Uusi vuosi, uudet kujeet!

Mnjooh, myönnettävä se nyt kai on, että eihän tämä mennyt ihan niin kuin Strömsössä.. :) Mutta hei, olen tässä kuitenkin ratkaissut elämän tarkoituksen: se on oppia tekemään itsensä onnelliseksi. Löytää ne asiat, jotka juuri itselle tuovat iloa. Siihen kuuluu uusien asioiden kokemista ja kokeilua, eksymistä ja tiensä löytämistä uudelleen. En ole vielä valmis ihminen ja jatkankin näin ollen etsintääni monen asian suhteen :) Tällä hetkellä osa onnellisuuttani tulee siitä, että jätän blogin pois päiväjärjestyksestä. Katsotaan jos tilanne joskus muuttuu. Olkaa onnellisia! :)

Miten meni noin niinku omasta mielestä?

Tää postaus on kyllä vielä pakko tehdä, eihän muuten koko Sanna 2.0 :sta jää kellekään mitään käteen :D Yllättävän paljon siitä jäi mullekin käteen, vaikka valitettavasti senteissä tai kiloissa se ei näkynytkään. Nyt toki jälkikäteen osaan nähdä miten se oli lähes sula mahdottomuus, ei noin lyhyessä ajassa (aina viikko/muutos ja viimeistäkin muutosta sitten vain se yksi viikko) voi ihmeitä odottaa. Järjestyskin oli vähän väärä, ehkä.. Noh, virheistä oppii :) Ja silti ihan älyttömän kiva kokeilu oli!

Mennääs järjestyksessä:

VESI
Ensimmäinen muutos oli vedenjuonnin lisääminen. Onnistui helposti, ei mitään suoranaisia ongelmia, tyyliin että vesi ei maistuisi tai tulisi korvista ulos tms. Ei lainkaan :D Ennemminkin sitä tuli ihan hurja jano jatkuvasti ja tuntui ettei sitä saisi ikinä tarpeeksi. Ihmettelin kyllä todella miten olenkaan joskus ammoisina aikoina voinut olla juomatta vettä! Kuitenkin, tuo sama vesimäärä ei ole kyllä enää syyskuun jälkeen jäänyt "voimaan", mutta paljon tarkemmin pidän kuitenkin nykyään huolta, että juon vettä. Olen myös I love me -messuilta tehtyjen tee-ostosten jälkeen alkanut ihan superiksi vihreän teen juojaksi, joten siitä tulee päivittäin myös hyvin vettä ja nestettä.

LIHASTREENIT
Tämä sukkasi ihan urakalla :D Taisi mennä loppupeleissä niin, että suoritin sen yhden viikon lihastreenit puolentoista viikon aikana :D En käsitä miten näiden tunkeminen mukaan elämään on niiiiiiiiiiiiin mahdottoman vaikeata mulle. Mutta jatkan harjoituksia, koska tiedän, että lihaskunnosta pitää pitää huolta. Ja tiedän, että oma lihaksistoni voisi olla ihan hurjan paljon parempi ja voimakkaampi ;)

SOKERI & KASVIKSET
Tää oli kiva! Eikä tehnyt tiukkaakaan, edes herkuttomuus :) Siis kunnes sitten jossain loppuvaiheessa kuuta tuli jokin herkkupäivä ja siitä se sitten taas lähti :D No ei, ei ole lähtenyt ihan kovin hurjana, mut en ole myöskään ollut sokerittomalla/karkittomalla/herkuttomalla. Mutta takataskuun jäi monia valinnaisia herkkuja, eli esim. prodepannarit, jotka maistuu hyvältä, mutta niitä ei lasketa tavisherkuiksi ;) Kasvisten kanssa tuli sinällään "täyspotti", että se jäi ihan vakituiseksi. Joka päivä olen tuosta viikosta lähtien kiikuttanut töihin lounaan mukaan kasviksia omissa pienissä - oikein tätä varten ostetuissa - rasioissaan :) Viikonloppuisin on myös tullut vähän katseltua, että kasviksia tulee syötyä, mutta ei niin tarkkaan. Tämän kohdan tulokseen olen erittäin tyytyväinen :)

ARKILIIKUNTA
Kävely töihin joka päivä, check! :) Oli ihanaa piristyä jo heti aamusta raittiista ulkoilmasta ja säät on todellakin suosineet tänä syksynä! Ja mikä parasta, tämäkin jäi vähän niinkuin käyttöön :) Hetken aikaa menin taas autolla, mutta sitten tuli ikävä aamukävelyjä ja vaihdoin takaisin kävelyyn :) Toki välillä tulee poikkeustilanteita, eli aamukävelyt ei ole enää mikään pakko, mutta tykkään niistä tosi paljon. Erityisesti nyt kun alkaa vähän hämärtyä, niin kaikki ei heti näe kun repeän leveään hymyyn kuunnellessani Suomipopin Aamylypsyä ja heidän, hmm, erikoisia juttujaan ;)

All in all, vaikka toivottuja ulkoisia muutoksia ei ihan hirveästi ehtinyt tulla (näin jälkikäteen kyllä muistan kun eräänäkin aamuna tuumin, että onpas tämä takki vähän löysempi nykyään! Pistin sen kuitenkin harhakuvitelmien piikkiin, vaikka ehkä ei olisi kannattanut ;) ), olen enemmän kuin tyytyväinen tähän kokeiluun :) Opin paljon ja ihan kivasti jäi uusia parempia tapoja jatkoonkin. Nämä kaikki kun yhdistäisi ja pitäytyisi näissä vaikka sen 2 kk, niin ihan salee alkais näkyä jos jossakin :)

Todnäk joku aamu semipirteenä lähdössä käppäillen töihin :D

Still alive, but..

Haha, neljä jo aikaa sitten aloitettua postausluonnosta oottelemassa kirjoittamista ja ties kuinka monta kuvaa otettu erinäisiä postauksia silmälläpitäen, mutta blogi se vaan huutaa tyhjyyttään..! Tilannehan on se, että vaikka oon kuinka lykännyt tän kirjoittamista, niin pakko se on nyt sylkäistä ulos: mä joudun nyt rehellisesti myöntämään, että pohdin tän jo vietetyn breikin lisäksi vielä pari muutakin hetkeä, että haluanko jatkaa tätä blogia vai en :) Mitään dramaattista ei ole tapahtunut, törmäsin vain tällaiseen kuvaan:

ja siitä se ajatus sitten lähti :) Vaikka blogin kirjoittaminen on ollut ihan huisin hauskaa, niin silti täytyy tässä tunnustella, että onko ehkä sitten kuitenkin muita asioita, joihin haluaisin mieluummin aikaani käyttää, kuin koneen ääressä istuminen ja höpsöjen ajatusteni jakaminen tuntemattomille ihmisille. Musta tuntuu, että mulla on niin miljoonasti asioita, joita haluaisin tehdä, joiden pohtimisella, suunnittelulla ja toteutuksella haluaisin täyttää vapaailtani ja viikonloppuni, että jotain on alettava karsia pois kun se 24 tuntia nyt vain on aika rajallinen aika ja sitä on mahdotonta muuttaa. Ainakaan tälleen yhden ihmisen ja näin ihan yhtäkkiä ;) Ja koska en vieläkään ole varma mitä (kaikkea) haluan, joudun pohtimaan asiaa vielä tovin jos toisenkin. 

Muistakaa tehdä töitä oman onnenne eteen, vain itse voitte siihen vaikuttaa! Muistakaa pysähtyä aika ajoin arvioimaan käytättekö aikaanne oikein, teettekö tarpeeksi juuri niitä asioita, joita rakastatte :) Ja ennen kaikkea: järjestättekö tarpeeksi aikaa tehdäksenne juuri niitä asioita mitä rakastatte ;) Be happy!

PS. Olipas tämän pienenkin rykäisyn tekeminen niiiiiin ihanaa, teki päätöksenteon taas astetta vaikeammaksi! Graaaah..! :)

"Knit, good woman, knit!"

Hupsanhei! Elossa ollaan, vaikkei täällä ole kovinkaan paljoa elonmerkkejä näkynytkään :) Osa viime vkosta meni osittain pientä writers blockia väistellessä ja loput sitten uuden innostukseni parissa. Musta tuli kertaheitolla ihan mummo, ihan ilman lapsia ja lapsenlapsia niinku mies tokas :D Nimittäin rakkaan ystäväni eräästä viestistä innostuneena menin vihdoin kauppaan ja ostin sekä lankaa, että kutimet! Siis puikot! Mitä ne onkaan! :D

Aloin joskus viime talvena haaveilla kutomisesta (vai neulomisesta? Oon niiiiin pihalla termeistä kuin mahdollista), mutten saanu tehtyä asialle mitään, kun mietin vain miten sairaan hankalaa se on ja että enhän mä osaa mitään ja kuka mulle opettaa ja ja ja.. (äippä ois kyllä opettanu varmasti mielellään, mutta se nyt varmaan jo tuli selväks, että nuo olivat tekosyitä kaikki ;)) Nyt sain ystävän viestistä rohkaisua tarpeeks, että voisin kokeillakin moista ja jestas että se onkin vieny mennessään! Jokainen mahdollinen hetki, kun vaan on luppoaikaa ja kädet vapaana, niin nappaan neulokset käteeni ja alan duunata :) Ja siitä osaamisesta: netti on pullollaan simppeleitä ohjeita myös kaltaisilleni "dummieseille", ja voisinpa vinkata, että itse väkersin sukkani seuraamalla tätä No home without you -blogin ohjetta. Siellä on selitetty asiat selkeästi ja varmuudeksi vielä kuvattu videollekin, että varppina jokainen uuvatti tajuaa mitä tehdä ;) Itsehän en siis enää muistanut kutomisesta mitään. Yläasteella (vai ala-asteella?) vissiin pakolliset villasukat viimeks kutonut, that's it.

Käytän varsinkin talvisin villasukkia about joka päivä, joten ensimmäinen tavoite oli saada villasukat aikaan. Se tavoite täyttyi eilen, ettekä usko sitä onnea kun sain vihdoin heittää duunissa olleet reikäpohjaiset villasukat roskakoriin ja nyt voin fiilistä tyylikkäitä, siistejä, tummanharmaita ja ITSETEHTYJÄ villasukkiani päivät pitkät :) Mikä mieletön ylpeys mut valtaskaan kun ne valmistui! Tai oikeastaan se tuli jo ensimmäisen sukan jälkeen, koska onhan se nyt jo saavutus kun saa yhden kokonaisen villasukan tehtyä ja tietää että pystyy siihen toisenkin kerran ;)

Sormet on ollu hellinä kaikesta kutomisesta, kun ei se nyt ihan löysin rantein vielä hoidu ja on sormien osalta melkosta jännittämistä välillä. Mutta ei haittaa! No pain no gain sano mummo ja jatko kutomistaan :D Tällä hetkellä työn alla on kaulaliina samaisesta tummanharmaasta langasta. Kyllä, aloitin heti eilen jo uuden projektin :D Ei vaan voi mitään, tää vei nyt mennessään. On mahtavaa saada itse aikaan jotain, ja vieläpä jotain hyödyllistä! Ja kaunista, vaikka itse sanonkin. Tosin kaipa kaikkien mielestä omat lapset on aina kauniita ;)

Mä lähden jatkamaan kutomista ja toivon sydämeni pohjasta, että maltan joku hetki laskea puikot ja langat käsistäni siks aikaa, että saan väännettyä pari postausta tänne.. Ois meinaa aihetta! :) Naattikaa keskivkoillasta ♥

Oh me, why you so silly?

Kas niin, ensimmäinen aamukävely töihin takana :) Olin herätyskellon soidessa ihan unenpöpperössä ja kuolemanväsynyt, mut siinä se väsymys sitten kaikkosi viimeistään siinä vaiheessa kun astui ulos raikkaaseen ilmaan. Herätystä ei sen meidän normaalin viivästelevän aamun takia tarvinu laittaa kuin 5 min aikaisemmaksi, joten eipä tämä käpöttely mitään suuria uhrauksia vaadi. Ainut, jota tarvii vähän pohtia, on vaatteet. Sataako, pitääkö ottaa vedenkestävät vaatteet? Jos pitää, niin mitäs sinne laittais alle, ettei tule liian kuuma tai kylmä (mun ulkoilupuku ei hengitä sitten yhtään, vaikka kovasti lupas ihan muuta ostovaiheessa)? Jos ei tarvi vedenkestäviä, niin tarkeneeko näillä muilla? Entä jos tarvii kesken työpäivän käydäkin jossain, pitääkö ottaa erikseen kengät ja takki sitä varten mukaan vai voiko menon suorittaa rennosti lenkkareissa? :D Tällaisia elämää suurempia kysymyksiä ;)

Nyt mä oon kuitenkin saanut tehtyä "ongelman" ensi maanantaista. Oon varmaan aiemminkin maininnut, että tykkään luonnonilmiöistä, -ihmeistä ja -kauneudesta. Kaikesta, jota voi ihastella vain havahtumalla katselemaan hieman ympärilleen ilman erityistä vaivaa, kuten vaikka tähdenlennot ja oman paikkakunnan kauniit lammet ja muut paikat. On kivaa kun on jotain nähtävää ja koettavaa ilman, että täytyy säästää kolme vuotta, ottaa viikko lomaa ja matkata maailman ääriin. Ja tunnen höperöä ylpeyttä siitä, että osaan arvostaa tuollaista "pientä" :)

Vähän nyt meinas se itse asia unohtua.. :D Eli ensi maanantaina on aamuyöstä luvassa täydellinen kuunpimennys, jolloin kuun pitäisi hohtaa verenpunaisena taivaalla n. klo 5:45. Tästähän tuli ekana mieleen, että skippaanpa töihinkävelyn ja herään hilppasen etuajassa ja kipaisen aamukävelylle jo tuolloin ennen kuutta, niin näen toivottavasti kuunpimennyksen juuri parhaimpaan aikaan! Toki aina voi tulla yllätyksiä, taivas täynnä pilveä eikä kuusta tietoakaan jne, mutta yrittänyttä ei laiteta. Mutta. Sitten aloin pohtia, että jos mä skippaan sen töihinkävelyn, niin sittenhän mun muutosviikko 4 jää vajaaksi! Olen julistanut kuinka nimenomaan kävelen töihin, ja nythän mä jo heti ensimmäisen aamun jälkeen suunnittelen sen plänin skippaamista! Iik.

Kelatkaa kuinka näennäisesti normaalin ihmisen aivot voi olla niin vinossa? Käytännössä kun ajattelee, niin eihän tuossa mitään ihmeitä pitäisi olla: puolen tunnin kävely ennen aamupalaa tai puolen tunnin kävely töihin. Ei nyt niin hirveästi eroa, menee ihan hyvin ns. samasta suorituksesta. Mutta silti pitää jossain takaraivossa tulla jonkin kitisemään, kuinka nyt ei tule kunnollista suoritusta. Huh huh. Onneksi en ole sentään niin vikapäinen, etten tätä ominaisuutta itsessäni huomaisi :D Mutta mistä se kertoo? Mitä mulle on käynyt, että piiskailen itseäni jostain noinkin pienestä? Ettei mikään puolivillainen sinne päin -suoritus kelpaa, vaan pitää olla just eikä melkein se, mistä on puhuttu? Onko se ollut minälle niin iso pettymys, kun en elämäni aikana ole kaikessa tehnyt just sitä mitä olin suunnitellut, jopa jättänyt leikin kesken, että en yksinkertaisesti kestä suunnitelmista poikkeamista? Onkohan se ollu joku yksittäinen juttu vai vaan kaikki sellaiset ylipäätään? Pelkäänkö alkavani soveltaa ja antaa itselleni vapauksia liiaksi, jos kerran antaa jossain periksi? Kerrassaan kiehtovaa. Kaikki tämmöset ihmisten outoudet kiehtoo mua ihan hirveästi :) Koska jokinhan on jossain vaiheessa mennyt vinksalleen, että ihminen ajattelee tuolleen. Nyt ollaan jännän äärellä ;)

Aion kuitenkin rohkeasti kapinoida itseäni vastaan ja lähteä aamukävelylle katsomaan tuota punaista kuuta! Ja ennen kaikkea pidättäytyä sen jälkeen vielä kävelemästä töihin, ihan vaan sen kapinoinnin nimissä :D Tiedä sitten onko sekään nyt tervettä xD Haha, teen niin tai näin, niin vähän höperö olen enivei!

Meinaako joku muu lähteä kurkkimaan moista näkyä? :)

Kuva täältä. Kuvan ottanut Pekka Helo.