keskiviikko 30. syyskuuta 2015

"Knit, good woman, knit!"

Hupsanhei! Elossa ollaan, vaikkei täällä ole kovinkaan paljoa elonmerkkejä näkynytkään :) Osa viime vkosta meni osittain pientä writers blockia väistellessä ja loput sitten uuden innostukseni parissa. Musta tuli kertaheitolla ihan mummo, ihan ilman lapsia ja lapsenlapsia niinku mies tokas :D Nimittäin rakkaan ystäväni eräästä viestistä innostuneena menin vihdoin kauppaan ja ostin sekä lankaa, että kutimet! Siis puikot! Mitä ne onkaan! :D

Aloin joskus viime talvena haaveilla kutomisesta (vai neulomisesta? Oon niiiiin pihalla termeistä kuin mahdollista), mutten saanu tehtyä asialle mitään, kun mietin vain miten sairaan hankalaa se on ja että enhän mä osaa mitään ja kuka mulle opettaa ja ja ja.. (äippä ois kyllä opettanu varmasti mielellään, mutta se nyt varmaan jo tuli selväks, että nuo olivat tekosyitä kaikki ;)) Nyt sain ystävän viestistä rohkaisua tarpeeks, että voisin kokeillakin moista ja jestas että se onkin vieny mennessään! Jokainen mahdollinen hetki, kun vaan on luppoaikaa ja kädet vapaana, niin nappaan neulokset käteeni ja alan duunata :) Ja siitä osaamisesta: netti on pullollaan simppeleitä ohjeita myös kaltaisilleni "dummieseille", ja voisinpa vinkata, että itse väkersin sukkani seuraamalla tätä No home without you -blogin ohjetta. Siellä on selitetty asiat selkeästi ja varmuudeksi vielä kuvattu videollekin, että varppina jokainen uuvatti tajuaa mitä tehdä ;) Itsehän en siis enää muistanut kutomisesta mitään. Yläasteella (vai ala-asteella?) vissiin pakolliset villasukat viimeks kutonut, that's it.


Käytän varsinkin talvisin villasukkia about joka päivä, joten ensimmäinen tavoite oli saada villasukat aikaan. Se tavoite täyttyi eilen, ettekä usko sitä onnea kun sain vihdoin heittää duunissa olleet reikäpohjaiset villasukat roskakoriin ja nyt voin fiilistä tyylikkäitä, siistejä, tummanharmaita ja ITSETEHTYJÄ villasukkiani päivät pitkät :) Mikä mieletön ylpeys mut valtaskaan kun ne valmistui! Tai oikeastaan se tuli jo ensimmäisen sukan jälkeen, koska onhan se nyt jo saavutus kun saa yhden kokonaisen villasukan tehtyä ja tietää että pystyy siihen toisenkin kerran ;)


Sormet on ollu hellinä kaikesta kutomisesta, kun ei se nyt ihan löysin rantein vielä hoidu ja on sormien osalta melkosta jännittämistä välillä. Mutta ei haittaa! No pain no gain sano mummo ja jatko kutomistaan :D Tällä hetkellä työn alla on kaulaliina samaisesta tummanharmaasta langasta. Kyllä, aloitin heti eilen jo uuden projektin :D Ei vaan voi mitään, tää vei nyt mennessään. On mahtavaa saada itse aikaan jotain, ja vieläpä jotain hyödyllistä! Ja kaunista, vaikka itse sanonkin. Tosin kaipa kaikkien mielestä omat lapset on aina kauniita ;)

Mä lähden jatkamaan kutomista ja toivon sydämeni pohjasta, että maltan joku hetki laskea puikot ja langat käsistäni siks aikaa, että saan väännettyä pari postausta tänne.. Ois meinaa aihetta! :) Naattikaa keskivkoillasta ♥

tiistai 22. syyskuuta 2015

Oh me, why you so silly?

Kas niin, ensimmäinen aamukävely töihin takana :) Olin herätyskellon soidessa ihan unenpöpperössä ja kuolemanväsynyt, mut siinä se väsymys sitten kaikkosi viimeistään siinä vaiheessa kun astui ulos raikkaaseen ilmaan. Herätystä ei sen meidän normaalin viivästelevän aamun takia tarvinu laittaa kuin 5 min aikaisemmaksi, joten eipä tämä käpöttely mitään suuria uhrauksia vaadi. Ainut, jota tarvii vähän pohtia, on vaatteet. Sataako, pitääkö ottaa vedenkestävät vaatteet? Jos pitää, niin mitäs sinne laittais alle, ettei tule liian kuuma tai kylmä (mun ulkoilupuku ei hengitä sitten yhtään, vaikka kovasti lupas ihan muuta ostovaiheessa)? Jos ei tarvi vedenkestäviä, niin tarkeneeko näillä muilla? Entä jos tarvii kesken työpäivän käydäkin jossain, pitääkö ottaa erikseen kengät ja takki sitä varten mukaan vai voiko menon suorittaa rennosti lenkkareissa? :D Tällaisia elämää suurempia kysymyksiä ;)

Nyt mä oon kuitenkin saanut tehtyä "ongelman" ensi maanantaista. Oon varmaan aiemminkin maininnut, että tykkään luonnonilmiöistä, -ihmeistä ja -kauneudesta. Kaikesta, jota voi ihastella vain havahtumalla katselemaan hieman ympärilleen ilman erityistä vaivaa, kuten vaikka tähdenlennot ja oman paikkakunnan kauniit lammet ja muut paikat. On kivaa kun on jotain nähtävää ja koettavaa ilman, että täytyy säästää kolme vuotta, ottaa viikko lomaa ja matkata maailman ääriin. Ja tunnen höperöä ylpeyttä siitä, että osaan arvostaa tuollaista "pientä" :)

Vähän nyt meinas se itse asia unohtua.. :D Eli ensi maanantaina on aamuyöstä luvassa täydellinen kuunpimennys, jolloin kuun pitäisi hohtaa verenpunaisena taivaalla n. klo 5:45. Tästähän tuli ekana mieleen, että skippaanpa töihinkävelyn ja herään hilppasen etuajassa ja kipaisen aamukävelylle jo tuolloin ennen kuutta, niin näen toivottavasti kuunpimennyksen juuri parhaimpaan aikaan! Toki aina voi tulla yllätyksiä, taivas täynnä pilveä eikä kuusta tietoakaan jne, mutta yrittänyttä ei laiteta. Mutta. Sitten aloin pohtia, että jos mä skippaan sen töihinkävelyn, niin sittenhän mun muutosviikko 4 jää vajaaksi! Olen julistanut kuinka nimenomaan kävelen töihin, ja nythän mä jo heti ensimmäisen aamun jälkeen suunnittelen sen plänin skippaamista! Iik.

Kelatkaa kuinka näennäisesti normaalin ihmisen aivot voi olla niin vinossa? Käytännössä kun ajattelee, niin eihän tuossa mitään ihmeitä pitäisi olla: puolen tunnin kävely ennen aamupalaa tai puolen tunnin kävely töihin. Ei nyt niin hirveästi eroa, menee ihan hyvin ns. samasta suorituksesta. Mutta silti pitää jossain takaraivossa tulla jonkin kitisemään, kuinka nyt ei tule kunnollista suoritusta. Huh huh. Onneksi en ole sentään niin vikapäinen, etten tätä ominaisuutta itsessäni huomaisi :D Mutta mistä se kertoo? Mitä mulle on käynyt, että piiskailen itseäni jostain noinkin pienestä? Ettei mikään puolivillainen sinne päin -suoritus kelpaa, vaan pitää olla just eikä melkein se, mistä on puhuttu? Onko se ollut minälle niin iso pettymys, kun en elämäni aikana ole kaikessa tehnyt just sitä mitä olin suunnitellut, jopa jättänyt leikin kesken, että en yksinkertaisesti kestä suunnitelmista poikkeamista? Onkohan se ollu joku yksittäinen juttu vai vaan kaikki sellaiset ylipäätään? Pelkäänkö alkavani soveltaa ja antaa itselleni vapauksia liiaksi, jos kerran antaa jossain periksi? Kerrassaan kiehtovaa. Kaikki tämmöset ihmisten outoudet kiehtoo mua ihan hirveästi :) Koska jokinhan on jossain vaiheessa mennyt vinksalleen, että ihminen ajattelee tuolleen. Nyt ollaan jännän äärellä ;)

Aion kuitenkin rohkeasti kapinoida itseäni vastaan ja lähteä aamukävelylle katsomaan tuota punaista kuuta! Ja ennen kaikkea pidättäytyä sen jälkeen vielä kävelemästä töihin, ihan vaan sen kapinoinnin nimissä :D Tiedä sitten onko sekään nyt tervettä xD Haha, teen niin tai näin, niin vähän höperö olen enivei!

Meinaako joku muu lähteä kurkkimaan moista näkyä? :)

Kuva täältä. Kuvan ottanut Pekka Helo.

maanantai 21. syyskuuta 2015

Muutos 4 - arkiaktiivisuus

O-ou, nyt on koko vkonloppu aika haipakkaa ja maanantai-illoista kun ei ikinä tiedä (koska you know, maanantai), niin paras rustata jonkinlainen pikapostaus jo valmiiksi koskien aihetta Sanna 2.0 :) Seuraavan tiistain (eli huomisen, koska ajastan tämän maanantai-illalle ;)) muutos on yksi, jota olen salaa jo odotellut, mutta en jostain syystä ole saanut aikaiseksi toteuttaa ennakkoon (paitsi pakon edessä)! Luulen, että kiehtovuudestaan huolimatta tää on se raskain suoritettava, nimittäin kyseessä olis työmatkan taitto kävellen aamuisin. Mun unenlahjat on melkoisen hyvät ja herääminen aamuisin herätyskelloon 6:30 on tuskaa vielä näin 10 vuoden jälkeenkin :D Ei se varmaan ikinä lakkaa olemasta. Olen varmaan mummonakin se erilainen mummo, joka nukkuu eläkepäivillään aamukymppiin, kun muut ovat ootelleet pirtsakkana aamulehteä jo kolmelta yöllä. Tosin, heräsinpä tänäänkin 7:30! Ja ihan ilman kelloja. Kyyllä musta vielä kelpo eläkeläinen saadaan!

Niin, muutos koskee siis vain aamuja, iltapäivisin tulen edelleen mielelläni miehen kyydillä kotiin. Toki siitä sais mukavasti päivän toisen päälle puoltuntisen liikuntahetken jos kävelisi kotiinkin, mutta kun olen aika saita luopumaan vapaa-ajastani :D Ja kuitenkin sitä tahtoo ehtiä vielä lenkille tai tekemään lihastreeniä ja toki sitten kaikkea muutakin mitä nyt vapaa-ajalle kuuluu, joten parempi päättää kävellä vain aamut. Silloin tarvitsee vain suorittaa aamutoimet pikkasen normaalia tehokkaammin ja herätä muutama minuutti aikaisemmin. Meidän aamut on olleet tooosi hitaita tähän asti, joten niistä on hyvä nyhjäistä. Plus tietysti iltapäivisin on niiiin kamala nälkä, että ei sovi pitkittää ruoan syömistä turhaan, tulen vain kärttyiseksi :D

Toki tähän samaan syssyyn saa myös lisätä muuta arkiaktiivisuutta, esim. portaita. Töihin kun menee, niin saa ihan mielellään hissin sijasta kipittää 4 kerrosta portaita ylös ;) Normaalisti sitä ei tule tehtyä, koska jotenkin sinne rappukäytävään astuttua tulee muutenkin hurjan lämmin verrattuna kun tulee viileästä ulkoilmasta, ja sitten ajatuskin portaista saa jo hien päälle ja onko se nyt kiva sitten hiota duunivaatteet jne jne kaikkea mahdollista selittelyä. Mutta, kun on tarkoituksena kävellä työmatkat, niin luonnollisesti tulee vaihdettua vaatteet kuitenkin sitten töihin päästyä, niin ei ihan hirveästi haittaa vaikka lenkkivaatteet hikoaisikin portaissa :) Eikä ne nyt NIIN rankat ole, varmaan 85 % on pelkkää selittelyn makua miks on kivempi valita hissi ;)

Iiks, nyt aika lähteä laittamaan itsensä ihmisen näköiseksi, niin kehtaa lähteä sitten ihmisten ilmoillekin :) Saattaa jäädä tämä postaus ilman kuvaa, hurrjaa! :D Katsotaan jos jossain vaiheessa ehtii vielä etsiä jotain arkistokuvaa.. Muutoin tästä tulee sellainen Livin' on the edge -postaus, jossa ei ole kuvan kuvaa..! ;)

Toivottavasti kaikilla on ollut inhimillinen maanantai!

perjantai 18. syyskuuta 2015

Arjen luksusta

Ai että kyllä on ollu ihana ilta tänään! Olen ens yön (ja siis ollut jo tästä iltapäivästä asti) poikkeuksellisesti äipän kaupunkiasunnolla ja oon kyllä niin nauttinut olostani :)

Töiden jälkeen lähdin lenkille semisti uusiin maisemiin, oli tosi kivaa vaihtelua. Maisemathan siis oli enemmän kuin tuttuja, mutta kun sitä tuppaa vähän juuttumaan tiettyihin lenkkireitteihin, niin nyt oli sitten vähän tavallisesta poikkeavia maisemia :) Lenkkikin sujui hyvin! Olikohan se viime vkolla vai milloin kun tuntui et yks toisensa jälkeen lenkeistä oli jostain mihin aurinko ei paista, mutta tällä vkolla onneks sekä keskivkona että tänään olleet oikein onnistuneet lenkit :) Keskivkona jopa niin, että tein pisimmän lenkin mitä nyt kesäloman jälkeen olen saanut tehtyä! Matkaa kertyi 8,21 km, joten ei sillä vielä ihan pyörähdetä Kymijärveä ympäri (mikä oli suunnitelmissa suorittaa tuossa syys-lokakuun taitteessa, mutta saa nyt nähdä kuinka onnistuu..), mutta tosi hyvältä tuntuu silti kun muistelee miten tässä on lenkit menneet kesän jälkeen: verta, hikeä ja kyyneleitä lähes :D

Lenkin jälkeen lämmitin hellalla äipän aiemmin tekemää ruokaa (extremeä tällaiselle mikroon tottuneelle ihmiselle, mutta kun sitä ei täällä vielä ole :D), laittelin lisukkeita tarjolle, väkersin hapankorpun vielä siihen kylkeen (ai hyvänen aika, miten en muistanu et hapankorppu on nooooin herkkua?!) ja söin kaikessa rauhassa. Safkan jälkeen ootti valmis sauna, ei kun sinne köllöttelemään ja rentoutumaan. Laitoin kylppärin puolelle vielä puhelimesta Retroperjantain soimaan ja fiilistelin ihanaa 90-lukua :)

Saunan jälkeen laittelin petivaatteet valmiiks, jotta heti kun alkaa siltä tuntua niin voi painua valmiisiin pehkuihin :) Rakastan hotelleissa niiden kahisevia peittoja, ja nyt sain ilokseni todeta, että äipältäkin löytyy sellainen! Näköjään Ikeasta lähtöisin - tiedänpähän mistä mun seuraava peitto ostetaan.. ;) Tuntuu ihan kuin olisin hotellissa viettämässä iltaa ja yötä, ihanaa! :)

Tällä hetkellä vietän niinkin rankkoja aikoja, kuin että pötkötän divaanisohvan nurkassa koivet pitkällään ja läppäri sylissä ja laittelen tässä sanoja Bloggeriin. Tää kämppä on tosiaan vielä vähän vaiheessa ja esim. kattolamppuja ei ole yhtä lukuunottamatta, joten täällä on tosi tunnelmallista kun sen yhden kattolampun lisäksi on vain pieniä pöytälamppuja pari ikkunalaudalla. Täällä on niin kaunista ja mä oon niin happyhappyhappy! Ihanaa :) Ainiin, ja on mulla täällä herkkujakin: sain maanantaina siskolta postissa mun lempparisuklaalevyn (Fazerin se Lontoon rae -levy) ja se on kiltisti odotellut kaapissa tätä hetkeä, kun sokerisääntö antaa luvan herkutella :D Mikäs sen parempi hetki kuin tämä niiiin täydellinen ilta :)


Seuraavaks vois vaikka venytellä.. tai lakata kynnet.. tai värjätä kulmat.. kahtoo mitä tässä nyt viitsii ja jaksaa :D Muistathan sinäkin hemmotella itseäsi jollain pienellä omalla hetkellä tänä vkonloppuna? :)

maanantai 14. syyskuuta 2015

Osa 3 - kasvikset ja sokeri

Otsikosta varmaan neropateimmat jo päätteli, että seuraavaksi keskitytään kasvisten lisäämiseen ja sokerin vähentämiseen. Oon ehkä maailman surkein syömään kasviksia! Niin surkea, että se jo ihan naurattaa. Tai ennemminkin itkettää (itseäni). Onneksi tilanne ei ole se, että pitäisin kasviksia turhana pupunruokana tai mitään, että niiden itse syöminen olisi jokin ongelma. Ehei, pidän niistä oikeasti todella paljon. Ongelmana valitettavasti on niinkin typerä asia, kuin laiska aterioiden valmistus! En saa aikaiseksi väkerreltyä kunnon ruoka-annosta kera lisukkeiden, eli kasvisten! En edes helpoimman kautta, eli pakastevihanneksia sulattamalla. Niinpä seuraavan viikon ajan keskityn siihen, että vaivaudun jokaiselle lounaalle ottamaan kasan vihanneksia mukaan. On ne sitten tuoreita tai pakasteita.

En vielä vaadi itseäni syömään "puoli kiloa päivässä" (ei pidä vaatia liikoja kerralla, mutta toki se on pidemmän tähtäimen tavoite), mutta kun saisi edes itseään tottumaan siihen, että safka-annosta valmisteltaessa täytyy vähän tehdä muutakin kuin lapata se itse annos lautaselle. Jospa edes porkkanan kuorisi siihen rinnalle? Tai jos raastaisi niitä etukäteen purkkiin jääkaappiin? Silloin sitä valmistusta ei tarvitsisi tehdä juuri siinä hetkessä kun on aika syödä (ja on nälkä ja kaikki-mulle-heti-nyt-ja-mielellään-vaivatta). Porkkanaraaste on ehkä yks herkuimmista asioista kyllä maan päällä..! MIKSI en ole tehnyt sitä aina? MIKSI koen, että kasvisten syönti on se oikea asia, jonka suhteen olla laiska? HMPH. Otan mielelläni vertaistukea, jos sieltä löytyy joku toinenkin huono kasvistensyöjä :D

Kuva toukokuulta. Tämän voisi ottaa tavoitteeksi: toinen puoli lautasesta ruokaa, toinen puoli kasviksia.

Toisesta vkon muutoksesta lipsautinkin jo jotain, eli ylettömästä herkkujen syönnistä on tarkoitus päästä eroon. Jos en olisi malttamattomana ottanut tätä käytäntöön jo syyskuun 1. pvä, niin nyt tiistaina viimeistään alkaisin noudattaa sääntöä, jonka mukaan karkkia/ suklaata/ jäätelöä/ leivonnaisia/ herkkuja ylipäätään ei saa syödä ma-to. Vkonloput sitten on vapaata riistaa, mutta mikään pakko ei ole antaa tilanteen riistäytyä käsistä totaalisesti silloinkaan, mitä se ei onnekseni ole tehnyt vielä kumpanakaan vkonloppuna :)

Kuva toukokuulta. Voisin vähän tuuletella, etten ole koko syyskuun aikana ostanut itselleni karkkia! Kyllä, se on tuulettelun arvoinen suoritus :)

Oisin kuvitellu, että se olis jotakuinkin järkyttävän vaikeeta olla erossa herkuista, mutta yllätyksekseni se ei ole ollut. Ehkä nyt on vaan niin selkee päätös tehty, että asioiden on muututtava. Sitten sitä vaan menee sen päätöksen mukaan, eikä kyseenalaista sitä esim. joka kerta kun pitää mennä karkkihyllyn ohi kassalle ;) Eikä se nyt loppupeleissä ole ihan hirrrrveä vaatimus, että muutaman päivän vkosta syö siististi :D Sitä paitsi maailmassa on kaikenlaista muuta überherkullista syötävää, jotka ei ole niitä perinteisiä herkkuja. Nykyisellään itse asiassa ihan paahdettu kauraleipä juuston ja kinkkun kanssa on mulle herkkua :D Miten voi jokin maistua niin hyvältä? Maitolasi siihen messiin vielä, niin aijettä.

Näillä muutoksilla siis tällä kertaa eteenpäin ja kohti tavoitteita, hiljaa hyvä tulee :)

lauantai 12. syyskuuta 2015

Hiilariton pizzapohja

Nyt on pakko vihjaista: ihan järjettömän kätevän pizzapohjan saa aikaan vain kananmunilla! Bongasin reseptin alun perin Mariannan blogista ja oli aivan pakko kokeilla itsekin voiko tää olla syötävää. Pari päivää syöneenä voin vaan todeta, että voi! Ensimmäisellä haukkauksella olin maistavinani kananmunan, mutta en enää jälkimmäisillä. Ei suu tietenkään luule syövänsä kunnollista, aitoa, oikeaa pizzapohjaa, mutta eräänlaisena tavallaan huomaamattomana pizzatäytteiden kannattajana tää on ihan mahtava! Eikä peloistani huolimatta maistu siltä kuin söisin munakasta.

Erityisesti tämä pohja on kätevä jos koittaa yhtään kevennellä syömisiään ;) Varoa tosin täytyy, tää on ihan todella kevyttä sitten. Esim. omasta pizzastani saa vain 77 kcal/viipale, kun jaan pellillisen 16 osaan. Tosin mun pizza oliskin kaivannut vielä yhden tonnaripurkin lisää, samoin kuin enemmän juustoa, joten kyllähän ne kalorit olis noista lisäyksistä kasvaneet ihan kivasti. Nyt kuitenkin tein vain testipizzan jämäaineksista, kun en uskaltanut turhaan tuhlata, jos se vaikka olisikin ollut ihan kamalan makuista :D

Okei, homma menee siis näin: Tarvitset 5 kananmunaa. Erottele valkuaiset ja keltuaiset toisistaan. Vatkaa valkuaisista jämäkkää vaahtoa, joka ei putoa kulhosta vaikka sen kääntäisi ylösalaisin. Valkuaisen joukkoon voi myös lisätä hippasen suolaa tuomaan makua. Keltuaiset kannattaa ensin rikkoa ja sekoittaa omassa kulhossaan, jonka jälkeen ne varovasti lisätään valkuaisten joukkoon. Ei sekoitella hirveällä vauhdilla, vaan hiljakseen käännellään tasaiseksi taikinaksi (en tiedä miksi näin, mutta josstain googlettamassani ohjeessa näin sanottiin, ja näin tein, ja näin ainakin toimi :D). Uunipellin päälle leivinpaperi, joka voidellaan kevyesti (en tiedä onko pakollista kun kaikkialla ei näin ohjeisteta, mutta voitelin varmuuden vuoksi vähäsen, ja hyvin irtoaa leivinpaperista) ja siihen päälle kaadetaan "munataikina" ja tasoitetaan. Uunihan on jo valmiiksi lämmitetty 200 asteeseen, joten tyrkätään pelti sinne n. 10 minuutiksi.

Ei se ihan kaikista tavallisimman näköinen pizzataikina..

Päällysten väkertäminen kannattaa aloittaa ajoissa, tosin itse en sitä tehnyt vaan kuvittelin ehtiväni kaiken tämän ensimmäisen uunituksen aikana. En ehtinyt, mutta eipä siitä mitään haittaa näyttänyt olevan, että esipaistettu pohja seisoi jonkun tovin kun järkkäilin täytteitä kuntoon. Esipaistetun pohjan päälle siis vaan kaikki mahdolliset täytteet mitä kukin haluaa, ja pizza takaisin uuniin n. 10-15 minuutiksi. Itse laitoin tortillakastikkeen jämät + ketsupin pohjalle, päälle maustetut tonnikalat, ananakset, sipulirenkaat, juuston ja pizzamausteen. Ja tuli hyvää! Suosittelen :)

Näyttääkin ihan aidolta tavaralta :) Mikä kätevä tapa saada nauttia tonnikalaa, ananasta ja sipulia kera juuston! :P

perjantai 11. syyskuuta 2015

Sokeriavautuminen

Äh, alotin jo kirjottamaan muistiinpanonomaisesti paperille mietteitä, mut siitä alko tulee melko pitkä teksti ja inhoon käsin kirjoittamista, joten siirryin suosiolla suoraan postauksen tekoon :D Ajatusten virtaa siis tuloillaan, varoitan. Todennäköisesti pitkästi, varoitan uudelleen.

Tähän alkuun varmaan pitäis kertoa mun historiasta jotain laajasti ja syvästi, mut nyt on pakko vaan saada asia ulos. Ehkä kaikenkattavana pohjana vois heittää ilmoille sanat "sokerikoukku" ja "epäonnistuneet dieetit", itse kukin voi siitä sitten päätellä sen perinteisimmän tarinan ja hypätä siitä nykyhetkeen :) Mä paljastan pikkusen etukäteen tässä, että ens tiistain muutoksena ois tarkotus olla mm. sokeristen herkkujen syömisen säännöstely ja että salaa olen toteuttanut sitä jo syyskuun alusta asti, ihan vaan koska olen halunnut. Kyllä, ihan itse olen halunnut! Tarkemmin säännöllistämisestä ja muista seuraavan viikon jutuista vasta perinteisesti ma-iltana, nyt piti vain vähän paljastaa missä mennään. Sen verran sanon, että mitään varsinaista lakkoa tässä ei ole, mikään ei ole kiellettyä, mutta harventamista olen harjoittanut.

Eli tilanne syyskuun alusta ollut se, että pienillä/olemattomilla herkuilla on menty ja ihan omasta tahdosta. Näköjään siis vasta 11 päivää, mutta tuntuu kuin ois jatkunut pitkäänkin, haha! :D Kertonee omaa kieltään, vaikka ei ole kyllä oikeasti edes ollut tiukkaa, kun on ollut se vapaa tahto. Ei siis ole juurikaan ees tehnyt mieli mitään perinteisiä herkkuja, ei vaikka mies on syönyt karkkia ja suklaata ihan vieressä. Tuoksuttelin kyllä TV mix -pussia, kun salmiakki tuoksui hyvältä, mutta ei ees harmittanut sen jälkeen antaa pussia takaisin. Leffassa mulla oli eväänä rusinoita, eikä siinäkään ollut mitään ongelmaa. En ees muistanu, että rusinat on niin makeita! :D Viime vkonloppuna söin kyllä 13 Dumlea ja 2 Hopeatoffeeta, että ei tässä ihan ilman olla oltu.

Eilen, varsinkin illalla, jäi syömiset aika vähäisiks ilman mitään erityistä syytä. Tai no, söin ehkä liian vähäkalorisia ruokia, joten en jaksanu syödä niitä tarpeeks paljon. Unikin painoi päälle tosi aikaisin, enkä sitten enää vaan jaksanut alkaa miettiä että mitä sitä vielä söis. Varmaan kuitenkin vähäisestä syömisestä johtuen tänään on ollu outo fiilis. Sitä on tosi vaikea selittää, enkä varmaan edes osaakaan vaikka yrittäisin. Mulla ei edelleenkään ole mitään erityistä himoa, en erikseen toivo saavani jotain tiettyä karkkia tai suklaata, mutta joku sellainen outo tunne on jossain syvällä, joku sellainen, joka perustuu lauseisiin "viikonloppu on tulossa..", "olo tuntuu jo tosi kevyeltä, saahan sitä nyt välillä.." ja "oon ollu niin tunnollinen/ahkera/kiltti viimeset pari vkoa, että kai sitä nyt sais.." jne. Joojoo, saahan sitä. Ihan vapaasti. Mutta kannattaako?

Tuntuu, että kyseessä on joku hemmetin kapinointihalu. Että kun kerran SAA, niin miksi pitää kaikkea aina miettiä, että KANNATTAAKO. C'moon, nauti elämästä. On kuin mun sisällä olis sellainen epämääräinen houkutteleva pirulainen, joka yrittää saada tielle, jolle en edes halua. En oikein ymmärrä tätä fiilistä. Inhottavinta tässä on se, että tunnistan tuon olon. Se on se sama, joka on sabotoinut kaikki entisetkin dieetit/hoikistumisyritykset/mikskä niitä nyt haluaa kutsua. Se on jokin, joka on tullu aina jossain vaiheessa, yleensä just parin viikon jälkeen, kun olo on alkanut parantua ja jotain pientä edistystä on ollu havaittavissa, jos ei muualla niin siinä olossa: turvotus on kadonnut ja fiilis on korkealla kun tuntee saavuttaneensa jotain kun on pysynyt suunnitelmissa.

Uskoisin, että nyt on olennaista a) myöntää tän olon olemassaolo, kuten nyt hienosti tein ihan julkisen postauksen muodossa :D (ensimmäistä kertaa ikinä, btw, ja kieltämättä jo nyt tuntuu paremmalta) ja b) pitää motivaatio yllä sen aikaa, että pääsee tän yli. Keskittyä hokemaan sitä lausahdusta "Kehitys tapahtuu mukavuusalueen ulkopuolella". Tarkotuksella en halua tehdä elämästä (no vähän suureellista, tarkotan tätä Sanna 2.0 -projektia, vaikka toki pätee sinällään elämäänkin) epämukavaa ja pyrkiä eteenpäin verenmaku suussa, vaan enemmänkin totuttautua hiljalleen erilaisiin rutiineihin, mutta ehkä tässä on kuitenkin yks sellainen tilanne, jossa pitää vaan vähän taistella.

Ei, tarkotus ei ole pitää itseä väkisin erossa sokerista vkonloppuna. Tavoite on, että vkonlopun jälkeen sitä vaikka vois taas laskea minkä verran tuli herkkuja syötyä, eikä niin ettei ole mitään hajua kuinka monta kiloa tuli vedettyä :) (eli jos punnitsen etukäteen kahden kilon säkin nameja, niin ne voi syödä hyvällä omallatunnolla, haha!) Jos jotain haluaa väkisin oppia, niin tästä vois oppia sen, että SYÖKÄÄ hyvät ihmiset tarpeeksi ;)

Loppukevennyksenä täysin asiaan liittymättön ihan mielettömän kaunis aamumaisema tältä aamulta:


torstai 10. syyskuuta 2015

Erilainen aamu

Tänään oli hieman poikkeava aamu, nimittäin ei ollutkaan kyytiä töihin luvassa! Huh huh mitä extremeä ;) No eipä. Ennen kuin mies aloitti työt tuolla suunnalla niin, että mun on kätevä hypätä sen kyytiin osaks matkaa, niin mähän kävelin aina töihin ja kotiin. Oli muuten jännää, että silloin en mitenkään kyennyt pitämään niitä kävelyjä liikuntana, vaan ne nyt oli vaan tapa päästä minne piti ja takaisin. En, vaikka toisaalta käsitin kyllä, että iltaisin tein ihan sitä samaa hommaa, mutta vain kävelylenkkien muodossa. Mut kun eihän mulla ollut ees liikuntavaatteita aina päällä työmatkoilla :D Ei se voi silloin olla mikään liikuntasuoritus ;) Haha. Nyt taas sitten näin parin vuoden kyyditysten jälkeen kun tämä poikkeama oli tiedossa, niin sitä erikseen jo alkoi muutama pvä ennakkoon odottelemaan, että tulis nyt jo se aamu ja vitsit kun on kivaa kun saa liikuntaa jo heti aamusta. Liikuntaa. Niinpä niin :) Ihminen ja näkökulmat muuttuu. Tosin, oli mulla ihan sporttivaatteetkin päällä ;)

Voooi toista, innokkana lähdössä käpöttelemään lippa vinossa! :D Ihan ku joku ekaluokkalainen :') Eikä muuten ole hissiselfie, on hissinodotteluselfie ;) No, löytyy se hissiselfiekin, haha.

Oli muuten tosi kauniit maisemat ja ihana ilma. Aurinko paisteli jostain horisontista ja oli jotenkin ihanan rauhallista. Lähdin siinä varttia yli seiska liikkeelle, ja oli vielä tosi hiljaista ja ihmisiä vähän liikenteessä. Ihanaa :) Muuten! Näin yhden tyypin, jonka muistan niiltä ajoilta kun kävelin vielä vakkaristi töihin (eli parin vuoden takaa). Mä niin ihailin tätä tyyppiä! Kyseessä on mua vanhempi mies, joka oli aloittaessaan aika pyöreä ja selkeästi melko huonokuntoinen. Ja kyllä, tiedän, että se aloitti jotain, koska yhtäkkiä se vain ilmestyi tolle reitille aina samaan aikaan, ja mä olin sentään jo vuosikausia kävellyt sitä reittiä siihen aikaan. Niin, eli jonain aamuna se vaan tuli vastaan. Näin jo kauempaa, että se vuorotteli kävelyllä ja hölkällä ja tuumin, että good for you, jäbä on alottanu lenkkeilyn. Mut mikä parasta, se aamuinen "tapaaminen" vaan jatkui ja jatkui, jäbä jatkoi tunnollisesti lenkkeilyä, vaikka se ei todellakaan ollut sille helppoa. 

"Radiomastot, saatanan sarvet"
 - Nikke Ankara

En tiedä minkä verran aikaa meni, varmaan joku puol vuotta tai vuos, kun yhtäkkiä kiinnitin huomioni siihen, et se tyyppihän ihan kapeni silmissä! Ne samat tutut lenkkivaatteet roikku jo aika isosti sen päällä. Eikä se enää kävelly juurikaan, vaan veti hölkkäämällä koko sen ajan kun käveltiin toisiamme vastaan. Vähänkö mun olis miljoona kertaa tehny mieli sanoa sille tyypille, että ihan mieletöntä duunia oot tehny, mut en sit ole kehdannut kun aattelin, että sitä ehkä vois alkaa häiritä tai ahdistaa et joku random muikkeli kommentoi sen treenejä ja on stalkannu sitä varmaan sen vuoden ajan :D Mut oli tosi ilahduttavaa nähdä se taas tänä aamuna ja huomata, että se tyyppi on ihan aidosti ja oikeasti parantanut elämäntapansa, eikä vaan jättäny sitä hommaa johonkin tammikuiseen lupaukseen parannuksesta. Siinä se juoksenteli vastaan kuin kuka tahansa, joka on lenkkeilly koko elämänsä. Oikein tuollainen real life inspiration se mies :)

Inspiroi väkertämään tämän quote-kuvankin ;)

Inspiroitunutta tostaita ihmiset! :)

maanantai 7. syyskuuta 2015

Mitäs sit?

Se olis taas tiistai tuloillansa ja aika tehdä jokin muutos kohti tervettä ja - let's face it - paremman näköistä kroppaa. Oon tässä pallotellut parilla vaihtoehdolla, enkä meinaa millään osata päättää kumman ottaisin ensin :D Enttententten.. okei. Mennään lihaskunnolla ja -huollolla :)

Syyskuun toisella Sanna kuntoon -viikolla on siis tarkotus saada arkirutiineihin tungettua 2 lihaskuntotreeniä ja 2 venyttelyä. Rakastan lenkkeilyä, mutta tosiasia on kuitenkin, että lihakset kaipais myös toisenlaista ärsytystä ja toisaalta musta tuntuu, että hyvä jos mulla on mitään lihaksia enää ees olemassakaan.. Salille en ole menossa, joten treenit tehdään kotona sillä mitä on (sitä ei ole paljon, eli todnäk hyvin pitkälti kehonpainoharjotteilla). En kuitenkaan tule syömään pilkuntarkkaan ja erityisesti lihaskasvua tukevasti, joten tällä hetkellä tavoitteenani lihaksiston osalta on vain saada hyväkuntoinen, kestävä ja vahva keho. Pakko kotitreenien on olla parempi siinä kuin ei mitään? Kauniiden ja rohkeiden Billin näyttelijä Don Diamont sanoo (kyllä, seuraan tyyppiä Instassa :D) mun mielestä hienosti kannustaessaan ihmisiä liikkeelle, että A little bit of something is always better than a whole lot of nothing, ja sen mukaan aion mennä :)

Tähän samaan settiin on sitten pakko ympätä myös venyttely ja lämmittely, koska tuntuu hurjalta ajatuskin, että laittais lihakset työskentelemään ilman lämmittelyä, ja tätä ois nyt sitten tarkoitus soveltaa myös lenkkeihin (!). Tai että kun seuraavina päivinä on toivottavasti lihakset kipeinä tai ainakin väsyneinä, niin etten venyttelis niitä "kuntoon". Tietenkään en myöskään saa unohtaa sellasta perus pikavenyttelyä ennen ja jälkeen treenien, mutta ne nyt melkein on jo muutenkin hallussa. Oon sitä paitsi sellainen Kanki-Kaikkonen 2, että venyttely ylipäätään tekis ihan hurjasti terää, joten pakollisen kahden venyttelyn lisäks sais tietty tulla vaikka kuinka monta venyttelyä per vko :D

Juu, ei näy lihaksen lihasta :/

Testasin itse asiassa eilen tuota mun tulevaa treeniäni. Se on koostettu Kayla Itsinesin Bikini Body Guidesta, ja on siis nimenomaan koostettu, koska halusin jonkun koko kropan treenin, jolla lähteä alkuun. Kaylan treenit kun on jaettu jalka ja käsi&vatsa -päiviin (ja ne on aivan sairaan rankkoja), niin se ei suoraan passannut. Niinpä otin ja yhdistelin BBG-treeneistä tuttuja liikkeitä omien tavoitteiden mukaisesti. Paljon erilaisia kyykkyjä, jokunen burpee, sekaan vähän sekalaisia punnerruksia ja vatsalihasliikkeitä. Hyvä setti, järjetön hiki, toimii! Näköjään saa tällaisella kotitreenilläkin (ainakin näin ekalla kerralla..) myös ihan aidon ankkakävelyn aikaiseksi :D Nimim. Nyt ei taivuta juuri mihinkään suuntaan.. auts! Saa nähdä mitkä on fiilikset sitten syyskuun jälkeen, toivottavasti treeni menee ihan heittämällä silloin :D

sunnuntai 6. syyskuuta 2015

Räppilenkkejä syksyllä 2015

Haha, se on tämä tyttö hurahtanu räppiin ja sensemmoiseen (inhoan musiikin kategoriointia, en osaa sitä :D) tänä kesänä ihan totaalisesti. Tai no, alkuperäinen hurahdus tapahtui jo tämän vuosituhannen alussa, mutta erinäisistä syistä johtuen se oli hautautuneena tovin, kunnes sitten tänä kesänä pääs taas valloilleen :) Ja ai että tykkään..! 

Oon pitkin kesää kuunnellut lenkeillä Suomirap-soittolistaa (ehdin kuluttaa Summer run -soittolistan loppuun jo keväällä..) ihan vaan koska oon kuunnellut sitä soittolistaa muutenkin läpi kesän.. :D Se alkoi vaan Summer up -artistien fiilistelylistana, mut on myöhemmin laajentunut käsittämään jos jotakin ees vähän räppiin vivahtavaa musaa. Mutta niihin lenkkeihin: maanantaina lenkillä kun Brädi tsemppas eteenpäin hokemalla korviin Anna palaa, anna anna palaa palaa! ja huomatessani miten se vaikutti positiivisesti jaksamiseen ja vauhtiin, niin tuumasin et on varmaan aika tehdä joku lista ihan vaan lenkkejä varten. Sellaista kivaa vähän ärjympää tai muulla tavoin kovempaa juoksemaan kannustavaa hipidihoppia. Tällainen siitä sitten tuli, Run 2015 -soittolista, olkaatten hyvä!



lauantai 5. syyskuuta 2015

Sorvanen

Hola a todos! Toivottavasti tää pikainen vinkki ei tule liian myöhään, sillä paras ilma "paikallismatkailulle" on luonnollisesti kaunis, mielellään lämminkin, aurinkoinen päivä. Lämmöstä voi kuitenkin aina joustaa, jos osaa pukeutua oikein ;) Mut kivemmilta ne maisemat näyttää jos aurinko paistaa harmaan ja sateisen sään sijaan. Jos Kiikunlähde on jo tsekattuna, niin seuraavat nätit maisemat löytyis toiselta lahtelaiselta (itse asiassa Etelä-Suomen Sanomien artikkelin mukaan paikka sijaitsee Nastolan puolella ja onhan Kiikunlähdekin Hollolan puolella, notta..) lammelta, joka myöskin oli mahdottoman kirkas, kaunis ja rauhallinen! Lammen nimi on Sorvanen.

Kierrettiin lampi vielä sen toiselle puolelle (vain toisella puolella on sopivaa tilaa jättää auto, tai itse asiassa tulipa tsekattua sekin, että vain länsipuolelle, eli Sydänkankaankatua pitkin, pääsee ajamaan suht matalapohjaisella autolla :D), niin päästiin nauttimaan eväistä istuksien vähän aukeammalla alueella kuin ne pienet polut, jotka lampea ympäröi. Ei ole hetkeen karjikset maistuneet niiiin hyviltä kuin tuolla :) Ja tosiaan, koska lampi sijaitsee metsän keskellä, niin tuli siinä reissun yhteydessä sitten mentyä metsäänkin jo toistamiseen tänä kesänä! Mutta onneks mulla oli mies turvana, ei tarvinnut panikoida ;)

Joltain oli jäänyt jonkinlainen paatti veteen.. siis.. veteen, sen sisälle, pohjalle (ylin kuva).

Sellaista kotiseutumatkailua tällä kertaa! :) Tykkään ihan hurjasti nähdä ja oppia arvostamaan kauniita paikkoja ihan tässä kotiseuduilla. Niitä onkin jemmassa aika uskomattoman paljon, kun vaan osaa katsoa ja etsiä :)

perjantai 4. syyskuuta 2015

Something new

Hihi, en käynyt ostamassa haaveilemaani juoksutakkia, mutta jotain pientä kuitenkin! :) Eilen olin lähdössä kävelylenkille ja vedin tuttuun tapaani jalkaan rakkaita kompressio-juoksusukkiani, jotka ostin varmaan ainakin pari vuotta sitten Lidlistä naurettavaan tyyliin 4 euron hintaan. Käytän niitä siis muulloinkin kun juostessa, oikeastaan milloin vaan kun on tulossa jokin pidempikestoinen liikunnallinen setti. Ne vaan tuntuvat niin hyvältä jaloissa ja ainakin aivot ajattelee, että ne auttavat verenkierrossa ja palautumisessa ja kaikessa, missä kompressiosukat nyt auttavatkaan :)

Koska ne on olleet noin edulliset ja ostopaikkana Lidl, ja koska ne on niiiin täydelliset, niin pelkään jatkuvasti sitä hetkeä, jolloin ne väistämättä on jo käytetty loppuun. Eilen siis taas sukkia jalkaan kiskoessani mietin, että ovatpa kestäneet pitkään, mutta kuinkakohan pitkään ne enää jaksavat..? Sitten hokasin, että hetkinen. Nythän on syksy ja ihmiset taas aloittavat urheilun, oiskohan Lidliin tulossa uusia sukkia myyntiin? Mulle oli sattumalta aiemmin illalla soittanut joku herrasmies, joka ilmeisesti tsekkaili ilmaisjakelun toimintaa ja tämän puhelun ansioista muistin, että uusin Lidlin kuvasto oli tullut eilen postiluukusta. Kirmasin oitis kurkkaamaan, josko juoksusukkia olisi tarjolla - ja olihan niitä! 4,99 € per pari ja tarjous voimassa vain torstaina 3.9.! Aika huikeaa :)


Normaalistihan nuo Lidlin edulliset urheilutuotteet menee vähän kuin kuumille kiville, joten en ollut kovinkaan luottavainen, että kokojani tai koko sukkia ylipäätään olis enää tarjolla iltaseiskan aikaan, mutta sielläpä oli :) Tää oli niin tarkoitettu, että saan nämä sukat :D Ja mihin hintaan! 5 €! Ihan naurettavaa. Vaikuttivat lähes yhtä napakoilta ja hyviltä kuin vanhemmatkin. Ei ihan, mutta ehkä 98 %:sesti. Jesh! Raportoin myöhemmin "testiajojen" jälkeen jos muutan kantaani :) Bonarina tuli sukkien käytännöllinen väri, eli pääosin musta, mutta pinkeillä yksityiskohdilla, jotka tosin ei lenkkarin sisältä näy vissiin lainkaan. Edelliset sukat on ihanat neon pinkit, mutta omaan silmään vähän häiritsee, kun ovat samaa väriä kuin lenkkarit (kyllä, nää on taas näitä "ongelmia" :D). Ihan kuin mulla olis jotkut polviin asti olevat saappaat jalassa aina kun juoksentelen ;)

Kyllä, niissä on R ja L -kirjaimet kertomaan onko kyseessä oikean vai vasemman jalan sukka ;)

Lidlin urheiluvaatteista tosiaan tekee joskus todellisia löytöjä. Ei aina kylläkään, laatu tuntuu vaihtelevan reilustikin. Olen aiemmin noiden parien juoksusukkien lisäksi ostanut sieltä juoksupaidan, polviin asti yltävät juoksutrikoot ja kokopitkät juoksutrikoot. Juoksupaita on tällä hetkellä hilppasen pikkuinen ja siinä on alun perinkin ollut vähän liian lyhyet hihat, mutta muutoin se on ollut ihan ok. Ei loistava, mutta ihan ok. Polvipituiset juoksutrikoot ovat taasen aivan loistavat, todella napakat! (ja tällä hetkellä pienet..) Kokopitkät juoksutrikoot ovatkin sitten täysi fiasko :D Niin löysät ja omituisen muotoiset (tai sitten minä olen omituisen muotoinen..), etten käytä niitä kuin talvella silloin kun tuntuu, että tarvitsee pitkikset vielä sinne juoksutrikoiden alle. Silloin ne on lähes oikean kokoiset :D Mutta kun tarpeeksi kriittisesti tutkiskelee tuotteita jo kaupassa, niin sieltä voi tosiaan löytää helmiä todella huokeaan hintaan :)

On muuten olevinaan melkoiset teknologiasukat nuo uudet..! En ehkä ihan purematta niele kaikkea mitä lupaavat, mutta tsekatkaa nyt huviksenne alla olevasta kuvasta mitä kaikkea yksi sukka "sisältää" :D


torstai 3. syyskuuta 2015

Saahan taas haaveilla, saahan?

Mua jäi vähän häiritsemään edellisen postauksen lausahdus siitä, että piti laittaa pitkät juoksutrikoot ja -takki päälle lenkille. Eihän se nyt ihan niin ollut, että oikein PITI, olisinhan itsekin mieluummin laittanut jonkun pitkähihaisen juoksupaidan, mutta mulla ei ole sellaista! Tai no, totuuden nimissä, yksi on, mutta se on niin makkarankuori tällä hetkellä, että en kyllä lähde se päällä yhtään mihinkään :D Tai no, totuuden nimissä on toinenkin, mutta sekin on vähän ahdistavan pieni hartioista tällä hetkellä.. :D Ja siinä on liian lyhyet hihatkin. No joo, on se taas mulla ongelmat.

Enivei, kuten oon aiemmin kertoillut, rrrrrrakastan haaveilua! Nytpä siis oli täydellinen hetki lähteä haaveilemaan juoksupaidasta. Tsekkasin pikaseen H&M:n (ei löytynyt mitään! w00000t?), Intersportin ja Stadiumin valikoimat ja löysin kuin löysinkin muutaman kivan vaihtoehdon :)

*** Nää on sitten ihan oma-aloitteisesti linkattuja, ilman palkkioita tai tradedoublereita tai mitä ne nyt onkaan. Eli siis toisin sanoen ei mainoslinkkejä :D Ihan vaan laitoin notta jos joku intoutuu niin tietää mistä saa. ***


Ekana ihana lilahtava paita Stadiumista (New Balance). Tässä ois sinällään kaikki mitä kaipaisin: tekninen materiaali, hihoissa aukot peukaloita varten ja heijastinyksityiskohtia. En nyt välttis enää sitten pimeän tullen tarkene pelkästään tämmöisellä, mutta eipä ne heijastimet pahitteekskaan ole. Ehkä tulee leuto syksy ja tarkenenkin :D Plus noi on kivat nuo rypytysyksityiskohdat tuossa edessä. Toisaalta tuo näyttää hieman makkarankuorelta, joten ei tämä Intersportinkaan vaihtoehto huono ole:


Hintaakin 10 € vähemmän kuin tuolla edellisellä, eli tämä 39,90 kun New Balance oli 49,90 €. Tämä Asicsin paita vaan näyttää niin kovin tavalliselta, siinä ei ole mitään mihin ns. tarttua. Peukaloaukot kuitenkin löytyy, joten sinällään kaipa siinä on kaikki mitä tarvitsen. Kuvausta tuotteesta ei Intersportin sivuilla pahemmin ole, joten sen enempiä en osaa tuotteesta sanoa. "Ihan kiva".


Ja sitten kaiken huipuksi mä menen ja ihastun tähän takkiin! :D Kyseessä Stadiumin oman merkin SOC:n juoksutakki. Tokihan juoksutakki multa löytyy jo ennestään, mutta kyllähän jokainen urheileva nyt tietää, ettei urheiluvaatteita voi koskaan olla liikaa..! :D Tai ainakin nyt tuplat pitäisi kaikkea olla, että voi urheilla silloinkin kun toinen kappale on pesussa. Katsokaa nyt mikä ihana kaulus! Ja siinä on vielä huppukin, se uupuu nykyisestä juoksutakistani. Tuossa on myös heijastinyksityiskohtia ja peukaloaukot! Takissa! Ei ole vanhassani.. Hyvänä puolena myös se, että tuo näyttää kovasti paljon pidemmältä kuin vanha takkini, joka onkin varsinainen pain in the ass jos alla on jokin liukasta kangasta oleva treenitoppi. Nimim. vietin puolet eilisestä lenkistäni nykimällä sekä toppia että takkia alaspäin. Hintaa tällä ihanuudella olisi 39,90 €. Ja eihän tuo nyt ees näytä takki-takilta, eikös tuo ole enemmänkin semmoinen.. pusakka.. Eli just täydellinen syksyn lenkeille! :D

No, valitettavasti rahalle on tällä hetkellä paljon muitakin kohteita, joten tämä varmaan jää vain haaveiluksi. Toivottavasti vaikka lotosta napsahtaa joku kiva jättepotte, sit käyn tyhjentää kaikki urheiluvaatekaupat! ;D

Run, Yasmine, run! Run like the wind!

Aijettä! Kylläpäs oli eilen hieno lenkki! Oltiin miehen kanssa sovittu, että laitan killeristä saunan päälle, jotta sauna on sopivasti valmis hänen kotiinpäästyään. Itse olin tuuminut meneväni lenkille saunan lämpeämisen ajaksi, siinä kun ehtii sopivasti kipaista sellaisen puolen tunnin perus arkilenkin. Olin kuitenkin laskeskellut, että killeri tulee siinä varmaan klo 19 maissa, joten puuhailin kaikessa rauhassa omia juttujani siinä odotellessa. Yhtäkkiä klo 18:33 kajahtaa puhelin soimaan. NYT JO?! No, ei siinä muuta kuin pikavauhdilla vermeet niskaan, sauna päälle ja ovesta ulos :D Siinä ei paljoa lämmitelty tai venytelty, mikä on ikuisuusprojektitavoitteeni (that IS a word..) aina ennen lenkkiä.. Olin hieman kärttyinen hommien jäädessä kesken, ja aivojen takanurkassa piili ajatus, että nyt kyllä menee lenkki ihan perseelleen, tarvitsen valmistautumisaikaa ennen lenkkiä, jotta on oikea moodi päällä. Noh, tulipahan selväksi, etten tarvitse :D

Ulos tullessani ja GPS:n kanssa taistellessani kuului aivan kamala jyrähdys. Tämäkin vielä, ukkonen. Mietin pitäiskö suosiolla kipittää vaan joku pieni pyrähdys siinä lähihuudeilla, sillä pelkään kyllä ukkosta jos olen ulkona. Varsinkin juoksemassa, jotenkin se on jäänyt päähän lapsuuden varoituksista, että ukkosella ei saisi juosta ettei salamaniskun todennäköisyydet kasva. En tiedä kuinka paikkaansapitävä kyseinen varoitus on, mutta mieleen se on jäänyt :D Katkaisin musiikinkin toviksi ja kuuntelin maailmaa, mutta koska uutta jyrähdystä ei siinä lähihetkinä tullut, niin tuumasin ettei tässä nyt vielä kovinkaan hurjat paikat ole ja jatkoin matkaani jo aiemmin suunnitellulle reitille.

Nämä uudet (no, ei enää niin kovin uudet :D) Niken lenkkarit on olleet loistavat. Ei niin minkäänlaista valittamista! Ei ole yhtä "pehmitetyt" pohjat verrattuna niihin vanhoihin Air Pegasuksiin, mutten ainakaan vielä ole huomannut sen olevan ongelma :)

Missään vaiheessa ei sattunut. Missään vaiheessa ei ollut inha olo. Ei vielä ollut sellainen ihan kunnon flow, niin kuin sillä eräällä lenkillä, mutta tosi sujuvaa oli kaikin puolin, mikä oli tietysti ihan kivaa kun muutama edellinen lenkki on ollut yhtä tuskaa (ihan viimeisimmällä piti loppumatkasta vaihtaa kävelyyn ja kyllä hatutti). Erityinen ilo tuli kuitenkin vasta jälkeenpäin, sillä Sports Trackeristä tsekattuna lenkin keskinopeus oli makiat 8,7 km/h! Jesh! Toki koko matkan pituus oli vain hieman vajaa 4 km, mutta silti, kilometrikohtaiset keskinopeudet oli 8,3 km/h, 9,0 km/h, 8,8 km/h ja 8,6 km/h. En voisi olla onnellisempi :) Tällaisia nopeuksia ei ole hetkeen näkynyt mun suorituksissa (ts. viimeksi kesäkuussa), kun lenkkien keskinopeudet on pyörineet siellä 7,7-8,3 km/h suunnilla. Superb!

Joutuipa muuten ekaa kertaa sitten kesän jälkeen (kyllä, se on nyt jo syksy, turha yrittää sepittää muuta) laittaa ihan pitkät juoksutrikoot ja juoksutakinkin päällensä. Ei sillä, että se nyt erityisen traagista olis, mutta tulihan huomioitua :D Olihan se ihan kiva juoksennella shortseissa ja t-paidassa, mutta aika aikaansa kutakin. Loppuun vielä tyylikäs (ja tärähtänyt) ja hätäinen hissiselfie ennen lenkkiä ;)