisäsin vielä tyhjään html-kenttään haluamani koodin. Käytä Bloggerissa -klikkaus ja vapisevin sormin tsekkaamaan auttoiko - auttoi! :) Voisin hyppiä ja poNppia, sen verran odotettu tapahtuma tämä

Muille vastaavan ongelman kanssa painiville: ennen kuin lähtee noinkin "rankkoihin" puuhiin, kannattaa tsekata, että blogisyötteeksi on valittu Täysi (Asetukset - Muu - Salli blogisyöte: Täysi) ja että kommenttien malliksi on valittu Upotettu (Asetukset - Tekstit ja kommentit - Kommentin sijainti: Upotettu). Mulla nää oli kuitenkin jo hoidossa, joten vika oli jossain muualla.

Tästä on hyvä jatkaa iltalenkille :) Lenkkiä piristää toivottavasti myös se, että se tapahtuu ihan uudessa ympäristössä! Mua usein hatuttaa lähteä lenkille, kun täällä meillä päin ei enää oikein mitään uutta lenkkireittiä ole. Kaikki tässä lähiympäristössä on jo tämän 7 vuoden aikana koluttu läpi ja puhki. Mutta nyt pitäisi olla sitten ihan uudet reitit, ja soittolistakin on kohdillaan, aurinko pilkahtelee välillä ja sateen oletetaan pysyvän poissa - puitteet pitäis olla aika lailla kunnossa! Kunhan vaan en eksy... ;)


Haha, oli pakko laittaa loppukevennykseksi tämä kaunis kuva, jonka muokkailin joskus muinoin puhelimella tylsyyksissäni xD Tsih, tämän myötä toivotan hauskaa iltaa!

sunnuntai 12. huhtikuuta 2015

Summer run

No nyt sitä lupaamaani soittolistaa kesäisille juoksulenkeille - tai vähän keväisemmillekin, jos haluaa päästä kesäfiilikseen jo etuajassa. Tai vaikka sellaiselle henkilölle, joka salaa vähän haaveilee siitä ah-niin-legendaarisesta kesäkunnosta ;) Ja selvennettäköön notta ei, en tavoittele kesäkuntoa, mutta kieltämättä mua ei haittais jos oisin loppuelämäni kunnossa jo kesällä ;) Okei, eksyin aiheesta. 

Listalla on siis nopeahkotempoisia biisejä, jotka saa rennolle ja erityisesti hyvälle tuulelle ja muistuttavat kesästä, eli mihinkään perssiillepotkimistreeneihin tästä ei todennäköisesti ole apua :D Mutta ainakin itse viihdyn lenkillä paljon paremmin kun mielessä ei pyöri arkiset tylsät asiat (puhumattakaan jostain mieltävaivaavista aiheista), vaan mieluummin elän sen juoksulenkin ajan jossain mielikuvitusmaailmassa, jossa olen luonnollisesti täydellinen :P Ja jos minä olen täydellinen, niin ympäristökin on täydellinen, eli siellä on helle ja aurinkoa :D 

(Ihan vaan jos joku kesä(nhehkutus)vihaaja sattuu tänne eksymään tällä kertaa, niin ihan oman mielenterveytesi puolesta kannattaa suosiolla jättää tulematta enää uudelleen, mun kesähehkutukset ei valitettavasti tule ikinä loppumaan :) Liian iso osa mua, no can do.)

Noniin. Mennäänkö jo siihen itse listaan? :) Tämä kestää n. tunnin verran, btw. Linkit johtavat Youtubeen, mutta as usual, en suosittele katsomaan videoita, etteivät pääse pilaamaan biisifiilistä :P En ole itsekään näistä nähnyt suurinta osaa, joten laistan myöskin vastuusta jos siellä on jotain armotonta sontaa :D Love in Brasilin videon saa katsoa, se on huikeaa silmäkarkkia ;) (siis se kuumuus ja aurinko jne. pha.)


Sådär! Nauttikaa kesästä, vaikkei se fyysisesti ihan vielä täällä olekaan ;) Kyllä meinaan kelpaa lenkkeillä tätä listaa kuunnellessa! :)


Once a month

Kerran kuussa on ihan passeli postaustahti, eikö? ;) Mut nyt oli ihan pakkopakko saada päivitettyä, kun ihanainen super-Eve oli maininnut mun pienoisen blogini postauksessaan! Uih! Notta jos sieltä joku tänne eksyy, niin hengissä olen ja postailenkin aina välillä ;) 

Viime ajat on menneet oman terveyden ja terveydellisen tulevaisuuden pohdinnassa, niin ei ole jotenkin tullut konetta aukaistua iltaisin postauksia tehdäkseni. Lähinnä olen siis koittanu sekä saada fyysistä kuntoa ylöspäin, että saada syömisiin jotain tolkkua. Välillä oon onnistunu loistavasti ja välillä vähän vähemmän loistavasti ;) Eilen latasin käyttöön Sports Tracker Premiumin 15 pvän ilmaisen kokeilujakson. Katsotaan mikä fiilis on parin vkon jälkeen, saako siitä mitään konkreettista ilmaispalvelua enempää irti :) Ainakin eilen ja tänään on tullut käytyä kävelyllä ihan urakalla Trckerin innoittamana, varsinkin kun keksin pyörän uudelleen, eli miten pääsen eroon nilkkanirhaumista, joita lenkkarit ovat talvitauon jälkeen keksineet alkaa aiheuttaa: teippiä kantapäähän.


Komialta näyttää ;) Mutta ei nirhannut! Ei eilisellä alle puolen tunnin hölkkälenkillä, ei tunnin kävelylenkillä, eikä puolen tunnin kävelylenkillä tänä aamuna! :) Olen enemmän kuin happy, vaikka kieltämättä tykkäsinkin enemmän teipittömästä versiosta ;) En kyllä käsitä. Jos ei lokakuussa hierrä, niin ei sitä nyt yhtäkkiä pitäis maaliskuussakaan alkaa hiertää :S (huomasin hiertämisen maaliskuussa, olen kyllä very aware, että nyt on jo huhtikuu ;)) 

Huhtikuusta tulikin mieleen, että täällä Lahdessa on ihan hurjaa vauhtia kesä tuloillaan! :O Tuntuu ihan yhtä uskomattomalta kuin joka vuosi, että kohta se on taas täällä.. En ehkä malta odottaa :) Tällä vkolla on ollu ihan hurjan lämpimiä säitä ja katsokaapas mitä Vesijärvi meni ja teki viime yönä! Tässä kuvaa vielä partsilta illan arskanlaskusta:


Melko nättiä, eikö :) Mutta se pointti on nuo jäät! Puolet vesitilasta on jo avoinna, mutta puolet vielä epämääräisen jäämassan peitossa. Kunnes koitti tämä aamu! Notta katsokaapas millaisessa ympäristössä kävin aamupäiväisellä lenkilläni!


Oijoijoijoijoijoi!! Kyllä sydän lepäs! ♥ Ihan mieletön näkymä! Olihan noita plussa-asteitakin jo +10 C, mutta aatelkaas kun tuohon kuvaan vielä lisäis semmoset 20 astetta lisää.. sehän ois ihan täyskesä! :) Tein eilen ihan vartavasten jopa kesäisen soittolistan lenkilleni, että pääsen oikein kunnolla fiilikseen. Mut himskatti kun tää postaus vaan venyy ja venyy ja on muutenkin jo ihan sekalaista sillisalaattia, joten ehkäpä laitan soittolistan ihan omaan postaukseensa ;) Tänään pitäis kuitenkin vielä alkaa sataa, joten ei sillä niin kiirettä ole xD

Palaillaan! (nopeammin kuin toukokuun 12. ;))