tiistai 11. elokuuta 2015

Something happened.. part 1

Oho. Melkoinen blogikesäloma tuli vietettyä, alkoi näköjään jo ihan toukokuun alkupuolella..! :D Överit on parempi kuin vajarit ja sitä rataa? ;) Ja sitten kun sille postailemattomuuden tielle eksyy, niin sieltähän se sitten onkin vaikea päästä pois. Käsittämättömän vaikea! Nyt on kuitenkin ensiaskeleet otettu, toivotaan että se tästä :)

Tässähän voisi vähän niin kuin pikakelauksella käydä läpi lempparihetkiä kesän ajalta, niin ollaan taas kaikki kärryillä tästä hetkestä. Aloitetaan touko-kesäkuun jutuilla:

Kiikunlähde. En ollut kyseisessä paikassa käynyt, saati koko paikasta mitään kuullutkaan, kunnes lueskelin paikallislehdestä lähialueen nähtävyyksistä ja bongattuani Kiikunlähteen sieltä lisäsin sen heti kalenteriin. Mies sitten kerran kyseiseen merkintään törmäsi ja ihmetteli sitä, ja kun kerroin etten ole siellä koskaan käynyt alkoi hän miltei siltä istumalta suunnitella koska voisi viedä minut sinne :) Ihana arkinen romanttinen teko, tykkään! ♥ Ja olihan siellä nyt ihan uskomattoman kaunista! Harmi, ettei kehdattu käpötellä lähemmäs rantaa tuolta maagisimmalta, turkoosin veden, kohdalta, olis varmasti saanut vielä upeampia kuvia. Vaikutti vain olevan yksityisaluetta, ainakin siltä kohtaa mihin auton olis kätevästi saanut. Pitää kyllä ehdottomasti päästä tuonne kuvailemaan uudestaan ja tohtia kävellä sitten vaikka vähän muidenkin mailla :) Niin kirkasta vettä!


Juhannuspaatti. Juhannukseksi saatiin kutsu kaverin paatille jussia juhlistamaan. Varsinkaan alkuun ei kyllä mennyt kaikki ihan kuin Strömsössä, mutta seuraavana päivänä auringon pilkahdellessa ja vessan valmistuttua (don't ask..) alkoi fiilis olemaan jo aika korkealla :) Siinä paatin kannella auringon (ainakin ajoittaisessa) lämmössä grillattua lohta, uusia perunoita, perunasalaattia ja herkullista valkoviiniä nautiskellessa ei kyllä olis voinut toivoa enempää.



Pelonsekainen metsälenkki. Haha, tällainen tapahtuma tähän väliin :D Mutta on jäänyt mieleen! Menipä kerran kaupungilaistyttö metsään.. :D Oli kyllä vähän koomillista se oleminen, mutta nauratti vasta jälkikäteen, kun sillä hetkellä olin keskittynyt pelkäämään kaikkea ja en mitään. Kyseessä siis Vierumäen lenkkiraitti, joka menee metsän keskellä. Ajattelin, että mikäs sen kivempaa kuin olla hetki yhtä luonnon kanssa ja nauttia rauhallisista maisemista. Bullsh*t.. Hyvä ettei lähteny pää irti kun joka toinen sekunti piti katsoa vasempaan ja joka toinen oikeaan, ettei VAAN mistään kulmasta pääse KARHU tai metsään asettunut narkki hyökkäämään kimppuun! :D Realistisia pelkoja kuitenkin, right? ;) Kyllä, vähän häpeän, mutta en voi itelleni mitään. Yhdessä vaiheessa näin vähän matkan päässä omituisen karhua muistuttavan kummun ja voitte vaan kuvitella miten sydän nous kurkkuun! Se oli sitten kuitenkin vaan sammalta, joten selvisin hengissä.. Jossain kohtaa suht loppumatkasta tajusin ottaa luurit pois korvilta, ja sitten oliki jo huomattavasti helpompi kipitellä siellä kun kuuli mitä ympärillä tapahtuu. Siinä vaiheessa lintujen liverrystä kuunnellessa ja kaunista vehreyttä ympärillä katsellessa alko jo vähän naurattaa se aiempi poukkoilu.. :D Sellanen Sannan luontotarina. Voi mennä hetki ennen kuin ens kerran metsään menen..



Case: valkosipuli. Tutustuinpa tänä kesänä ensi kertaa tuotteeseen nimeltä valkosipuli. Siis itse sitä johonkin ruokaan laittaen. En erityisemmin välitä valkosipulista, siitä on jos jonkinlaisia traumoja. Vähiten niitä ei ole aiheuttanu äipän joku hemmetin valkosipulikuuri kun olin vielä teini. Se järkyttävä valkosipulin lemahdus joka kerta kun avasit jääkaapin oven oli jotain aivan järkkyä. Enihow, nyt mulla oli pastahimo. Tomaattisen pastan himo. Ja löysin jonkun reseptin, jota piti päästä kokeilemaan ja johon kuului yksi valkosipulin kynsi. Kävi sitten vaan niin, että mun kynsi oli sieltä isoimmasta päästä, eikä siinä ruoassa sitten loppupeleissä oikein muu kuin se valkosipuli maistunutkaan :D Mieskin uutterasti yritti syödä tuota pastaa, mutta joutui lautasen puolivälissä anteeksipyytävän äänensävyn kera hiljaa toteamaan "sori, mä en vaan pysty" :D Äipälle uppos, mut se nyt ei varmaan vaan kehdannut sanoa mitään. Tai no, hienovaraisesti tunnusti, että vois sitä v-sipulia olla vähemmänkin, kun oikein tiukkaan sävyyn tivasin totuutta :D Voi mennä hetki myös seuraavaan valkosipulin käyttökertaan..



Että sellaista tänne alkukesään! Palataan myöhemmin heinä-elokuun häppeningeillä :)

2 kommenttia:

  1. Ehh onneksi mulla ei ole mahdollisuutta vetää kunnon metsälenkkiä! Tai siis ei ainakaan tässä lähimailla ole sellaista valmista lenkkiä että tarvitsisi lähteä pelkäämään karhuja :D
    Nyt vaan sitä valkosipulia kunnolla käyttöön! Vinkki: tee guacamolea ja syö sitä ruissipsien kanssa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se oli kyllä suhteellisen hurja kokemus se..! Haluaisin suositella, mutta en voi :D

      Eipä muuten olis lainkaan huono vaihtoehto toi guacamole & ruissipsit :P Kyllä mulla on harkinnassa käyttää valkosipulia vielä uudestaankin ikävähköstä ensikosketuksesta huolimatta, saapa nähdä mikä tulee olee kohteena :)

      Poista

Kiitos kommentistasi! :)