"Knit, good woman, knit!"

Hupsanhei! Elossa ollaan, vaikkei täällä ole kovinkaan paljoa elonmerkkejä näkynytkään :) Osa viime vkosta meni osittain pientä writers blockia väistellessä ja loput sitten uuden innostukseni parissa. Musta tuli kertaheitolla ihan mummo, ihan ilman lapsia ja lapsenlapsia niinku mies tokas :D Nimittäin rakkaan ystäväni eräästä viestistä innostuneena menin vihdoin kauppaan ja ostin sekä lankaa, että kutimet! Siis puikot! Mitä ne onkaan! :D

Aloin joskus viime talvena haaveilla kutomisesta (vai neulomisesta? Oon niiiiin pihalla termeistä kuin mahdollista), mutten saanu tehtyä asialle mitään, kun mietin vain miten sairaan hankalaa se on ja että enhän mä osaa mitään ja kuka mulle opettaa ja ja ja.. (äippä ois kyllä opettanu varmasti mielellään, mutta se nyt varmaan jo tuli selväks, että nuo olivat tekosyitä kaikki ;)) Nyt sain ystävän viestistä rohkaisua tarpeeks, että voisin kokeillakin moista ja jestas että se onkin vieny mennessään! Jokainen mahdollinen hetki, kun vaan on luppoaikaa ja kädet vapaana, niin nappaan neulokset käteeni ja alan duunata :) Ja siitä osaamisesta: netti on pullollaan simppeleitä ohjeita myös kaltaisilleni "dummieseille", ja voisinpa vinkata, että itse väkersin sukkani seuraamalla tätä No home without you -blogin ohjetta. Siellä on selitetty asiat selkeästi ja varmuudeksi vielä kuvattu videollekin, että varppina jokainen uuvatti tajuaa mitä tehdä ;) Itsehän en siis enää muistanut kutomisesta mitään. Yläasteella (vai ala-asteella?) vissiin pakolliset villasukat viimeks kutonut, that's it.

Käytän varsinkin talvisin villasukkia about joka päivä, joten ensimmäinen tavoite oli saada villasukat aikaan. Se tavoite täyttyi eilen, ettekä usko sitä onnea kun sain vihdoin heittää duunissa olleet reikäpohjaiset villasukat roskakoriin ja nyt voin fiilistä tyylikkäitä, siistejä, tummanharmaita ja ITSETEHTYJÄ villasukkiani päivät pitkät :) Mikä mieletön ylpeys mut valtaskaan kun ne valmistui! Tai oikeastaan se tuli jo ensimmäisen sukan jälkeen, koska onhan se nyt jo saavutus kun saa yhden kokonaisen villasukan tehtyä ja tietää että pystyy siihen toisenkin kerran ;)

Sormet on ollu hellinä kaikesta kutomisesta, kun ei se nyt ihan löysin rantein vielä hoidu ja on sormien osalta melkosta jännittämistä välillä. Mutta ei haittaa! No pain no gain sano mummo ja jatko kutomistaan :D Tällä hetkellä työn alla on kaulaliina samaisesta tummanharmaasta langasta. Kyllä, aloitin heti eilen jo uuden projektin :D Ei vaan voi mitään, tää vei nyt mennessään. On mahtavaa saada itse aikaan jotain, ja vieläpä jotain hyödyllistä! Ja kaunista, vaikka itse sanonkin. Tosin kaipa kaikkien mielestä omat lapset on aina kauniita ;)

Mä lähden jatkamaan kutomista ja toivon sydämeni pohjasta, että maltan joku hetki laskea puikot ja langat käsistäni siks aikaa, että saan väännettyä pari postausta tänne.. Ois meinaa aihetta! :) Naattikaa keskivkoillasta ♥