lauantai 31. tammikuuta 2015

Ei mulla muuta, mutta..

..halusin vaan tulla tuulettamaan, että se kenkäteippi toimii myös juostessa! AUWIIIIIIIII! :) :) :)

Välipalavinkki avokadosta

Oon nykyään aivan hulluna avokadoon. Kaikki muut on varmaan jo kokeilleet avokadoa heti sen hypetyksen aikana, joka ilmesty kun Gullichsenin pariskunta julkaisi avokadopastan reseptin. Itse odotin vielä varmuudeksi tän vuoden puolelle ;) Koko tuote tuntui niin kummalliselta, vieraalta ja sellaselta mitä-hittoa-tän-kanssa-tehdään. Koska en kuitenkaan välittänyt tehdä sen kummempia uuden vuoden lupauksia, päätin, että yks tämän vuoden haasteista saa luvan olla tutustuminen avokadoon. Ja sittenhän se olikin menoa jo heti ensimmäisen syöntikerran jälkeen ;)

"Miten tätä syödään? Siis muuten kuin avokadopastana." "Miten tää avataan?" "Onks nää aina valmiita syötäväksi?" Mm. tällaisia mietin ennen ekaa kokeilua. Hommahan meni itse asiassa niin, että mies niitä toi kotiin jonkun Cittarissa tarjouksessa olleen pussillisen, ja kuin kohtalon ohjaamana satuin törmäämään ohjeisiin, jotka koskivat juuri sitä lajiketta (koska enhän mä osannu edes arvata, että niitä ois useampia lajikkeita). Jatkoin Googlettelua ja opin about kaiken oleellisen, eli kaikessa yksinkertaisuudessaan:

 ♦ Avokado on valmis syötäväksi, kun sen pinta antaa kevyesti periksi painaessa ja toisaalta silloin, kun "häntäpäästä" se sellainen "nypykkä" (ai luoja mitä asiantuntijatekstiä taas) lähtee irti (lähes putoaa) ja jättää jälkeensä ruskean (EN aio sanoa reiän) kolon, eikä vihreää.
 ♦ Avokado halkaistaan veitsellä, helpoiten kiertämällä hedelmä pystysuunnassa halki. Sitten kaavitaan lusikalla kaikki pehmeä sieltä syötäväksi (kiveä ei siis syödä).
 ♦ Avokado pilaantuu nopeasti, joten helpoimmalla pääsee jos saa syötyä kaiken kerralla. Luin myös vinkkejä sitruunamehun levittämisestä hedelmälihalle, ja mieluiten kivipuolen säästämisestä (kivineen kaikkineen) pakasterasiassa, mutta itselläni tämä ei toiminut - ainakaan kun säilytysaika oli yli 12 tuntia :)

Ehdottomasti parasta avokado on mielestäni ruisleivän päällä maustettuna mössönä, ja siihen päälle vielä kirsikkatomaattia viipaleina. Ai että, kelpais nytkin.. :P Noniin. Avokado siis halkaistaan, kaivetaan lusikalla se hedelmäliha pikkulautaselle, muussataan se haarukalla ja lisätään mausteet. Itse käytän mausteina Aromat-aromisuolaa, jauhettua mustapippuria ja nykyisellään tuikkaan myös hyyyvin vähän sitruunapippuria messiin. Jos tähän kylkeen saa vielä kylmää rasvatonta maitoa ja ruisleipäviipaleen mielellään vähän paahdettuna (eli lämmitettynä), niin huhhui ja oksat pois..! Fazerin ruispuikulat on muuten parhaita tähän, mutta mikä tahansa taitaa käydä kyllä :) Tässä esimerkki kasatuista leipäsistä (yhdestä avokadosta tulee kivasti kahteen leipään runsas täyte):

Oijoi, ei pitäisi tällaisessa nälässä katsella tällaisia kuvia!

Tuosta lajikehommasta vielä sen verran, että itse suosin Hass-lajiketta, jota ymmärtääkseni myydään yleensä raakana. Sitten kypsyttelen niitä kotona huoneenlämmössä muutaman päivän ja kun ovat kypsiä, siirrän ne jääkaappiin (ja sitten aloitan niiden järjestelmällisen tuhoamisen, muahahahahaaa!). Hengissä olen ainakin pysynyt! :D

Avokadon hyvistä puolista kertoo muuten kätevästi tikis.fi. Mitä minä turhia referoimaan, kurkatkaapa sieltä :)

perjantai 30. tammikuuta 2015

Pikapäivitys popoista

Jei! Kävin eilen kävelyllä kokeilemassa uudemman kerran sitä hieman, noh, erikoista hiertämisenestotaktiikkaa - ja se toimi taas! Vähänkö olen innoissani :) Enää tarvitsee vain testata kuinka tuo teippi toimii juoksulenkeillä. Ja sitten mua ei pidättele mikään! (paitsi huono kunto kun on jäänyt lenkkeilyt vähän sikseen viime aikoina..)

Nappasin vielä kuvankin hienosta kenkätaideteoksestani :P

Ei hierrä enää! :)

Tämä postaus jää pieneksi ja mitättömäksi, koska seuraani odotetaan, enkä selvästikään osaa keskittyä silloin :D Palataan taas paremmalla ajalla! Kivaa vkonloppua! :)

torstai 29. tammikuuta 2015

Pelicans-HIFK 27.1.2015

Tiistaina oli melkoisen hienoja hetkiä Isku Areenalla! HIFK otti jatkoaikavoiton Pelsuista pelin päättyessä lukemiin 2-3. Peli oli tosin järjettömän laiskaa ja löysää ensimmäiset pari erää, mutta onneksi pojat taisivat vihdoin päästä käyntiin kolmannessa erässä. Ei siis mitään nannaa katsottavaa kokonaisuudessaan, mutta aina iloinen juttu kun "oma" joukkue voittaa :) Vielä kun joku päivä pääsisi Nordikselle katsomaan matsia ja kuulemaan maaliujelluksen ja ma-ma-ma-ma-man..!

Kuva täältä

Hauskana yksityiskohtana mainittakoon, että olin matsissa pomoni kanssa :D Kummaltakin oli suunnitelmia ja seuralaisia sopivasti perunut niin, että lopulta päätettiin yhdistää voimamme ja mennä matsiin yhdessä! Ihan siivosti oltiin, vaikka pomo kannattaakin ns. väärää joukkuetta ;) Ei voi kun taas kerran todeta, että mulla on ihan maailman parhaat pomot


Olen siis asustellut Helsingissä aikanani ja eräs taho teki aktiivista duunia sen eteen, että musta koulittaisiin HIFK-fani :D Useamman vuoden uurastus palkittiin lopulta ja vaikka asuinpaikka vaihtui, ei IFK kulu pois koskaan :)

Nyt olisi kyllä jo aika kartuttaa tuota fanitavaravarastoa vaikka IFK-tumpuilla..! :P

keskiviikko 28. tammikuuta 2015

Moment de Bonheur EdT

NYT on aivan pakko hehkuttaa! Olen tainnut jossain vaiheessa jo mainita, että pidän tuoksuista ja ne ovatkin mulle todella tärkeitä fiiliksenluojia, ja niiden avulla luon itselleni (tarkoituksella ja tarkoituksettomasti) muistijälkiä elämästäni. On ihana edelleenkin ajoittain tuoksutella erästä suihkutettavaa deodoranttia, jota käytin kun olin vielä 14-15v. ja huoleton :D Ties mitä aineita tuote sisältääkään, kun tuoksu ei ole muuttunut miksikään.. Tosin itse asiassa ei siellä taida sitä tuotetta olla jäljellä juurikaan, mutta siinä spray-suuttimessa tuoksuu hyvin voimakkaana se sama ihana tuoksu, josta edelleenkin pääsen aurinkoiseen ja lämpimään kesään joskus vuonna -97-98.. Oih! ♥

Asiaan. Tilasin tuttuun tapaan Yves Rocherilta mm. luottoshampoota ja -hoitoainettani, ja mukaan tuli tilaajalahjana aika lailla taivaallisin tuoksu, mihin olen vähään aikaan törmännyt! Tuoksun nimi on osuvasti Moment de Bonheur, sillä se todellakin tekee onnelliseksi ainakin siksi aikaa kun tuotteen taivaallinen tuoksu tavoittaa hajuaistin :) Kyseessä on ilmeisesti uusi, raikkaampi ja modernimpi versio Yves Rocherin samannimisestä parfyymistä (tämähän on siis EdT).


Olen suht säälittävä arvioimaan tuoksuja sanallisesti, sillä en osaa tehdä tuoksuista tiedettä :D Itselleni vain tulee tiettyjä fiiliksiä, olotiloja ja mielleyhtymiä tuoksuista, ja vaikeapa niitä on usein kuvailla muille ihmisille. Sen tietää itse, kun jokin on bueno. Koska tämä postaus olisi aika lailla yhtä tyhjän kanssa jos vain hehkuttaisin kuinka minä pidän tästä, niin yritin epätoivoisesti saada kirjattua ylös joitain sanoja, jotka mieleeni tulvahtaa tätä tuoksutellessani:

            ♦   nuorekas
            ♦   kevyt
            ♦   raikas
            ♦   kesäinen
            ♦   hedelmäinen
            ♦   makeahko

Yves Rocherin sivuilta löysin sanan "elämäniloinen", jolla tätä tuoksua oli kuvattu. Nappisana! Alkuperäiseen ruusuiseen (ja arvostelujen perusteella huomattavan rouvamaiseen) tuoksuun on lisätty ainakin omenaa tuomaan raikkautta ja moderniutta. Itselleni tuntuu oudolta, että tällaisen tuoksun alkuperäistuoksu on voinut olla jotenkin rouvamainen tai vanhemman ihmisen tuoksu, sillä tämä on niiiiin valovuosien päästä sellaisesta. Tällaista raikkautta olen tuoksuuni kaivannutkin! Uskoisin, että varsinkin kesällä tämä tuoksu tekisi jokaisesta päivästä täydellisen, mutta pahoin pelkään, että tuo 4 ml:n pikkupulloni ei tule kestämään sinne asti..! Nyyh! Tämän tuoksun on muuten myös vaikea kuvitella häiritsevän ketään (ellei tietysti hukuttaudu pullolliseen), sillä se on jotenkin niin.. haluaisin sanoa taas kerran, että raikas, mutta sanotaan nyt "neutraali". Vaikka väärä sanahan tuokin on: jos jokin tuoksu voi aiheuttaa näin onnellisia tunteita, ei se voi olla vain neutraali ;)

 

Banneri... prkleen banneri.

Ai hyvä ihme miten ihminen voi ottaa kierroksia yhdestä hemmetin bannerista :D Miten tää on joka kerta yhtä vaikeaa?! Is it me or is it you, Blogger? Miten on mahdollista, että väkerrän varta vasten kuvan, jonka pikselikoko on sekä Paintin, Picasan että Windowsin katseluohjelman mukaan 1090x278, ja silti se vaatii blogin leveydeksi 1170 pikseliä?! Miksi? Miksei se voi vain olla sen 1090 ja blogini saisi olla myös sen 1090? Tahdon sen niin!! :D Aaarrgh, että tämä osaa olla rasittavaa. Noh, jos joku sattuu tässä sähellysvaiheessa tänne tulemaan, niin mahdollinen ruma ja puolikas banneri johtuu tästä issuesta ;) Toivottavasti saan tämän hoidettua pois alta ennen kuin viimeisetkin hiushaivenet ovat päästäni poissa..

Pienenä piristeenä tämän marinan jälkeen (sekä teille että mulle ;) :


tiistai 27. tammikuuta 2015

Otsikoinnin ongelmallisuus

Voi ei. Joudun luopumaan tuosta ah-niin-helpottavasta pvämääräotsikoinnista, koska let's face it, eihän se toimi. Vanhoja postauksia ei vielä ole kovinkaan montaa, mutta aikas tylsää on tuolta arkistoista koittaa etsiä jotakin tiettyä postausta, kun ei siellä näy kuin pvämääriä, joiden perusteella tuo paikantaminen on hilppasen vaikeaa. Vaikeaa jopa minulle, joka on itse ne kirjoittanut ja elänyt, niin suunnilleen Mission: Impossible kaikille muille.

Tagien avulla toki pystyy löytämään saman aiheen postauksia, mutta yritän vanhasta oppineena käyttää niitä suhteellisen vähän - joissain postauksissa en ollenkaan, jos olen vain höpötellyt niitä näitä. Aiemmissa blogeissani meinasin tulla hulluksi noiden tagien kanssa, kun ne oli ehkä alun perinkin höpsösti nimetty ja niitä oli vaikeaa loppupeleissä sovittaa postauksiin. Niitä myös alkoi ajan myötä olla aivan järjetön määrä samantyyliseen aiheeseen viittavia tageja ja sitten koitin tuskaisena sompailla niiden kanssa. Ei enää, kiitos! :D 

Näin ollen, jotta tässä pysyy jokin häntä ja pää, on pakko koittaa alkaa otsikoida postauksia jotenkin fiksusti. Muistan koulun äikän tunneiltakin, kuinka otsikointi oli yhtä tuskaa ja kuinka aina toitotettiin sitä, että otsikointi on tärkeää kiinnostuksen herättämiseksi ja vaikka miksi. Varmasti onkin, mutta en voi olla jotakin muuta kuin mitä olen (=huono otsikoija), joten yritän olla stressaamatta asiasta turhaan. Jos mieleen ei tule mitään asiaan liittyvää otsikkoa, niin laitan sinne sitten jonkun mielessä pyörivän biisin sanoja. Pelkäänpä, että niin tulee käymään aikasta usein :D

Nyt täytyy sitten vain alkaa tuunaamaan vähän noita aiempia postauksia. Hiljaa hyvä tulee ja silleen -ajatuksella ;)

Apua, ulkona sataa ihan tuhottomasti lunta! Mitä tämä on?! Mä odotin jo kesää! Pakkasetkin hiipuivat, joten luonnollinen jatkumo olis ollut lumien sulaminen, maan esiintulo ja vehreyden jumalainen vallankumous! Ei näin. Ei lunta! Ei enää.. Arvatkaapa olenko kesä- vai talvi-ihminen ;) Haha. No okei, talvelle on paikkansa. Vaikka joulukuun alusta tammikuun loppuun. Koko se aika saa olla pakkasta vaikka -15 C ja lunta saa tupruta niin paljon kuin sielu sietää. Mutta sen jälkeen sen pitäisi jo olla ohi.. Helmikuu voisi ihan hyvin olla tällainen sulamis- ja kevääseen-asennoitumis-kuukausi, maaliskuussa voisi jo olla kauniita leskenlehtiä ja huhtikuussa +18 C lämmintä. Toukokuusta alkaen oltaisiin jo lähellä hellelukemia, kesä-heinä-elokuussa minimissään +28 C päivisin (sateet muuten öisin sitten!) ja syyskuussa sitten vielä +20 asteen paremmalla puolella, mutta ei ole pakko olla hellettä, koska kaikki ei tykkää kuitenkaan (en käsitä miksi). Lokakuussa ruska voisi tulla kaunistamaan maailmaa upeilla väreillään, marraskuussa sataa vettä vaikka kuinka paljon, ja sitten taas tulisi joulukuu ja talvi. Miksei tämä ilmasto tajua tällaista vaihtoehtoa? En käsitä. Hieno pläni olis.

Taistelenpa siis talvea vastaan tällä ihastuttavalla leskenlehtikuvalla, joka on muuten otettu 29.3.2014! Ei siis enää pitkä aika leskenlehtiin, fingers crossed! :)


sunnuntai 25. tammikuuta 2015

Ice Ice Baby

Kylläpäs oli kelpo sunnuntai! :) Okei, iltaa on vielä jäljellä muutama tuntikin, mutta jotenkin uskallan veikata, että loppuilta menee tylsästi kotitöitä tehden tai sohvalla löhöillen, että tuskinpa mitään merkittävää ehtii enää tapahtua :) Noh. Teoriassahan mitään merkittävää ei ole nytkään tapahtunut, mutta ihanan rento ja rauhallinen sunnuntai on takana, ja se tekee iloiseksi!

Aamulla nukuin jonnekin sinne kympin tienoille asti, ai että! Luksusta ;) Edes perjantaisena vapaapvänäni en päässyt nukkumaan niin pitkään, kun piti heti aamusta käydä heittämässä mies töihin. Otinpa siis sitten kaiken takaisin tänään :D Heräämisen jälkeen odottelin miestä kotiin harrastuksistaan, ja sitten herkuteltiin herkkuruoalla: pannulla paistettuja kalapuikkoja, keitettyjä perunoita ja kananmunakastiketta! (Juu, meillä ei ole mikään paleo/raakaruoka/vhh/härpäkeruokavalio, jos nyt tarvitsee edes erikseen sanoa ;) Mitään ei pelätä ja kaikkea kohtuudella ja toisinaan vähän kohtuuttomastikin..) Ai jestas miten se voikin olla niin hyvää..! Noh, toki voi, kun puikot on paistettu pannulla ihka oikean voin kanssa ;) Nams. Katseltiin vielä hetki ihan idioottia leffaa ja kömmittiin sitten päikkäreille, mies kun oli herännyt jo seiskan aikaan. Itse en yllätyksekseni saanut unta, ja tovin kuluttua mielessä alkoikin pyöriä houkutteleva ajatus lenkistä. Suunnittelin ja tuumin vielä hetken ja sitten vain mars :)

Olenpas iloisen näköinen :D Mutta oikeasti olin ;)

Suunnittelua lenkki vaati siltä osin, että jo aikoja sitten ostamani goretex-kengät ovat aiheuttaneet hitusen päänvaivaa. Toinen kengistä (joskus molemmatkin) on hiertänyt usein ihan hurjan kipeästi nilkasta, niin että joskus olen päässyt tekemään n. vartin kävelylenkin, ja sitten onkin jo pitänyt etsiä mahdollisimman nopea tie kotiin ja lähes linkata sinne. En ole moiseen, noinkin kivuliaaseen, ongelmaan törmännyt ikinä minkään muun kenkäparin kanssa! Olen koittanut laittaa laastareita nilkkaan, mutta aina se ei osu ihan oikeaan kohtaan tai sitten laastari lähtee lipsumaan paikaltaan, tai ei vaan yksinkertaisesti tunnu riittävän. Compeedin rakkolaastarit ovat tainneet olla ainoita pomminvarmoja, mutta aika hinnakkaaksi tulisi popojen käyttö, jos aina pitäisi olla sellainen, mahdollisesti uusikin, käytössä. Näin ollen kenkien käyttö on jäänyt aika harvoihin kertoihin. Paitsi nyt! Kitisin äskettäin asiasta siskolleni, joka kysäisi olenko kokeillut laittaa jesaria siihen hiertävään kohtaan. En tiedä oliko tosissaan vai heittikö vitsillä, mutta epätoivoissani päätin kokeilla! Jesaria en löytänyt, mutta laitoin sellaista jotain vastaavaa kirkasta "isoa" teippiä, ja hyvin toimi! :D Ei hiertymän hiertymää, ei sattunut mihinkään! OUJES! Enää tarvii löytää sellaiset mummopiikit pohjaan, nimittäin pirun liukkaat nuo olivat..


Liukkautta lisäsi tietysti vielä se, että kävin lenkillä jäällä :D Hemmetti, pitkin talvea olen (taas) katsellut kauhistuneena, kun pilkkijät menevät jäälle heti kun vaan on parikin pvää ollut pakkasta ja järven pinta on kutakuinkin jonkinlaisessa kohmeessa. Aivan järkyttävää! No, kyllähän niitä valitettavasti hukkuukin sitten ihan tasaiseen tahtiin.. Itse olen sitten vähän liiaksikin jänskätelly jäälle menemistä, vaikka houkutus onkin ollut ajoittain suuri :) Siinä on vaan jotain vapauttavaa, kun ympärillä on tilaa ja saa kävellä ihan omia polkujaan, jos ei tahdo aurattua "tietä" kulkea :) Plus tietysti tieltä poikkeaminen tuo kivasti lisähaastetta kulkemiseen, kun joutuu lumihangessä tarpomaan. Noh, tällä kertaa sitten rohkaisin itseni ja lähdin jäälle kipittelmään, kun siellä oli niin mahdottomasti populaa, että uskoin sen jaksavan kantaa myös minut :D Lopulta päädyin myös auratulle "tielle", joten jos se on sen auran kestänyt, niin sitten on jo AIVAN PAKKO jaksaa minutkin.


Tämä näky ei ollut se kaikista ihastuttavin tällä matkalla..! Mitä ihmettä tässä on tapahtunut?! :D Järjettömän vaarallisen ja hurjan näköinen "mannerlaattojen" yhteentörmäykseltä näyttävä railoke koristi varmaan vastarannalle asti. Ja tuolla vähän matkan päässä näkyy tuollainen läikkäkin, liekö siellä tullut vettä jään pinnalle?! Tämmöiset näkymät sais normaalisti mut kipittämään maalle ja vähän äkkiä, mutta tämä on onneksi näkynyt partsiltamme jo piiiitkään, joten kaipa se on jo uudelleen jäätynytkin tai jotain.. Ja näytti se jää kestävän ne muutkin ihmiset :D 

Siispä sellainen sunnuntai! Onkos muutkin joutuneet tänään ulkoiluinspiksen valtaan? :)

lauantai 24. tammikuuta 2015

Me and music, part 3

Uuuh, viimeinen osio käsillä, nimittäin lempparibiisini (tai siis, hyvin pieni osa niistä)! :) Tiedän (kokemuksesta, haluaisin aina soittaa lempparibiisejäni ihmisille, mutta ei niitä tunnu kiinnostavan :D), ettei muita ihmisiä järin jaksa kiinnostaa toisten yksittäiset lempparibiisit (ainakaan, jos niitä on yhtä paljon kuin mulla!), mutta ahhh, koska tämä on MINUN blogini, niin saan pistää tänne just sitä mitä tahdonkaan :D Kjäh. Tätä hetkeä on odotettu ;) Mun pitäis ehkä olla dj (niin saisin jokaisen clubin tyhjennettyä alta aikayksikön..), niin saisin toteuttaa tätä puolta itsestäni! 

HUOM! Jos en ole jo maininnut, niin itsehän en suosittele musavideoiden katsomista, ainakaan ennen kuin biisi on tuttu. Joskus tyhmä/huono video voi helpostikin pilata biisin fiiliksen myös jälkikäteen katsottuna, vaikka biisi ois kuinka tuttu, sillä jotenkin sen biisin saama merkitys ja tarina voi kadota tai muuttua ihan totaalisesti. Toki jos oot normaali ihminen, niin tällaista pelkoa tuskin on ;)

30 seconds to mars - From yesterday   v


Tämä biisi on ansaitulla ykkössijalla, vaikkei näissä muutoin mitään järjestystä olekaan. Syystä tai toisesta (omia aivoituksia on välillä vaikea selittää..) olen useasti pohtinut, että mitä vastaisin, jos joku joskus kysyis että jos saisin valita VAIN YHDEN AINOAN biisin, jota voisin kuunnella loppuikäni, ja kaikki muu musa poistettais maailmasta, niin mikä se olis? Aivan kamala kysymys ja toivottavasti sellainen tilanne ei koskaan osu kohdalleni, mutta vastaukseni olisi heittämällä tämä, From yesterday. Tämä biisi on vain yksinkertaisesti täy-del-li-nen. Jaredin laulu, sanat, biisin tyyli ja poweri, joka ikinen tarkkaan harkittu ääni, joka tässä kuuluu. Kaikki täydellistä.

Michael Jackson - Give in to me   v


En tiedä osaanko sanoa tähän mitään, upea biisi. MJ on upea. Biisi on vissiin joltain vanhalta tanssitunnilta jäänyt talteen, mutta mitään erityisempää muistikuvaa tästä ei ole. Ei estä kuuntelemasta ja rakastamasta ;)

Def Leppard - Animal   v


C'mon, täähän on ihan mieletön biisi :) Kuvitelkaa kaunis aurinkoinen kevätpäivä. Pitkä, pimeä ja kylmä talvi on takana, luonto alkaa vihertää. Aurinko paistaa, ja ihan kunnolla. Ulkona on niin lämmintä, että perus sisävaatteissa tulee kuuma. Kesä on tulossa..! Ympärilläsi on ihania ihmisiä. Kesken työpäivän hipsitte työkaverin autolle tauolla, kuuntelemaan jotain "tosi hyvää biisiä". Olet onnellinen, just sillä hetkellä KAIKKI on hyvin. Ja sitten tää biisi alkaa soida. Miten tästä vois olla tykkäämättä ;)

Enrique Iglesias - Ring my bells   v


Video ei sitten ole official, tähän ei moista taida ollakaan. Mutta yllättävän hyvä ollakseen kenties vain jonkun itsekseen väkertämä. Kyllä, katsoin videon, tätä biisiä ei voi enää mikään pilata minulta ;) Taisin jo kertoa kaiken olennaisen tästä biisistä Enrique -postauksessani, joten jätetään tämä tähän :D

Dire Straits - Private investigations   v


(Ei minivideota vaan linkki, koska jostain syystä Blogger ei suostunut löytämään tätä kyseistä videota videolinkkinä.) Ihan hillittömän upea biisi, johon ihastuin jo teininä. Rakkaus roihuaa edelleen :) 

Jimmy Eat World - The middle   v


Haha, tämä biisi nyt piti laittaa ihan vaan siksi, että jos siellä jossakin on epätoivoinen teinityttö (tai miksei vanhempikin?), niin josko hän saisi tästä apua tuskaisaan elämäänsä :) Itsehän olen synkkinä hetkinä laulanut tätä itkua tuhertaen vaikka kuinka monta kertaa putkeen, kunnes jossain vaiheessa on alkanut helpottaa. Laitoin siksi tuollaisen lyrics-version, jotta jonkun muunkin on helppo laulaa mukana ;)

Dave Stewart, Candy Dulfer - Lily was here   v


Uijuijui, mikä biisi. Tätä pitää kuunnella ajatuksella, kuunnella jokaikinen ihana saksofonin ja kitaran ääni.. Siinä on kyllä kaksi upeinta soitinta, mitä maan päällä on.

Pachanga - Close to you   v


En olisi omanlaiseni, jos täällä ei olisi edes jotakin espanjankielistä biisiä! Nyt mennään Pachangalla, vaikka se tunkeekin väliin muutaman enkunkielisen sanan ;) Ajattelin, että ehkäpä joskus lähempänä kesää vois tehdä listauksen loistavista kesäbiiseistäkin, mutta tämä tuokoon tähän loppuun vähän kesäfiilistä. Koska hei, onhan tää ihan mielettömän kesäinen ;) Oih, kesä, tule jo!

Pikkubonarina ajattelin ihastuttaa teitä sekä jonkinmoisella eyecandyllä, että kerrassaan ihmeellisellä biisillä, joka jostain äärimmäisen kummasta syystä kolahtaa muhun.. Kyllä, häpeän käskemättäkin. Keksiikö joku selitystä miksi tai miten tästä voi tykätä? :D Tykkääkö kukaan muu tästä? :D Onko kukaan muu ikinä edes kuullut tätä?! :D :D Ja ei - jos se nyt tarvitsee erikseen sanoa - en ole ihastunut biisin sanoihin, mutta joku tossa taustamusassa (ei tuossa loppupuolen epämääräisessä vanhan ajan pelikoneääntelyssä, vaan tuossa muussa) ja huokailussa on korvia hivelöivää :D

PEU - Rakennusinsinööri   v


Jeii, selvisitte voittajina! Ne loppu ny! :D Tästä muuten meinas tulla n. 25 biisin superpostaus.. Ehdotan itselleni aplodeja, että sain sen karsittua näin lyhyeksi..! :D Vaikka vähän kyllä harmittaa, että niin monta helmeä jäi nyt esittelemättä, ja toisaalta on hurja epävarmuus, että valitsinko nyt sitten oikeat.. ja ei, helmiin ei kuulunut enää toista Rakennusinsinöörin kaltaista.. ;)

Minä kiitän ja kumarran, ja siirryn kotitöihin :)

Tässä vielä suorat linkit aiheen aiempiin postauksiin:

Osa 1

Osa 2

perjantai 23. tammikuuta 2015

Me and music, part 2

Noniin, aiheen kakkososa on käsillä! KiNppuun! :)

Tuolloin Dire Straitsia päässäni soitellessani aloin sitten pohtia mitkä olisivat sellaiset THE merkittävimmät artistit elämäni ajalta. Tämä siksi, etten juurikaan jää kiinni yhteen artistiin, vaan keskityn enemmän yksittäisiin biiseihin (= kenties syy siihen etten tiedä albumeista mitään), jonka takia musta usein tuntuu, etten voi eritellä mitään lemppariartisteja, ainoastaan lempparibiisejä (jos osaan valita niistä kaikista miljoonista upeista biiseistä joita on tehty..). Listaa miettiessäni yksittäisiä artisteja/bändejä kertyi kuitenkin aika huomattava määrä..! 

Kaija Koon Tuulten viemää oli minun ihkaensimmäinen oma CD:ni, joten toki sitä tuli luukuteltua enemmän ja vähemmän ;) En kyllä enää nykyisellään oikeastaan välitä hänen musiikistaan, mikä on vähän kummaa. Harvaan artistiin olen myöhemmin elämässäni kyllästynyt, mutta tämä nyt ei valitettavasti enää nappaa. 

Kaijan jälkeen tuli poikabändit ja urakalla ;) Backstreet boysin We've got it going on oli jollakin kokoelmalevyllä, jonka sain jostain musiikkikerhosta (?) ja ihastuin siihen palavasti. Sitten se tuli muuallekin Suomeen ja alkoi soida radiossa ja yhtäkkiä kaikki oli niiiiiin ihastuneita Bäkkäreihin. Ja mua ärsytti, kun oisin halunnut pitää sen "itselläni" :D Haha. Forgive me, olin vasta 13v ;) Bäkkärien jälkeen tuli XL5 ja 7. Taivas, mutta en ole ollenkaan varma liittyikö näihin musiikki juuri ollenkaan xD Toki molemmilta tuli hyviäkin biisejä, joita kuuntelen vieläkin ajoittain.. *köhköh* mutta silti luulen, että poitsuilla itsellään oli enemmän tekemistä fanaattisuuteni kanssa ;)



Poikabändivaiheen jälkeen tuli ihastus niin Eppu Normaalin biiseihin, kuin myös Dire Straitsiin ja Modern Talkingiin. Kuuntelin myös aivan järjettömän paljon Manic Street Preachersin albumia This is my truth tell me yours. Mulla oli stereot, jotka herättivät mut joka aamu kouluun alkaen soittaa tätä levyä :) Kyllä, olen nuoresta pitäen kuunnellut musaa AINA kun vaan mahdollista. Aamut meni aina liian nopeaan ja pian jo piti sulkea sterkat ja lähteä kouluun.. BLAAAH. 

Palavin rakastuminen noihin aikoihin tapahtui kuitenkin Savage Gardeniin. Ihania lyriikoita ja _kunnollisia_ biisejä. Ei sellaisia renksutuksia kuin suurin osa popista. Vaikkei niissäkään sinällään vikaa ole, aikansa ja paikkansa on niillekin. Siinä on vain jotain todella hienoa, kun on biisi, jossa on sisältöäkin. Oih, Savagen Universeä kuuntelin PALJON sen jälkeen kun muutettiin lapsuuskodistani naapurikaupunkiin.. Kuuntelin, ja haaveilin poikaystävästä :P Tai itse asiassa! Nythän muistankin, HAH! Annoin semipakit jollekin pojalle ja sitten harmittelin sitä jälkikäteen, JA kuuntelin Universea!

Universe inside of your heart
You gotta let me know
so you can be free baby
You wanted it so much
and now that it's over
you don't know what you want

Oivoi. Tätäkään en ois muistanu, ellen ois fiilistelläkseni laittanut kyseistä biisiä soimaan Spotifylle :D
Savagen jälkeen taisin pitkään pitää vain yksittäisistä biiseistä, tosin Enrique Iglesiakselta taisi tulla aika montakin biisiä, joista tykkäsin.. Kenties mulla oli siskolta lainassa myös hänen koko albuminsa..! ;) Itse asiassa tässä vaiheessa elämää, 2000-luvun alkupuolella, mulle iski omituinen rnb/hiphop/räppi-vaihe. Kai se oli siinä vaiheessa yleisestikin vaan niin pinnalla. Noh mutta, seuraava varsinainen artistitykkäys tulikin vasta muutaman vuoden päästä, nimittäin 30 seconds to mars. Aivan järjettömän hillittömän upeita biisejä! Jaredin ääni on suoraan taivaasta ja lyriikkaa löytyy! Kävin jopa kurkkaamassa kaverien keikan Hartwallilla maaliskuussa 2010 saatuani mieheltäni yllärinä lipun joululahjana ♥ Ja siis se on harvinaista se, että haluaisin lähteä jonkun tietyn artistin keikalle. Johtuen ehkä juuri tuosta biisisuuntautuneisuudesta sen sijaan, että suoranaisesti (enää aikuisiällä) fanittaisin tiettyä artistia.


30 secondsin jälkeen ainoa merkittävä yksittäinen artisti, jota ihailen, on ollut Anssi Kela. Jäbä on ihan järjettömän taitava kaiken suhteen mitä tekee (noh, tekeehän hän itse melkein kaiken) ja tuskin yllättää jos kerron, että pidän kovasti hänen kerronnallisesta tavastaan, että biisissä on aina jokin tarina :) Sanojen määrästä ei ainakaan ole puutetta tämän artistin kohdalla :D Plus tyyppi vaikuttaa ihan persoonana kovinkin miellyttävältä, huumorintajuiselta ja jalat maassa olevalta tavisihmiseltä, joka nyt vaan sattuu tekee törkeen hyviä biisejä ammatikseen. Uusi albumi muuten tulossa, olikohan se nyt keväällä/kesällä? Melkein en malta oottaa, niin superi oli edellinenkin! (katsos, oonhan mä sittenkin kokonaisia albumeitakin elämäni aika kuunnellut aika montaakin :P)

Näiden lisäksi ei olekaan sitten tainnut olla yhtä tiettyä merkittävää artistia, mitä nyt "pienehköä" Enrique-huumaa ollut havaittavissa tässä viime kuukausina :P Sen sijaan olen nykyään aivan koukussa tranceen/elektroniseen musiikkiin, mitä ikinä nyt onkaan (kun nää lajit on niin epäselviä..) :D Mutta siitä kenties joskus toiste.

Huh! Olihan niitä aika monta.. Vielä jäi mainitsematta pienemmän tason merkityksekkäät artistit, kuten Bryan Adams, Ricky Martin, Reckless Love, Bon Jovi ja ja ja.. ;) Seuraavassa (ja viimeisessä, huokaiskaa vaan helpotuksesta..!) osiossa saan vihdoin suositella muutamaa lempparibiisiäni! Ai että, tästä vasta hauskaa tuleekin ;)

Tässä vielä suorat linkit aiheen muihin postauksiin:

Osa 1

Osa 3

torstai 22. tammikuuta 2015

Me and music, part 1

Apua. Mulla olikin tästä aiheesta niin paljon sanottavaa, että se piti pätkiä useampaan eri settiin :D Ha. Tätä tapahtuu suht harvoin :D Kas tässä ensimmäinen osa.

***

Tiiättekö, mulle on yksi asia aika lailla ylitse muiden tässä maailmassa (erinäisiä ihmisiä ei lasketa ;)). Musiikki. Oon vaan ehkä vähän erilainen musadiggari, kuin mitä semmoisista ensimmäisenä ja stereotyyppisenä mielikuvana mieleen tulee. En esimerkiksi (häpeäkseni) edes oikein tiedä tai tunnista eri musalajeja. Mikä on housea, mikä trancea? Onko "elektroninen musiikki" näiden molempien jokin yläotsikko, vai jotain ihan muuta? :D Tähän tapaan. En myöskään erityisen laajasti tiedä indie-artisteja (voiko näin sanoa ees? :D). En käy levykaupoissa hengailemassa aikani kuluksi, enkä ole koskaan ostanut LP-levyä. (Liekö olen sellaista koskaan kuunnellutkaan..) Eri artistien albumeista mulla ei ole mitään hajua, ei nimistä, ei niiden lukumäärästä, saatika että millä albumilla jokin loistobiisi on ilmestynyt. 

Vaikka en oikein sovi perinteiseen musafriikin malliin, niin kyllä elämä ilman musiikkia tuntuisi aika lailla mahdottomalta. Mitä sitten tekisin silloin kun on tylsää? Mistä muistaisin eri elämän hetkiä ja aikakausia? Miten jaksaisin lenkkeillä enää koskaan varttia pidempään? Mistä saan helpotusta kun on paha olla? Miten selviäisin 8 h:n työpäivistä mieleltäni terveenä? Töistä tulikin mieleeni pieni hassu yksityiskohta: pomoni ei juurikaan välitä musiikista ja onkin todennut, ettei hänen elämäänsä liikauttaisi ollenkaan vaikka kaikki musiikki kaikkoaisi maailmasta. Hah! Niiiin vieras ajatusmaailma mulle, että se on jo ihan hurjan kiehtovaa :)


Eilen illalla nukkumaan mennessäni päässäni pyöri Dire Straitsin Sultans of swing. Palasin heti muistoissani 9. luokan jälkeiseen kesään. Oih, oli lämmintä ja aurinkoista, olin ensimmäisissä kesätöissäni kunnostamassa kerrostalojen pihoja. Hauskana pienenä kuriositeettina kerrottakoon, että olen mahdollisesti ollut laittamassa kuntoon juuri tämän nykyisen kotitaloni pihaa, nimittäin ihan näillä alueilla olimme puuhastelemassa :) Ympyrä sulkeutuu jne :D Pointtinani oli kertoa, että erilaiset biisit (samoin kuin tuoksut!) ovat hyvin vahva tekijä muistini toimimisessa, tietyt biisit herättävät hyvin vahvoja muisteja ja muistikuvia, jotka muutoin ovat saattaneet olla jo unholassa. Myös ajatellessani tiettyä ikää tai elämäntilannetta, saattaa mieleen pulpahtaa monia biisejä, joita silloin innoissani kuuntelin. Se on hauskaa :)


"Kerään" uusia biisejä jatkuvasti. Mulla on varmaan aina ollut puhelimessa lista, johon kerään kuulemiani hyviä biisejä muistiin. Aikana ennen älypuhelinta luonnosviesteissä, onneks nykyään on kätevät muistiotoiminnot jne :D Vähänkö keljutti kun viime kesän reissujen jäljiltä onnistuin tuhoamaan tuon muistioviestin..! Aaarrghh! Kaikki ne biisit, joita olin kesäreissulla semituntemattomiltakin tyypeiltä kysellyt katosivat taivaan tuuliin :/


Tekstin kuvituksena poseeraa muuten uudet lemmikkini, kuulokkeet :D Valkoiset, toki ;) Olin duuniporukan kanssa risteilemässä alkuvuodesta ja saatuani laivarahaa oli tietysti aivan pakko ostaa jotain. En keksinyt yhtikäs mitään parfymeriasta sen kummemmin kuin korukaupastakaan, joten menin sitten ihan siihen tavalliseen tax free -kauppaan. Ja mitkäs sieltä tulivatkaan heti ensimmäisenä vastaan..! Kauan kaipaamani valkoiset korvien päälle asetettavat kuulokkeet! Mitään superlaatuahan nämä Sonyt eivät ole, mutta vallan passelit minun vaatimuksiini. Ongelmananihan oli se, että talvisaikaan ulkosalla tuuli tuivertaa nappikuulokkeita käytettäessä korvakäytäviini niin, että korvia alkaa särkeä kesken lenkin. Ei kiva. Kesällä taas lenkillä hikoilee sen verran, että napit alkaa putoilla korvista pois tai vähintäänkin "löystyä" :D Näiden kuulokkeiden kanssa ongelmaa ei ole! Plussana vielä tuo nappinen, jolla voi vastata puheluun ja ilmeisesti siinä on myös mikrofoni, eli puhelun voi myös hoitaa ilman luurin taskustapoistoa :) Super ♥

Seuraavissa pätkissä kurkitaan muutamiin artisteihin ja superbiiseihin :)

Tässä vielä suorat linkit ns. jatkopostauksiin aiheesta:

Osa 2

Osa 3

sunnuntai 18. tammikuuta 2015

Wknd

Nyt on kyllä hyvä vkonloppu takana :) Aika on menny sopivasti rentoillen ja puuhaillen. On ollut superia kun on saanut ihan vaan löhötä sohvalla ja katsella leffoja (Poliisiopisto 3, jaksaa naurattaa aina!) ja niinkin järkeviä sarjoja kuten Lentoturmatutkinta ;) Mielen virkistykseksi ollaan pelailtu Indigo-lautapeliä, joka on ihan tosi hauska, vaikken järin lautapeli-ihmisiä olekaan (tai sitten en vain tiedä sitä!). Ja jotta musta ei ihan Einsteinia tulis, niin aina välillä oon vaihtanut äärimmäisen koukuttavaan ja samalla yhdentekevään mobiilipeliin Jewel Stars 3 :D Ihan mieletöntä miten paljon aikaa saan tuhlattua moiseen..!

Eilen käytiin anoppilassa syömässä, ja sieltä jatkettiin matkaa keilaamaan. On se järjetöntä miten vähän mun käsi sitä hommaa jaksaa :D Periaatteessa 6 ensimmäistä vuoroa meni ihan ok, mutta sitten huomas jo käden väsyvän ja heitot meni vähän miten sattuu.. Tarvisin ne bumperit, joita lapset saa käyttää :D Ekalla kierroksella vielä pysyin suht koht miehen tahdissa, mutta tokalla olin jo kaaaaaaaaaukana takana. Oh well ;) 

Keilauksen jälkeen pikana haukkaa lisää safkaa ja takas liikenteeseen suuntana käärme- ja matelijanäyttely, joka tupsahti paikkakuntamme messukeskukseen. Näyttelyn järjetön hinta (16 €) epäilytti ensin, enkä nyt kyllä näin jälkikäteenkään ole ihan täysin vakuuttunut sen suuruuden tarpeellisuudesta.. Olihan siellä kärmeksiä kerällä terraarioissa ja kaiken maailman ötököitä (kuolleita) lasikoteloissa, mutta jotenkin vähän oli kuitenkin blaaaah. Osittain varmaan siksi, että käärmeet nyt eivät niin kauhean paljon mitään tee.. Saati ne kuolleet ötökät :D (jotka muuten eivät kaikki olleet ihan priimakunnossa, siellä näkyi jos mitä irronnutta torakan jalkaa lasikotelon alareunassa.. Ai kun kiva! :D) Muutamassa terraariossa oli myös hämähäkkejä, mutta nekään eivät puuhanneet mitään. Tuli tunne, että olivat pilailupuodista ostettuja :D Kaikenlaisia kaksipäisiä varsoja oli myös näytillä (kuolleita nekin..!), mutta jotenkin eivät ihan ole mun juttu. Mutta vaikka negatiivista kommenttia on näin paljon, niin periaatteessa ihan mielenkiintoinen se oli kuitenkin. Ei noita käärmeitä tule ihan niin hirveän usein vastaan (onneksi!), niin ihan mielenkiintoista nähdä. Olisin myös toivonut näkeväni niiden hämppien liikkuvan, josko ne ois vähän parantaneet mun hämispelkoa :) Vasta tosin jälkikäteen alkoi pohdituttaa, että olikohan se nyt sittenkään niin kovin moraalisesti oikein tukea tällaista toimintaa :/ Ensi kerralla sitten osaa valita viisaammin!

Kuva täältä. Sisällä ei saanut kuvata ollenkaan..

Nyt olisi ihan hirveä sisustusinto taas päällänsä.. Siistin ja puunaan ja laittelen paikkoja, ja mietin parannuskeinoja :) Kohta alkaa tulla jo vuosi täyteen täällä, ja fiilistelen vieläkin niitä aikoja vuosi sitten, vaikka toki muuttoon liittyy aina oma stressinsä - ainakin tähän viimeisimpään..! Mutta loppu hyvin kaikki hyvin :) Hienoa aikaa oli enivei, ainakin nyt kun aika on kullannut muistot! :)

Noniin. Nyt tää menee ihan pelkäks höpöttämiseks. Vkonlopun kuulumiset tuli jo, kohta on uus viikko ja uudet kujeet :) Palaillaan niihin!

perjantai 16. tammikuuta 2015

Enrique Iglesias @HartwallAreena


Ai että.. Oiskohan nyt hyvä hetki palata vähän takaisin yhteen viime vuoden parhaimmista päivistä, keskiviikkoon 10.12.? :) Mä tiedän, mä tiedän, olen 31-vuotias aikuinen nainen, mutta jos oisin ollu sijoitettuna jonnekin sinne lähemmäs lavaa, niin olisin kyllä ollut siellä muiden teinien (?) mukana kurkottelemassa tähän tyyppiin, ihan vaan jotta saa edes vähän hipaistua herran hihanhelmaa..! Onneks meidän paikat oli yläkatsomossa, enkä nähny tarpeelliseks lähteä hyppäämään sieltä alakertaan ;) Mutta se odotus, kunnes I'm a freak alkoi soida..! Se kesti varmaan ainakin miljoona tuntia.


Meillä oli tosiaan istumapaikat siellä yläkerrassa, mutta eipä tullut istuttua kuin ehkä pariin pieneen otteeseen sen jälkeen kun keikka alkoi! Ne oli oikeesti aivan hillittömät BILEET! Ei keikka tai konsertti, vaan BILEET :D Oli ihan mieletön meno. Jorailin (ja siis niin muutkin siinä ympärillä) seisoaltani melkein sen koko ajan, minkä Enrique esiintyi. Olin vielä tehnyt kenkävalinnan nimenomaan sen _istuma_paikan perusteella, joten voitte vaan kuvitella kuinka rättipoikki mun jalat oli niillä korkkareilla joraamisesta.. Hyvä kun pääsin autoon takas! :D 


Mulla ei ole mitään hajua kuinka kauan keikka kesti, olin niin fiiliksissä vaan koko sen ajan. En myöskään muista mitä kaikkia biisejä se lauleskeli, kun keskityin vaan olemaan siinä hetkessä :D Seuraavat 3-4 pv kuuntelin vaan ihan innoissani Enriquen biisejä over and over, joten sekin saattoi sekoittaa tietoutta siitä, että minkä nyt kuulikaan livenä ja minkä vasta sitten myöhemmin kotosalla.. Mutta yhden biisin erityisesti muistan. Se on mun ihan ykköslemppari Enriquen biiseistä. En ole kuullu sitä soitettavan missään julkisesti, oon törmänny siihen vain netissä kun olen etsiskellyt Enriquen musaa. En uskaltanu villeimmissä unelmissanikaan edes toivoa saatika uskoa, että se vois esittää sen tuolla. Ja sitten hetki sen jälkeen, kun tyyppi oli siirtyny permannon toiseen päähän esiintymään, alko kuulua tutut sävelet ja sanat.. Ou mai. Putosin melko totaalisesti siinä vaiheessa, voin kertoa..! :D RING MY BELLS. SE LAULAA RING MY BELLSIÄ! UN-EFFING-REAL! Huh huh. Se oli huikea hetki :)


No, ihan huikea oli koko ilta. Kaikki. Seura, fiilikset, musa, silmänruoka (come on, ei sitä nyt voi teeskennellä etteikö se tyyppi olis aivan järjettömän hotti ;) "well-formed molecules" so to say :D). Huomion arvoista oli myös se tapa, millä Enrique otti koko ajan yleisöä huomioon..! Ihan mieletöntä. En tiedä miten se sen teki, vaikea selittääkään. Se vaan oli koko ajan jotenkin "yleisön kimpussa", keskittyi siihen ihan täysillä. Ja yleisö tykkäs ;) Lopun Hero-esitys kruunas kaiken. Valot pois ja jokainen laittoi kännykästään valot päälle ja heilutteli biisin tahtiin puolelta toiselle.. Nykyajan sytkäri :D 


Ihan superi ilta. ♥

torstai 15. tammikuuta 2015

And she rises like a phoenix from the ashes

Noniin! Oiskohan se jo aika herätä taas henkiin täälläkin päin! :) Suokaa anteeksi venähtänyt ja kieltämättä yllättävä taukoni, mutta nyt on ihan pakko myöntää, että oli sillä lailla raskas tämä edeltänyt kuukausi, ettei ole käynyt pienessä mielessänikään tulla tänne esittämään tekopirteää ja höpöttelemään pehmoisia :D Nyt on kuitenkin henkinen taakka sen verran keveämpi - ainakin hetken - että taas hurjalla innolla halusin tulla tännekin höpisemään! :) 

Voi mitä kaikkea onkaan jäänyt jakamatta tänä aikana..! Loppuvuosi kun oli kuitenkin melko tapahtumarikasta: oli miehen firman pikkujouluja, joissa käytiin ajelemassa kartingia, katsomassa teatteria ja vielä herkuttelemassa aivan taivaallisessa ravintolassa (sanoisin suorin tein, että kaupungin parhaassa). Oli Enriquen konserttia, josta en ehtinyt kuin ilmoittaa että menossa ollaan, vaikka siitä illasta olisi vaikka mitä fiiliksiä jaettavana! Kuuntelin mm. seuraavat neljä päivää sen jälkeen aivan taivaissa kyseisen herran biisejä ja löysin sieltä sekä uusia, että vanojakin ihastuksia, jotka niiiin mielelläni jakaisin! Joulukuuhun kuului myös muun muassa kuntotestit työpaikan tarjoamana, sekä toinenkin herkullinen ravintolakäynti. Mutta kun ei kyennyt kirjoittelemaan, niin ei kyennyt! Ainahan voi onneksi jälkikäteenkin fiilistellä menneitä, joten ehkä jotain raporttia on jostain vielä tuloillaankin, mistä sitä tietää ;)

Tähän hätään haluan kuitenkin jakaa kanssanne erikoisen huomion, jonka tein hetki sitten viimeaikaisista lempparibiiseistäni! Huviarvon ymmärtääkseen tulisi kenties tuntea mut vähän tarkemmin kuin mitä tällä blogin pikaisella pintaraapaisulla voi tehdä (oliskohan muuten aiheellista jossain vaiheessa vähän esitellä itseäni? Taisin aloittaa bloggaamisen aika lailla kuin tyhjästä..!), mutta kaipa tarpeeksi kertoo jo se fakta, etten enää kuulu kirkkoon. Joka tapauksessa lempparilistalleni ovat yllättäen viime aikoina päässeet kolme biisiä nimeltä Prayer in C, Biblical ja Take me to church! Haha :D Ehkä maailmankaikkeus koittaa viestittää mulle jotain, ehkä ei ;) Itse biisithän on kaikkea muuta kuin uskonnollisia (tosin lyricsit ovat jääneet suht tuntemattomiksi ainakin uusimman lempparin Take me to churchin kanssa), mutta nimien kanssa on käynyt hassu sattuma aiheensa puolesta :)

Eipä muuta kuin hauskaa vkonlopun odotusta kaikille! :)





PS. Yllä vielä linkit kyseisten biisien musavideoihin, mutta katsominen sitten ihan omalla vastuulla - itse en ole niistä nähnyt yhtäkään, mutten myöskään halua nähdä ainakaan tähän hätään ja silti haluan linkittää ne tänne teidänkin kuultavaksenne :D En yleensä halua nähdä biisien musavideoita, ettei ne vaan onnistu pilaamaan sitä fiilistä, joka mulla niistä biiseistä on ;)