tiistai 10. marraskuuta 2015

Miten meni noin niinku omasta mielestä?

Tää postaus on kyllä vielä pakko tehdä, eihän muuten koko Sanna 2.0 :sta jää kellekään mitään käteen :D Yllättävän paljon siitä jäi mullekin käteen, vaikka valitettavasti senteissä tai kiloissa se ei näkynytkään. Nyt toki jälkikäteen osaan nähdä miten se oli lähes sula mahdottomuus, ei noin lyhyessä ajassa (aina viikko/muutos ja viimeistäkin muutosta sitten vain se yksi viikko) voi ihmeitä odottaa. Järjestyskin oli vähän väärä, ehkä.. Noh, virheistä oppii :) Ja silti ihan älyttömän kiva kokeilu oli!

Mennääs järjestyksessä:

VESI
Ensimmäinen muutos oli vedenjuonnin lisääminen. Onnistui helposti, ei mitään suoranaisia ongelmia, tyyliin että vesi ei maistuisi tai tulisi korvista ulos tms. Ei lainkaan :D Ennemminkin sitä tuli ihan hurja jano jatkuvasti ja tuntui ettei sitä saisi ikinä tarpeeksi. Ihmettelin kyllä todella miten olenkaan joskus ammoisina aikoina voinut olla juomatta vettä! Kuitenkin, tuo sama vesimäärä ei ole kyllä enää syyskuun jälkeen jäänyt "voimaan", mutta paljon tarkemmin pidän kuitenkin nykyään huolta, että juon vettä. Olen myös I love me -messuilta tehtyjen tee-ostosten jälkeen alkanut ihan superiksi vihreän teen juojaksi, joten siitä tulee päivittäin myös hyvin vettä ja nestettä.

LIHASTREENIT
Tämä sukkasi ihan urakalla :D Taisi mennä loppupeleissä niin, että suoritin sen yhden viikon lihastreenit puolentoista viikon aikana :D En käsitä miten näiden tunkeminen mukaan elämään on niiiiiiiiiiiiin mahdottoman vaikeata mulle. Mutta jatkan harjoituksia, koska tiedän, että lihaskunnosta pitää pitää huolta. Ja tiedän, että oma lihaksistoni voisi olla ihan hurjan paljon parempi ja voimakkaampi ;)

SOKERI & KASVIKSET
Tää oli kiva! Eikä tehnyt tiukkaakaan, edes herkuttomuus :) Siis kunnes sitten jossain loppuvaiheessa kuuta tuli jokin herkkupäivä ja siitä se sitten taas lähti :D No ei, ei ole lähtenyt ihan kovin hurjana, mut en ole myöskään ollut sokerittomalla/karkittomalla/herkuttomalla. Mutta takataskuun jäi monia valinnaisia herkkuja, eli esim. prodepannarit, jotka maistuu hyvältä, mutta niitä ei lasketa tavisherkuiksi ;) Kasvisten kanssa tuli sinällään "täyspotti", että se jäi ihan vakituiseksi. Joka päivä olen tuosta viikosta lähtien kiikuttanut töihin lounaan mukaan kasviksia omissa pienissä - oikein tätä varten ostetuissa - rasioissaan :) Viikonloppuisin on myös tullut vähän katseltua, että kasviksia tulee syötyä, mutta ei niin tarkkaan. Tämän kohdan tulokseen olen erittäin tyytyväinen :)

ARKILIIKUNTA
Kävely töihin joka päivä, check! :) Oli ihanaa piristyä jo heti aamusta raittiista ulkoilmasta ja säät on todellakin suosineet tänä syksynä! Ja mikä parasta, tämäkin jäi vähän niinkuin käyttöön :) Hetken aikaa menin taas autolla, mutta sitten tuli ikävä aamukävelyjä ja vaihdoin takaisin kävelyyn :) Toki välillä tulee poikkeustilanteita, eli aamukävelyt ei ole enää mikään pakko, mutta tykkään niistä tosi paljon. Erityisesti nyt kun alkaa vähän hämärtyä, niin kaikki ei heti näe kun repeän leveään hymyyn kuunnellessani Suomipopin Aamylypsyä ja heidän, hmm, erikoisia juttujaan ;)

All in all, vaikka toivottuja ulkoisia muutoksia ei ihan hirveästi ehtinyt tulla (näin jälkikäteen kyllä muistan kun eräänäkin aamuna tuumin, että onpas tämä takki vähän löysempi nykyään! Pistin sen kuitenkin harhakuvitelmien piikkiin, vaikka ehkä ei olisi kannattanut ;) ), olen enemmän kuin tyytyväinen tähän kokeiluun :) Opin paljon ja ihan kivasti jäi uusia parempia tapoja jatkoonkin. Nämä kaikki kun yhdistäisi ja pitäytyisi näissä vaikka sen 2 kk, niin ihan salee alkais näkyä jos jossakin :)

Todnäk joku aamu semipirteenä lähdössä käppäillen töihin :D

maanantai 19. lokakuuta 2015

Still alive, but..

Haha, neljä jo aikaa sitten aloitettua postausluonnosta oottelemassa kirjoittamista ja ties kuinka monta kuvaa otettu erinäisiä postauksia silmälläpitäen, mutta blogi se vaan huutaa tyhjyyttään..! Tilannehan on se, että vaikka oon kuinka lykännyt tän kirjoittamista, niin pakko se on nyt sylkäistä ulos: mä joudun nyt rehellisesti myöntämään, että pohdin tän jo vietetyn breikin lisäksi vielä pari muutakin hetkeä, että haluanko jatkaa tätä blogia vai en :) Mitään dramaattista ei ole tapahtunut, törmäsin vain tällaiseen kuvaan:


ja siitä se ajatus sitten lähti :) Vaikka blogin kirjoittaminen on ollut ihan huisin hauskaa, niin silti täytyy tässä tunnustella, että onko ehkä sitten kuitenkin muita asioita, joihin haluaisin mieluummin aikaani käyttää, kuin koneen ääressä istuminen ja höpsöjen ajatusteni jakaminen tuntemattomille ihmisille. Musta tuntuu, että mulla on niin miljoonasti asioita, joita haluaisin tehdä, joiden pohtimisella, suunnittelulla ja toteutuksella haluaisin täyttää vapaailtani ja viikonloppuni, että jotain on alettava karsia pois kun se 24 tuntia nyt vain on aika rajallinen aika ja sitä on mahdotonta muuttaa. Ainakaan tälleen yhden ihmisen ja näin ihan yhtäkkiä ;) Ja koska en vieläkään ole varma mitä (kaikkea) haluan, joudun pohtimaan asiaa vielä tovin jos toisenkin. 

Muistakaa tehdä töitä oman onnenne eteen, vain itse voitte siihen vaikuttaa! Muistakaa pysähtyä aika ajoin arvioimaan käytättekö aikaanne oikein, teettekö tarpeeksi juuri niitä asioita, joita rakastatte :) Ja ennen kaikkea: järjestättekö tarpeeksi aikaa tehdäksenne juuri niitä asioita mitä rakastatte ;) Be happy!

PS. Olipas tämän pienenkin rykäisyn tekeminen niiiiiin ihanaa, teki päätöksenteon taas astetta vaikeammaksi! Graaaah..! :)

keskiviikko 30. syyskuuta 2015

"Knit, good woman, knit!"

Hupsanhei! Elossa ollaan, vaikkei täällä ole kovinkaan paljoa elonmerkkejä näkynytkään :) Osa viime vkosta meni osittain pientä writers blockia väistellessä ja loput sitten uuden innostukseni parissa. Musta tuli kertaheitolla ihan mummo, ihan ilman lapsia ja lapsenlapsia niinku mies tokas :D Nimittäin rakkaan ystäväni eräästä viestistä innostuneena menin vihdoin kauppaan ja ostin sekä lankaa, että kutimet! Siis puikot! Mitä ne onkaan! :D

Aloin joskus viime talvena haaveilla kutomisesta (vai neulomisesta? Oon niiiiin pihalla termeistä kuin mahdollista), mutten saanu tehtyä asialle mitään, kun mietin vain miten sairaan hankalaa se on ja että enhän mä osaa mitään ja kuka mulle opettaa ja ja ja.. (äippä ois kyllä opettanu varmasti mielellään, mutta se nyt varmaan jo tuli selväks, että nuo olivat tekosyitä kaikki ;)) Nyt sain ystävän viestistä rohkaisua tarpeeks, että voisin kokeillakin moista ja jestas että se onkin vieny mennessään! Jokainen mahdollinen hetki, kun vaan on luppoaikaa ja kädet vapaana, niin nappaan neulokset käteeni ja alan duunata :) Ja siitä osaamisesta: netti on pullollaan simppeleitä ohjeita myös kaltaisilleni "dummieseille", ja voisinpa vinkata, että itse väkersin sukkani seuraamalla tätä No home without you -blogin ohjetta. Siellä on selitetty asiat selkeästi ja varmuudeksi vielä kuvattu videollekin, että varppina jokainen uuvatti tajuaa mitä tehdä ;) Itsehän en siis enää muistanut kutomisesta mitään. Yläasteella (vai ala-asteella?) vissiin pakolliset villasukat viimeks kutonut, that's it.


Käytän varsinkin talvisin villasukkia about joka päivä, joten ensimmäinen tavoite oli saada villasukat aikaan. Se tavoite täyttyi eilen, ettekä usko sitä onnea kun sain vihdoin heittää duunissa olleet reikäpohjaiset villasukat roskakoriin ja nyt voin fiilistä tyylikkäitä, siistejä, tummanharmaita ja ITSETEHTYJÄ villasukkiani päivät pitkät :) Mikä mieletön ylpeys mut valtaskaan kun ne valmistui! Tai oikeastaan se tuli jo ensimmäisen sukan jälkeen, koska onhan se nyt jo saavutus kun saa yhden kokonaisen villasukan tehtyä ja tietää että pystyy siihen toisenkin kerran ;)


Sormet on ollu hellinä kaikesta kutomisesta, kun ei se nyt ihan löysin rantein vielä hoidu ja on sormien osalta melkosta jännittämistä välillä. Mutta ei haittaa! No pain no gain sano mummo ja jatko kutomistaan :D Tällä hetkellä työn alla on kaulaliina samaisesta tummanharmaasta langasta. Kyllä, aloitin heti eilen jo uuden projektin :D Ei vaan voi mitään, tää vei nyt mennessään. On mahtavaa saada itse aikaan jotain, ja vieläpä jotain hyödyllistä! Ja kaunista, vaikka itse sanonkin. Tosin kaipa kaikkien mielestä omat lapset on aina kauniita ;)

Mä lähden jatkamaan kutomista ja toivon sydämeni pohjasta, että maltan joku hetki laskea puikot ja langat käsistäni siks aikaa, että saan väännettyä pari postausta tänne.. Ois meinaa aihetta! :) Naattikaa keskivkoillasta ♥

tiistai 22. syyskuuta 2015

Oh me, why you so silly?

Kas niin, ensimmäinen aamukävely töihin takana :) Olin herätyskellon soidessa ihan unenpöpperössä ja kuolemanväsynyt, mut siinä se väsymys sitten kaikkosi viimeistään siinä vaiheessa kun astui ulos raikkaaseen ilmaan. Herätystä ei sen meidän normaalin viivästelevän aamun takia tarvinu laittaa kuin 5 min aikaisemmaksi, joten eipä tämä käpöttely mitään suuria uhrauksia vaadi. Ainut, jota tarvii vähän pohtia, on vaatteet. Sataako, pitääkö ottaa vedenkestävät vaatteet? Jos pitää, niin mitäs sinne laittais alle, ettei tule liian kuuma tai kylmä (mun ulkoilupuku ei hengitä sitten yhtään, vaikka kovasti lupas ihan muuta ostovaiheessa)? Jos ei tarvi vedenkestäviä, niin tarkeneeko näillä muilla? Entä jos tarvii kesken työpäivän käydäkin jossain, pitääkö ottaa erikseen kengät ja takki sitä varten mukaan vai voiko menon suorittaa rennosti lenkkareissa? :D Tällaisia elämää suurempia kysymyksiä ;)

Nyt mä oon kuitenkin saanut tehtyä "ongelman" ensi maanantaista. Oon varmaan aiemminkin maininnut, että tykkään luonnonilmiöistä, -ihmeistä ja -kauneudesta. Kaikesta, jota voi ihastella vain havahtumalla katselemaan hieman ympärilleen ilman erityistä vaivaa, kuten vaikka tähdenlennot ja oman paikkakunnan kauniit lammet ja muut paikat. On kivaa kun on jotain nähtävää ja koettavaa ilman, että täytyy säästää kolme vuotta, ottaa viikko lomaa ja matkata maailman ääriin. Ja tunnen höperöä ylpeyttä siitä, että osaan arvostaa tuollaista "pientä" :)

Vähän nyt meinas se itse asia unohtua.. :D Eli ensi maanantaina on aamuyöstä luvassa täydellinen kuunpimennys, jolloin kuun pitäisi hohtaa verenpunaisena taivaalla n. klo 5:45. Tästähän tuli ekana mieleen, että skippaanpa töihinkävelyn ja herään hilppasen etuajassa ja kipaisen aamukävelylle jo tuolloin ennen kuutta, niin näen toivottavasti kuunpimennyksen juuri parhaimpaan aikaan! Toki aina voi tulla yllätyksiä, taivas täynnä pilveä eikä kuusta tietoakaan jne, mutta yrittänyttä ei laiteta. Mutta. Sitten aloin pohtia, että jos mä skippaan sen töihinkävelyn, niin sittenhän mun muutosviikko 4 jää vajaaksi! Olen julistanut kuinka nimenomaan kävelen töihin, ja nythän mä jo heti ensimmäisen aamun jälkeen suunnittelen sen plänin skippaamista! Iik.

Kelatkaa kuinka näennäisesti normaalin ihmisen aivot voi olla niin vinossa? Käytännössä kun ajattelee, niin eihän tuossa mitään ihmeitä pitäisi olla: puolen tunnin kävely ennen aamupalaa tai puolen tunnin kävely töihin. Ei nyt niin hirveästi eroa, menee ihan hyvin ns. samasta suorituksesta. Mutta silti pitää jossain takaraivossa tulla jonkin kitisemään, kuinka nyt ei tule kunnollista suoritusta. Huh huh. Onneksi en ole sentään niin vikapäinen, etten tätä ominaisuutta itsessäni huomaisi :D Mutta mistä se kertoo? Mitä mulle on käynyt, että piiskailen itseäni jostain noinkin pienestä? Ettei mikään puolivillainen sinne päin -suoritus kelpaa, vaan pitää olla just eikä melkein se, mistä on puhuttu? Onko se ollut minälle niin iso pettymys, kun en elämäni aikana ole kaikessa tehnyt just sitä mitä olin suunnitellut, jopa jättänyt leikin kesken, että en yksinkertaisesti kestä suunnitelmista poikkeamista? Onkohan se ollu joku yksittäinen juttu vai vaan kaikki sellaiset ylipäätään? Pelkäänkö alkavani soveltaa ja antaa itselleni vapauksia liiaksi, jos kerran antaa jossain periksi? Kerrassaan kiehtovaa. Kaikki tämmöset ihmisten outoudet kiehtoo mua ihan hirveästi :) Koska jokinhan on jossain vaiheessa mennyt vinksalleen, että ihminen ajattelee tuolleen. Nyt ollaan jännän äärellä ;)

Aion kuitenkin rohkeasti kapinoida itseäni vastaan ja lähteä aamukävelylle katsomaan tuota punaista kuuta! Ja ennen kaikkea pidättäytyä sen jälkeen vielä kävelemästä töihin, ihan vaan sen kapinoinnin nimissä :D Tiedä sitten onko sekään nyt tervettä xD Haha, teen niin tai näin, niin vähän höperö olen enivei!

Meinaako joku muu lähteä kurkkimaan moista näkyä? :)

Kuva täältä. Kuvan ottanut Pekka Helo.

maanantai 21. syyskuuta 2015

Muutos 4 - arkiaktiivisuus

O-ou, nyt on koko vkonloppu aika haipakkaa ja maanantai-illoista kun ei ikinä tiedä (koska you know, maanantai), niin paras rustata jonkinlainen pikapostaus jo valmiiksi koskien aihetta Sanna 2.0 :) Seuraavan tiistain (eli huomisen, koska ajastan tämän maanantai-illalle ;)) muutos on yksi, jota olen salaa jo odotellut, mutta en jostain syystä ole saanut aikaiseksi toteuttaa ennakkoon (paitsi pakon edessä)! Luulen, että kiehtovuudestaan huolimatta tää on se raskain suoritettava, nimittäin kyseessä olis työmatkan taitto kävellen aamuisin. Mun unenlahjat on melkoisen hyvät ja herääminen aamuisin herätyskelloon 6:30 on tuskaa vielä näin 10 vuoden jälkeenkin :D Ei se varmaan ikinä lakkaa olemasta. Olen varmaan mummonakin se erilainen mummo, joka nukkuu eläkepäivillään aamukymppiin, kun muut ovat ootelleet pirtsakkana aamulehteä jo kolmelta yöllä. Tosin, heräsinpä tänäänkin 7:30! Ja ihan ilman kelloja. Kyyllä musta vielä kelpo eläkeläinen saadaan!

Niin, muutos koskee siis vain aamuja, iltapäivisin tulen edelleen mielelläni miehen kyydillä kotiin. Toki siitä sais mukavasti päivän toisen päälle puoltuntisen liikuntahetken jos kävelisi kotiinkin, mutta kun olen aika saita luopumaan vapaa-ajastani :D Ja kuitenkin sitä tahtoo ehtiä vielä lenkille tai tekemään lihastreeniä ja toki sitten kaikkea muutakin mitä nyt vapaa-ajalle kuuluu, joten parempi päättää kävellä vain aamut. Silloin tarvitsee vain suorittaa aamutoimet pikkasen normaalia tehokkaammin ja herätä muutama minuutti aikaisemmin. Meidän aamut on olleet tooosi hitaita tähän asti, joten niistä on hyvä nyhjäistä. Plus tietysti iltapäivisin on niiiin kamala nälkä, että ei sovi pitkittää ruoan syömistä turhaan, tulen vain kärttyiseksi :D

Toki tähän samaan syssyyn saa myös lisätä muuta arkiaktiivisuutta, esim. portaita. Töihin kun menee, niin saa ihan mielellään hissin sijasta kipittää 4 kerrosta portaita ylös ;) Normaalisti sitä ei tule tehtyä, koska jotenkin sinne rappukäytävään astuttua tulee muutenkin hurjan lämmin verrattuna kun tulee viileästä ulkoilmasta, ja sitten ajatuskin portaista saa jo hien päälle ja onko se nyt kiva sitten hiota duunivaatteet jne jne kaikkea mahdollista selittelyä. Mutta, kun on tarkoituksena kävellä työmatkat, niin luonnollisesti tulee vaihdettua vaatteet kuitenkin sitten töihin päästyä, niin ei ihan hirveästi haittaa vaikka lenkkivaatteet hikoaisikin portaissa :) Eikä ne nyt NIIN rankat ole, varmaan 85 % on pelkkää selittelyn makua miks on kivempi valita hissi ;)

Iiks, nyt aika lähteä laittamaan itsensä ihmisen näköiseksi, niin kehtaa lähteä sitten ihmisten ilmoillekin :) Saattaa jäädä tämä postaus ilman kuvaa, hurrjaa! :D Katsotaan jos jossain vaiheessa ehtii vielä etsiä jotain arkistokuvaa.. Muutoin tästä tulee sellainen Livin' on the edge -postaus, jossa ei ole kuvan kuvaa..! ;)

Toivottavasti kaikilla on ollut inhimillinen maanantai!

perjantai 18. syyskuuta 2015

Arjen luksusta

Ai että kyllä on ollu ihana ilta tänään! Olen ens yön (ja siis ollut jo tästä iltapäivästä asti) poikkeuksellisesti äipän kaupunkiasunnolla ja oon kyllä niin nauttinut olostani :)

Töiden jälkeen lähdin lenkille semisti uusiin maisemiin, oli tosi kivaa vaihtelua. Maisemathan siis oli enemmän kuin tuttuja, mutta kun sitä tuppaa vähän juuttumaan tiettyihin lenkkireitteihin, niin nyt oli sitten vähän tavallisesta poikkeavia maisemia :) Lenkkikin sujui hyvin! Olikohan se viime vkolla vai milloin kun tuntui et yks toisensa jälkeen lenkeistä oli jostain mihin aurinko ei paista, mutta tällä vkolla onneks sekä keskivkona että tänään olleet oikein onnistuneet lenkit :) Keskivkona jopa niin, että tein pisimmän lenkin mitä nyt kesäloman jälkeen olen saanut tehtyä! Matkaa kertyi 8,21 km, joten ei sillä vielä ihan pyörähdetä Kymijärveä ympäri (mikä oli suunnitelmissa suorittaa tuossa syys-lokakuun taitteessa, mutta saa nyt nähdä kuinka onnistuu..), mutta tosi hyvältä tuntuu silti kun muistelee miten tässä on lenkit menneet kesän jälkeen: verta, hikeä ja kyyneleitä lähes :D

Lenkin jälkeen lämmitin hellalla äipän aiemmin tekemää ruokaa (extremeä tällaiselle mikroon tottuneelle ihmiselle, mutta kun sitä ei täällä vielä ole :D), laittelin lisukkeita tarjolle, väkersin hapankorpun vielä siihen kylkeen (ai hyvänen aika, miten en muistanu et hapankorppu on nooooin herkkua?!) ja söin kaikessa rauhassa. Safkan jälkeen ootti valmis sauna, ei kun sinne köllöttelemään ja rentoutumaan. Laitoin kylppärin puolelle vielä puhelimesta Retroperjantain soimaan ja fiilistelin ihanaa 90-lukua :)

Saunan jälkeen laittelin petivaatteet valmiiks, jotta heti kun alkaa siltä tuntua niin voi painua valmiisiin pehkuihin :) Rakastan hotelleissa niiden kahisevia peittoja, ja nyt sain ilokseni todeta, että äipältäkin löytyy sellainen! Näköjään Ikeasta lähtöisin - tiedänpähän mistä mun seuraava peitto ostetaan.. ;) Tuntuu ihan kuin olisin hotellissa viettämässä iltaa ja yötä, ihanaa! :)

Tällä hetkellä vietän niinkin rankkoja aikoja, kuin että pötkötän divaanisohvan nurkassa koivet pitkällään ja läppäri sylissä ja laittelen tässä sanoja Bloggeriin. Tää kämppä on tosiaan vielä vähän vaiheessa ja esim. kattolamppuja ei ole yhtä lukuunottamatta, joten täällä on tosi tunnelmallista kun sen yhden kattolampun lisäksi on vain pieniä pöytälamppuja pari ikkunalaudalla. Täällä on niin kaunista ja mä oon niin happyhappyhappy! Ihanaa :) Ainiin, ja on mulla täällä herkkujakin: sain maanantaina siskolta postissa mun lempparisuklaalevyn (Fazerin se Lontoon rae -levy) ja se on kiltisti odotellut kaapissa tätä hetkeä, kun sokerisääntö antaa luvan herkutella :D Mikäs sen parempi hetki kuin tämä niiiin täydellinen ilta :)


Seuraavaks vois vaikka venytellä.. tai lakata kynnet.. tai värjätä kulmat.. kahtoo mitä tässä nyt viitsii ja jaksaa :D Muistathan sinäkin hemmotella itseäsi jollain pienellä omalla hetkellä tänä vkonloppuna? :)

maanantai 14. syyskuuta 2015

Osa 3 - kasvikset ja sokeri

Otsikosta varmaan neropateimmat jo päätteli, että seuraavaksi keskitytään kasvisten lisäämiseen ja sokerin vähentämiseen. Oon ehkä maailman surkein syömään kasviksia! Niin surkea, että se jo ihan naurattaa. Tai ennemminkin itkettää (itseäni). Onneksi tilanne ei ole se, että pitäisin kasviksia turhana pupunruokana tai mitään, että niiden itse syöminen olisi jokin ongelma. Ehei, pidän niistä oikeasti todella paljon. Ongelmana valitettavasti on niinkin typerä asia, kuin laiska aterioiden valmistus! En saa aikaiseksi väkerreltyä kunnon ruoka-annosta kera lisukkeiden, eli kasvisten! En edes helpoimman kautta, eli pakastevihanneksia sulattamalla. Niinpä seuraavan viikon ajan keskityn siihen, että vaivaudun jokaiselle lounaalle ottamaan kasan vihanneksia mukaan. On ne sitten tuoreita tai pakasteita.

En vielä vaadi itseäni syömään "puoli kiloa päivässä" (ei pidä vaatia liikoja kerralla, mutta toki se on pidemmän tähtäimen tavoite), mutta kun saisi edes itseään tottumaan siihen, että safka-annosta valmisteltaessa täytyy vähän tehdä muutakin kuin lapata se itse annos lautaselle. Jospa edes porkkanan kuorisi siihen rinnalle? Tai jos raastaisi niitä etukäteen purkkiin jääkaappiin? Silloin sitä valmistusta ei tarvitsisi tehdä juuri siinä hetkessä kun on aika syödä (ja on nälkä ja kaikki-mulle-heti-nyt-ja-mielellään-vaivatta). Porkkanaraaste on ehkä yks herkuimmista asioista kyllä maan päällä..! MIKSI en ole tehnyt sitä aina? MIKSI koen, että kasvisten syönti on se oikea asia, jonka suhteen olla laiska? HMPH. Otan mielelläni vertaistukea, jos sieltä löytyy joku toinenkin huono kasvistensyöjä :D

Kuva toukokuulta. Tämän voisi ottaa tavoitteeksi: toinen puoli lautasesta ruokaa, toinen puoli kasviksia.

Toisesta vkon muutoksesta lipsautinkin jo jotain, eli ylettömästä herkkujen syönnistä on tarkoitus päästä eroon. Jos en olisi malttamattomana ottanut tätä käytäntöön jo syyskuun 1. pvä, niin nyt tiistaina viimeistään alkaisin noudattaa sääntöä, jonka mukaan karkkia/ suklaata/ jäätelöä/ leivonnaisia/ herkkuja ylipäätään ei saa syödä ma-to. Vkonloput sitten on vapaata riistaa, mutta mikään pakko ei ole antaa tilanteen riistäytyä käsistä totaalisesti silloinkaan, mitä se ei onnekseni ole tehnyt vielä kumpanakaan vkonloppuna :)

Kuva toukokuulta. Voisin vähän tuuletella, etten ole koko syyskuun aikana ostanut itselleni karkkia! Kyllä, se on tuulettelun arvoinen suoritus :)

Oisin kuvitellu, että se olis jotakuinkin järkyttävän vaikeeta olla erossa herkuista, mutta yllätyksekseni se ei ole ollut. Ehkä nyt on vaan niin selkee päätös tehty, että asioiden on muututtava. Sitten sitä vaan menee sen päätöksen mukaan, eikä kyseenalaista sitä esim. joka kerta kun pitää mennä karkkihyllyn ohi kassalle ;) Eikä se nyt loppupeleissä ole ihan hirrrrveä vaatimus, että muutaman päivän vkosta syö siististi :D Sitä paitsi maailmassa on kaikenlaista muuta überherkullista syötävää, jotka ei ole niitä perinteisiä herkkuja. Nykyisellään itse asiassa ihan paahdettu kauraleipä juuston ja kinkkun kanssa on mulle herkkua :D Miten voi jokin maistua niin hyvältä? Maitolasi siihen messiin vielä, niin aijettä.

Näillä muutoksilla siis tällä kertaa eteenpäin ja kohti tavoitteita, hiljaa hyvä tulee :)

lauantai 12. syyskuuta 2015

Hiilariton pizzapohja

Nyt on pakko vihjaista: ihan järjettömän kätevän pizzapohjan saa aikaan vain kananmunilla! Bongasin reseptin alun perin Mariannan blogista ja oli aivan pakko kokeilla itsekin voiko tää olla syötävää. Pari päivää syöneenä voin vaan todeta, että voi! Ensimmäisellä haukkauksella olin maistavinani kananmunan, mutta en enää jälkimmäisillä. Ei suu tietenkään luule syövänsä kunnollista, aitoa, oikeaa pizzapohjaa, mutta eräänlaisena tavallaan huomaamattomana pizzatäytteiden kannattajana tää on ihan mahtava! Eikä peloistani huolimatta maistu siltä kuin söisin munakasta.

Erityisesti tämä pohja on kätevä jos koittaa yhtään kevennellä syömisiään ;) Varoa tosin täytyy, tää on ihan todella kevyttä sitten. Esim. omasta pizzastani saa vain 77 kcal/viipale, kun jaan pellillisen 16 osaan. Tosin mun pizza oliskin kaivannut vielä yhden tonnaripurkin lisää, samoin kuin enemmän juustoa, joten kyllähän ne kalorit olis noista lisäyksistä kasvaneet ihan kivasti. Nyt kuitenkin tein vain testipizzan jämäaineksista, kun en uskaltanut turhaan tuhlata, jos se vaikka olisikin ollut ihan kamalan makuista :D

Okei, homma menee siis näin: Tarvitset 5 kananmunaa. Erottele valkuaiset ja keltuaiset toisistaan. Vatkaa valkuaisista jämäkkää vaahtoa, joka ei putoa kulhosta vaikka sen kääntäisi ylösalaisin. Valkuaisen joukkoon voi myös lisätä hippasen suolaa tuomaan makua. Keltuaiset kannattaa ensin rikkoa ja sekoittaa omassa kulhossaan, jonka jälkeen ne varovasti lisätään valkuaisten joukkoon. Ei sekoitella hirveällä vauhdilla, vaan hiljakseen käännellään tasaiseksi taikinaksi (en tiedä miksi näin, mutta josstain googlettamassani ohjeessa näin sanottiin, ja näin tein, ja näin ainakin toimi :D). Uunipellin päälle leivinpaperi, joka voidellaan kevyesti (en tiedä onko pakollista kun kaikkialla ei näin ohjeisteta, mutta voitelin varmuuden vuoksi vähäsen, ja hyvin irtoaa leivinpaperista) ja siihen päälle kaadetaan "munataikina" ja tasoitetaan. Uunihan on jo valmiiksi lämmitetty 200 asteeseen, joten tyrkätään pelti sinne n. 10 minuutiksi.

Ei se ihan kaikista tavallisimman näköinen pizzataikina..

Päällysten väkertäminen kannattaa aloittaa ajoissa, tosin itse en sitä tehnyt vaan kuvittelin ehtiväni kaiken tämän ensimmäisen uunituksen aikana. En ehtinyt, mutta eipä siitä mitään haittaa näyttänyt olevan, että esipaistettu pohja seisoi jonkun tovin kun järkkäilin täytteitä kuntoon. Esipaistetun pohjan päälle siis vaan kaikki mahdolliset täytteet mitä kukin haluaa, ja pizza takaisin uuniin n. 10-15 minuutiksi. Itse laitoin tortillakastikkeen jämät + ketsupin pohjalle, päälle maustetut tonnikalat, ananakset, sipulirenkaat, juuston ja pizzamausteen. Ja tuli hyvää! Suosittelen :)

Näyttääkin ihan aidolta tavaralta :) Mikä kätevä tapa saada nauttia tonnikalaa, ananasta ja sipulia kera juuston! :P

perjantai 11. syyskuuta 2015

Sokeriavautuminen

Äh, alotin jo kirjottamaan muistiinpanonomaisesti paperille mietteitä, mut siitä alko tulee melko pitkä teksti ja inhoon käsin kirjoittamista, joten siirryin suosiolla suoraan postauksen tekoon :D Ajatusten virtaa siis tuloillaan, varoitan. Todennäköisesti pitkästi, varoitan uudelleen.

Tähän alkuun varmaan pitäis kertoa mun historiasta jotain laajasti ja syvästi, mut nyt on pakko vaan saada asia ulos. Ehkä kaikenkattavana pohjana vois heittää ilmoille sanat "sokerikoukku" ja "epäonnistuneet dieetit", itse kukin voi siitä sitten päätellä sen perinteisimmän tarinan ja hypätä siitä nykyhetkeen :) Mä paljastan pikkusen etukäteen tässä, että ens tiistain muutoksena ois tarkotus olla mm. sokeristen herkkujen syömisen säännöstely ja että salaa olen toteuttanut sitä jo syyskuun alusta asti, ihan vaan koska olen halunnut. Kyllä, ihan itse olen halunnut! Tarkemmin säännöllistämisestä ja muista seuraavan viikon jutuista vasta perinteisesti ma-iltana, nyt piti vain vähän paljastaa missä mennään. Sen verran sanon, että mitään varsinaista lakkoa tässä ei ole, mikään ei ole kiellettyä, mutta harventamista olen harjoittanut.

Eli tilanne syyskuun alusta ollut se, että pienillä/olemattomilla herkuilla on menty ja ihan omasta tahdosta. Näköjään siis vasta 11 päivää, mutta tuntuu kuin ois jatkunut pitkäänkin, haha! :D Kertonee omaa kieltään, vaikka ei ole kyllä oikeasti edes ollut tiukkaa, kun on ollut se vapaa tahto. Ei siis ole juurikaan ees tehnyt mieli mitään perinteisiä herkkuja, ei vaikka mies on syönyt karkkia ja suklaata ihan vieressä. Tuoksuttelin kyllä TV mix -pussia, kun salmiakki tuoksui hyvältä, mutta ei ees harmittanut sen jälkeen antaa pussia takaisin. Leffassa mulla oli eväänä rusinoita, eikä siinäkään ollut mitään ongelmaa. En ees muistanu, että rusinat on niin makeita! :D Viime vkonloppuna söin kyllä 13 Dumlea ja 2 Hopeatoffeeta, että ei tässä ihan ilman olla oltu.

Eilen, varsinkin illalla, jäi syömiset aika vähäisiks ilman mitään erityistä syytä. Tai no, söin ehkä liian vähäkalorisia ruokia, joten en jaksanu syödä niitä tarpeeks paljon. Unikin painoi päälle tosi aikaisin, enkä sitten enää vaan jaksanut alkaa miettiä että mitä sitä vielä söis. Varmaan kuitenkin vähäisestä syömisestä johtuen tänään on ollu outo fiilis. Sitä on tosi vaikea selittää, enkä varmaan edes osaakaan vaikka yrittäisin. Mulla ei edelleenkään ole mitään erityistä himoa, en erikseen toivo saavani jotain tiettyä karkkia tai suklaata, mutta joku sellainen outo tunne on jossain syvällä, joku sellainen, joka perustuu lauseisiin "viikonloppu on tulossa..", "olo tuntuu jo tosi kevyeltä, saahan sitä nyt välillä.." ja "oon ollu niin tunnollinen/ahkera/kiltti viimeset pari vkoa, että kai sitä nyt sais.." jne. Joojoo, saahan sitä. Ihan vapaasti. Mutta kannattaako?

Tuntuu, että kyseessä on joku hemmetin kapinointihalu. Että kun kerran SAA, niin miksi pitää kaikkea aina miettiä, että KANNATTAAKO. C'moon, nauti elämästä. On kuin mun sisällä olis sellainen epämääräinen houkutteleva pirulainen, joka yrittää saada tielle, jolle en edes halua. En oikein ymmärrä tätä fiilistä. Inhottavinta tässä on se, että tunnistan tuon olon. Se on se sama, joka on sabotoinut kaikki entisetkin dieetit/hoikistumisyritykset/mikskä niitä nyt haluaa kutsua. Se on jokin, joka on tullu aina jossain vaiheessa, yleensä just parin viikon jälkeen, kun olo on alkanut parantua ja jotain pientä edistystä on ollu havaittavissa, jos ei muualla niin siinä olossa: turvotus on kadonnut ja fiilis on korkealla kun tuntee saavuttaneensa jotain kun on pysynyt suunnitelmissa.

Uskoisin, että nyt on olennaista a) myöntää tän olon olemassaolo, kuten nyt hienosti tein ihan julkisen postauksen muodossa :D (ensimmäistä kertaa ikinä, btw, ja kieltämättä jo nyt tuntuu paremmalta) ja b) pitää motivaatio yllä sen aikaa, että pääsee tän yli. Keskittyä hokemaan sitä lausahdusta "Kehitys tapahtuu mukavuusalueen ulkopuolella". Tarkotuksella en halua tehdä elämästä (no vähän suureellista, tarkotan tätä Sanna 2.0 -projektia, vaikka toki pätee sinällään elämäänkin) epämukavaa ja pyrkiä eteenpäin verenmaku suussa, vaan enemmänkin totuttautua hiljalleen erilaisiin rutiineihin, mutta ehkä tässä on kuitenkin yks sellainen tilanne, jossa pitää vaan vähän taistella.

Ei, tarkotus ei ole pitää itseä väkisin erossa sokerista vkonloppuna. Tavoite on, että vkonlopun jälkeen sitä vaikka vois taas laskea minkä verran tuli herkkuja syötyä, eikä niin ettei ole mitään hajua kuinka monta kiloa tuli vedettyä :) (eli jos punnitsen etukäteen kahden kilon säkin nameja, niin ne voi syödä hyvällä omallatunnolla, haha!) Jos jotain haluaa väkisin oppia, niin tästä vois oppia sen, että SYÖKÄÄ hyvät ihmiset tarpeeksi ;)

Loppukevennyksenä täysin asiaan liittymättön ihan mielettömän kaunis aamumaisema tältä aamulta:


torstai 10. syyskuuta 2015

Erilainen aamu

Tänään oli hieman poikkeava aamu, nimittäin ei ollutkaan kyytiä töihin luvassa! Huh huh mitä extremeä ;) No eipä. Ennen kuin mies aloitti työt tuolla suunnalla niin, että mun on kätevä hypätä sen kyytiin osaks matkaa, niin mähän kävelin aina töihin ja kotiin. Oli muuten jännää, että silloin en mitenkään kyennyt pitämään niitä kävelyjä liikuntana, vaan ne nyt oli vaan tapa päästä minne piti ja takaisin. En, vaikka toisaalta käsitin kyllä, että iltaisin tein ihan sitä samaa hommaa, mutta vain kävelylenkkien muodossa. Mut kun eihän mulla ollut ees liikuntavaatteita aina päällä työmatkoilla :D Ei se voi silloin olla mikään liikuntasuoritus ;) Haha. Nyt taas sitten näin parin vuoden kyyditysten jälkeen kun tämä poikkeama oli tiedossa, niin sitä erikseen jo alkoi muutama pvä ennakkoon odottelemaan, että tulis nyt jo se aamu ja vitsit kun on kivaa kun saa liikuntaa jo heti aamusta. Liikuntaa. Niinpä niin :) Ihminen ja näkökulmat muuttuu. Tosin, oli mulla ihan sporttivaatteetkin päällä ;)

Voooi toista, innokkana lähdössä käpöttelemään lippa vinossa! :D Ihan ku joku ekaluokkalainen :') Eikä muuten ole hissiselfie, on hissinodotteluselfie ;) No, löytyy se hissiselfiekin, haha.

Oli muuten tosi kauniit maisemat ja ihana ilma. Aurinko paisteli jostain horisontista ja oli jotenkin ihanan rauhallista. Lähdin siinä varttia yli seiska liikkeelle, ja oli vielä tosi hiljaista ja ihmisiä vähän liikenteessä. Ihanaa :) Muuten! Näin yhden tyypin, jonka muistan niiltä ajoilta kun kävelin vielä vakkaristi töihin (eli parin vuoden takaa). Mä niin ihailin tätä tyyppiä! Kyseessä on mua vanhempi mies, joka oli aloittaessaan aika pyöreä ja selkeästi melko huonokuntoinen. Ja kyllä, tiedän, että se aloitti jotain, koska yhtäkkiä se vain ilmestyi tolle reitille aina samaan aikaan, ja mä olin sentään jo vuosikausia kävellyt sitä reittiä siihen aikaan. Niin, eli jonain aamuna se vaan tuli vastaan. Näin jo kauempaa, että se vuorotteli kävelyllä ja hölkällä ja tuumin, että good for you, jäbä on alottanu lenkkeilyn. Mut mikä parasta, se aamuinen "tapaaminen" vaan jatkui ja jatkui, jäbä jatkoi tunnollisesti lenkkeilyä, vaikka se ei todellakaan ollut sille helppoa. 

"Radiomastot, saatanan sarvet"
 - Nikke Ankara

En tiedä minkä verran aikaa meni, varmaan joku puol vuotta tai vuos, kun yhtäkkiä kiinnitin huomioni siihen, et se tyyppihän ihan kapeni silmissä! Ne samat tutut lenkkivaatteet roikku jo aika isosti sen päällä. Eikä se enää kävelly juurikaan, vaan veti hölkkäämällä koko sen ajan kun käveltiin toisiamme vastaan. Vähänkö mun olis miljoona kertaa tehny mieli sanoa sille tyypille, että ihan mieletöntä duunia oot tehny, mut en sit ole kehdannut kun aattelin, että sitä ehkä vois alkaa häiritä tai ahdistaa et joku random muikkeli kommentoi sen treenejä ja on stalkannu sitä varmaan sen vuoden ajan :D Mut oli tosi ilahduttavaa nähdä se taas tänä aamuna ja huomata, että se tyyppi on ihan aidosti ja oikeasti parantanut elämäntapansa, eikä vaan jättäny sitä hommaa johonkin tammikuiseen lupaukseen parannuksesta. Siinä se juoksenteli vastaan kuin kuka tahansa, joka on lenkkeilly koko elämänsä. Oikein tuollainen real life inspiration se mies :)

Inspiroi väkertämään tämän quote-kuvankin ;)

Inspiroitunutta tostaita ihmiset! :)

maanantai 7. syyskuuta 2015

Mitäs sit?

Se olis taas tiistai tuloillansa ja aika tehdä jokin muutos kohti tervettä ja - let's face it - paremman näköistä kroppaa. Oon tässä pallotellut parilla vaihtoehdolla, enkä meinaa millään osata päättää kumman ottaisin ensin :D Enttententten.. okei. Mennään lihaskunnolla ja -huollolla :)

Syyskuun toisella Sanna kuntoon -viikolla on siis tarkotus saada arkirutiineihin tungettua 2 lihaskuntotreeniä ja 2 venyttelyä. Rakastan lenkkeilyä, mutta tosiasia on kuitenkin, että lihakset kaipais myös toisenlaista ärsytystä ja toisaalta musta tuntuu, että hyvä jos mulla on mitään lihaksia enää ees olemassakaan.. Salille en ole menossa, joten treenit tehdään kotona sillä mitä on (sitä ei ole paljon, eli todnäk hyvin pitkälti kehonpainoharjotteilla). En kuitenkaan tule syömään pilkuntarkkaan ja erityisesti lihaskasvua tukevasti, joten tällä hetkellä tavoitteenani lihaksiston osalta on vain saada hyväkuntoinen, kestävä ja vahva keho. Pakko kotitreenien on olla parempi siinä kuin ei mitään? Kauniiden ja rohkeiden Billin näyttelijä Don Diamont sanoo (kyllä, seuraan tyyppiä Instassa :D) mun mielestä hienosti kannustaessaan ihmisiä liikkeelle, että A little bit of something is always better than a whole lot of nothing, ja sen mukaan aion mennä :)

Tähän samaan settiin on sitten pakko ympätä myös venyttely ja lämmittely, koska tuntuu hurjalta ajatuskin, että laittais lihakset työskentelemään ilman lämmittelyä, ja tätä ois nyt sitten tarkoitus soveltaa myös lenkkeihin (!). Tai että kun seuraavina päivinä on toivottavasti lihakset kipeinä tai ainakin väsyneinä, niin etten venyttelis niitä "kuntoon". Tietenkään en myöskään saa unohtaa sellasta perus pikavenyttelyä ennen ja jälkeen treenien, mutta ne nyt melkein on jo muutenkin hallussa. Oon sitä paitsi sellainen Kanki-Kaikkonen 2, että venyttely ylipäätään tekis ihan hurjasti terää, joten pakollisen kahden venyttelyn lisäks sais tietty tulla vaikka kuinka monta venyttelyä per vko :D

Juu, ei näy lihaksen lihasta :/

Testasin itse asiassa eilen tuota mun tulevaa treeniäni. Se on koostettu Kayla Itsinesin Bikini Body Guidesta, ja on siis nimenomaan koostettu, koska halusin jonkun koko kropan treenin, jolla lähteä alkuun. Kaylan treenit kun on jaettu jalka ja käsi&vatsa -päiviin (ja ne on aivan sairaan rankkoja), niin se ei suoraan passannut. Niinpä otin ja yhdistelin BBG-treeneistä tuttuja liikkeitä omien tavoitteiden mukaisesti. Paljon erilaisia kyykkyjä, jokunen burpee, sekaan vähän sekalaisia punnerruksia ja vatsalihasliikkeitä. Hyvä setti, järjetön hiki, toimii! Näköjään saa tällaisella kotitreenilläkin (ainakin näin ekalla kerralla..) myös ihan aidon ankkakävelyn aikaiseksi :D Nimim. Nyt ei taivuta juuri mihinkään suuntaan.. auts! Saa nähdä mitkä on fiilikset sitten syyskuun jälkeen, toivottavasti treeni menee ihan heittämällä silloin :D

sunnuntai 6. syyskuuta 2015

Räppilenkkejä syksyllä 2015

Haha, se on tämä tyttö hurahtanu räppiin ja sensemmoiseen (inhoan musiikin kategoriointia, en osaa sitä :D) tänä kesänä ihan totaalisesti. Tai no, alkuperäinen hurahdus tapahtui jo tämän vuosituhannen alussa, mutta erinäisistä syistä johtuen se oli hautautuneena tovin, kunnes sitten tänä kesänä pääs taas valloilleen :) Ja ai että tykkään..! 

Oon pitkin kesää kuunnellut lenkeillä Suomirap-soittolistaa (ehdin kuluttaa Summer run -soittolistan loppuun jo keväällä..) ihan vaan koska oon kuunnellut sitä soittolistaa muutenkin läpi kesän.. :D Se alkoi vaan Summer up -artistien fiilistelylistana, mut on myöhemmin laajentunut käsittämään jos jotakin ees vähän räppiin vivahtavaa musaa. Mutta niihin lenkkeihin: maanantaina lenkillä kun Brädi tsemppas eteenpäin hokemalla korviin Anna palaa, anna anna palaa palaa! ja huomatessani miten se vaikutti positiivisesti jaksamiseen ja vauhtiin, niin tuumasin et on varmaan aika tehdä joku lista ihan vaan lenkkejä varten. Sellaista kivaa vähän ärjympää tai muulla tavoin kovempaa juoksemaan kannustavaa hipidihoppia. Tällainen siitä sitten tuli, Run 2015 -soittolista, olkaatten hyvä!



lauantai 5. syyskuuta 2015

Sorvanen

Hola a todos! Toivottavasti tää pikainen vinkki ei tule liian myöhään, sillä paras ilma "paikallismatkailulle" on luonnollisesti kaunis, mielellään lämminkin, aurinkoinen päivä. Lämmöstä voi kuitenkin aina joustaa, jos osaa pukeutua oikein ;) Mut kivemmilta ne maisemat näyttää jos aurinko paistaa harmaan ja sateisen sään sijaan. Jos Kiikunlähde on jo tsekattuna, niin seuraavat nätit maisemat löytyis toiselta lahtelaiselta (itse asiassa Etelä-Suomen Sanomien artikkelin mukaan paikka sijaitsee Nastolan puolella ja onhan Kiikunlähdekin Hollolan puolella, notta..) lammelta, joka myöskin oli mahdottoman kirkas, kaunis ja rauhallinen! Lammen nimi on Sorvanen.

Kierrettiin lampi vielä sen toiselle puolelle (vain toisella puolella on sopivaa tilaa jättää auto, tai itse asiassa tulipa tsekattua sekin, että vain länsipuolelle, eli Sydänkankaankatua pitkin, pääsee ajamaan suht matalapohjaisella autolla :D), niin päästiin nauttimaan eväistä istuksien vähän aukeammalla alueella kuin ne pienet polut, jotka lampea ympäröi. Ei ole hetkeen karjikset maistuneet niiiin hyviltä kuin tuolla :) Ja tosiaan, koska lampi sijaitsee metsän keskellä, niin tuli siinä reissun yhteydessä sitten mentyä metsäänkin jo toistamiseen tänä kesänä! Mutta onneks mulla oli mies turvana, ei tarvinnut panikoida ;)

Joltain oli jäänyt jonkinlainen paatti veteen.. siis.. veteen, sen sisälle, pohjalle (ylin kuva).

Sellaista kotiseutumatkailua tällä kertaa! :) Tykkään ihan hurjasti nähdä ja oppia arvostamaan kauniita paikkoja ihan tässä kotiseuduilla. Niitä onkin jemmassa aika uskomattoman paljon, kun vaan osaa katsoa ja etsiä :)

perjantai 4. syyskuuta 2015

Something new

Hihi, en käynyt ostamassa haaveilemaani juoksutakkia, mutta jotain pientä kuitenkin! :) Eilen olin lähdössä kävelylenkille ja vedin tuttuun tapaani jalkaan rakkaita kompressio-juoksusukkiani, jotka ostin varmaan ainakin pari vuotta sitten Lidlistä naurettavaan tyyliin 4 euron hintaan. Käytän niitä siis muulloinkin kun juostessa, oikeastaan milloin vaan kun on tulossa jokin pidempikestoinen liikunnallinen setti. Ne vaan tuntuvat niin hyvältä jaloissa ja ainakin aivot ajattelee, että ne auttavat verenkierrossa ja palautumisessa ja kaikessa, missä kompressiosukat nyt auttavatkaan :)

Koska ne on olleet noin edulliset ja ostopaikkana Lidl, ja koska ne on niiiin täydelliset, niin pelkään jatkuvasti sitä hetkeä, jolloin ne väistämättä on jo käytetty loppuun. Eilen siis taas sukkia jalkaan kiskoessani mietin, että ovatpa kestäneet pitkään, mutta kuinkakohan pitkään ne enää jaksavat..? Sitten hokasin, että hetkinen. Nythän on syksy ja ihmiset taas aloittavat urheilun, oiskohan Lidliin tulossa uusia sukkia myyntiin? Mulle oli sattumalta aiemmin illalla soittanut joku herrasmies, joka ilmeisesti tsekkaili ilmaisjakelun toimintaa ja tämän puhelun ansioista muistin, että uusin Lidlin kuvasto oli tullut eilen postiluukusta. Kirmasin oitis kurkkaamaan, josko juoksusukkia olisi tarjolla - ja olihan niitä! 4,99 € per pari ja tarjous voimassa vain torstaina 3.9.! Aika huikeaa :)


Normaalistihan nuo Lidlin edulliset urheilutuotteet menee vähän kuin kuumille kiville, joten en ollut kovinkaan luottavainen, että kokojani tai koko sukkia ylipäätään olis enää tarjolla iltaseiskan aikaan, mutta sielläpä oli :) Tää oli niin tarkoitettu, että saan nämä sukat :D Ja mihin hintaan! 5 €! Ihan naurettavaa. Vaikuttivat lähes yhtä napakoilta ja hyviltä kuin vanhemmatkin. Ei ihan, mutta ehkä 98 %:sesti. Jesh! Raportoin myöhemmin "testiajojen" jälkeen jos muutan kantaani :) Bonarina tuli sukkien käytännöllinen väri, eli pääosin musta, mutta pinkeillä yksityiskohdilla, jotka tosin ei lenkkarin sisältä näy vissiin lainkaan. Edelliset sukat on ihanat neon pinkit, mutta omaan silmään vähän häiritsee, kun ovat samaa väriä kuin lenkkarit (kyllä, nää on taas näitä "ongelmia" :D). Ihan kuin mulla olis jotkut polviin asti olevat saappaat jalassa aina kun juoksentelen ;)

Kyllä, niissä on R ja L -kirjaimet kertomaan onko kyseessä oikean vai vasemman jalan sukka ;)

Lidlin urheiluvaatteista tosiaan tekee joskus todellisia löytöjä. Ei aina kylläkään, laatu tuntuu vaihtelevan reilustikin. Olen aiemmin noiden parien juoksusukkien lisäksi ostanut sieltä juoksupaidan, polviin asti yltävät juoksutrikoot ja kokopitkät juoksutrikoot. Juoksupaita on tällä hetkellä hilppasen pikkuinen ja siinä on alun perinkin ollut vähän liian lyhyet hihat, mutta muutoin se on ollut ihan ok. Ei loistava, mutta ihan ok. Polvipituiset juoksutrikoot ovat taasen aivan loistavat, todella napakat! (ja tällä hetkellä pienet..) Kokopitkät juoksutrikoot ovatkin sitten täysi fiasko :D Niin löysät ja omituisen muotoiset (tai sitten minä olen omituisen muotoinen..), etten käytä niitä kuin talvella silloin kun tuntuu, että tarvitsee pitkikset vielä sinne juoksutrikoiden alle. Silloin ne on lähes oikean kokoiset :D Mutta kun tarpeeksi kriittisesti tutkiskelee tuotteita jo kaupassa, niin sieltä voi tosiaan löytää helmiä todella huokeaan hintaan :)

On muuten olevinaan melkoiset teknologiasukat nuo uudet..! En ehkä ihan purematta niele kaikkea mitä lupaavat, mutta tsekatkaa nyt huviksenne alla olevasta kuvasta mitä kaikkea yksi sukka "sisältää" :D


torstai 3. syyskuuta 2015

Saahan taas haaveilla, saahan?

Mua jäi vähän häiritsemään edellisen postauksen lausahdus siitä, että piti laittaa pitkät juoksutrikoot ja -takki päälle lenkille. Eihän se nyt ihan niin ollut, että oikein PITI, olisinhan itsekin mieluummin laittanut jonkun pitkähihaisen juoksupaidan, mutta mulla ei ole sellaista! Tai no, totuuden nimissä, yksi on, mutta se on niin makkarankuori tällä hetkellä, että en kyllä lähde se päällä yhtään mihinkään :D Tai no, totuuden nimissä on toinenkin, mutta sekin on vähän ahdistavan pieni hartioista tällä hetkellä.. :D Ja siinä on liian lyhyet hihatkin. No joo, on se taas mulla ongelmat.

Enivei, kuten oon aiemmin kertoillut, rrrrrrakastan haaveilua! Nytpä siis oli täydellinen hetki lähteä haaveilemaan juoksupaidasta. Tsekkasin pikaseen H&M:n (ei löytynyt mitään! w00000t?), Intersportin ja Stadiumin valikoimat ja löysin kuin löysinkin muutaman kivan vaihtoehdon :)

*** Nää on sitten ihan oma-aloitteisesti linkattuja, ilman palkkioita tai tradedoublereita tai mitä ne nyt onkaan. Eli siis toisin sanoen ei mainoslinkkejä :D Ihan vaan laitoin notta jos joku intoutuu niin tietää mistä saa. ***


Ekana ihana lilahtava paita Stadiumista (New Balance). Tässä ois sinällään kaikki mitä kaipaisin: tekninen materiaali, hihoissa aukot peukaloita varten ja heijastinyksityiskohtia. En nyt välttis enää sitten pimeän tullen tarkene pelkästään tämmöisellä, mutta eipä ne heijastimet pahitteekskaan ole. Ehkä tulee leuto syksy ja tarkenenkin :D Plus noi on kivat nuo rypytysyksityiskohdat tuossa edessä. Toisaalta tuo näyttää hieman makkarankuorelta, joten ei tämä Intersportinkaan vaihtoehto huono ole:


Hintaakin 10 € vähemmän kuin tuolla edellisellä, eli tämä 39,90 kun New Balance oli 49,90 €. Tämä Asicsin paita vaan näyttää niin kovin tavalliselta, siinä ei ole mitään mihin ns. tarttua. Peukaloaukot kuitenkin löytyy, joten sinällään kaipa siinä on kaikki mitä tarvitsen. Kuvausta tuotteesta ei Intersportin sivuilla pahemmin ole, joten sen enempiä en osaa tuotteesta sanoa. "Ihan kiva".


Ja sitten kaiken huipuksi mä menen ja ihastun tähän takkiin! :D Kyseessä Stadiumin oman merkin SOC:n juoksutakki. Tokihan juoksutakki multa löytyy jo ennestään, mutta kyllähän jokainen urheileva nyt tietää, ettei urheiluvaatteita voi koskaan olla liikaa..! :D Tai ainakin nyt tuplat pitäisi kaikkea olla, että voi urheilla silloinkin kun toinen kappale on pesussa. Katsokaa nyt mikä ihana kaulus! Ja siinä on vielä huppukin, se uupuu nykyisestä juoksutakistani. Tuossa on myös heijastinyksityiskohtia ja peukaloaukot! Takissa! Ei ole vanhassani.. Hyvänä puolena myös se, että tuo näyttää kovasti paljon pidemmältä kuin vanha takkini, joka onkin varsinainen pain in the ass jos alla on jokin liukasta kangasta oleva treenitoppi. Nimim. vietin puolet eilisestä lenkistäni nykimällä sekä toppia että takkia alaspäin. Hintaa tällä ihanuudella olisi 39,90 €. Ja eihän tuo nyt ees näytä takki-takilta, eikös tuo ole enemmänkin semmoinen.. pusakka.. Eli just täydellinen syksyn lenkeille! :D

No, valitettavasti rahalle on tällä hetkellä paljon muitakin kohteita, joten tämä varmaan jää vain haaveiluksi. Toivottavasti vaikka lotosta napsahtaa joku kiva jättepotte, sit käyn tyhjentää kaikki urheiluvaatekaupat! ;D

Run, Yasmine, run! Run like the wind!

Aijettä! Kylläpäs oli eilen hieno lenkki! Oltiin miehen kanssa sovittu, että laitan killeristä saunan päälle, jotta sauna on sopivasti valmis hänen kotiinpäästyään. Itse olin tuuminut meneväni lenkille saunan lämpeämisen ajaksi, siinä kun ehtii sopivasti kipaista sellaisen puolen tunnin perus arkilenkin. Olin kuitenkin laskeskellut, että killeri tulee siinä varmaan klo 19 maissa, joten puuhailin kaikessa rauhassa omia juttujani siinä odotellessa. Yhtäkkiä klo 18:33 kajahtaa puhelin soimaan. NYT JO?! No, ei siinä muuta kuin pikavauhdilla vermeet niskaan, sauna päälle ja ovesta ulos :D Siinä ei paljoa lämmitelty tai venytelty, mikä on ikuisuusprojektitavoitteeni (that IS a word..) aina ennen lenkkiä.. Olin hieman kärttyinen hommien jäädessä kesken, ja aivojen takanurkassa piili ajatus, että nyt kyllä menee lenkki ihan perseelleen, tarvitsen valmistautumisaikaa ennen lenkkiä, jotta on oikea moodi päällä. Noh, tulipahan selväksi, etten tarvitse :D

Ulos tullessani ja GPS:n kanssa taistellessani kuului aivan kamala jyrähdys. Tämäkin vielä, ukkonen. Mietin pitäiskö suosiolla kipittää vaan joku pieni pyrähdys siinä lähihuudeilla, sillä pelkään kyllä ukkosta jos olen ulkona. Varsinkin juoksemassa, jotenkin se on jäänyt päähän lapsuuden varoituksista, että ukkosella ei saisi juosta ettei salamaniskun todennäköisyydet kasva. En tiedä kuinka paikkaansapitävä kyseinen varoitus on, mutta mieleen se on jäänyt :D Katkaisin musiikinkin toviksi ja kuuntelin maailmaa, mutta koska uutta jyrähdystä ei siinä lähihetkinä tullut, niin tuumasin ettei tässä nyt vielä kovinkaan hurjat paikat ole ja jatkoin matkaani jo aiemmin suunnitellulle reitille.

Nämä uudet (no, ei enää niin kovin uudet :D) Niken lenkkarit on olleet loistavat. Ei niin minkäänlaista valittamista! Ei ole yhtä "pehmitetyt" pohjat verrattuna niihin vanhoihin Air Pegasuksiin, mutten ainakaan vielä ole huomannut sen olevan ongelma :)

Missään vaiheessa ei sattunut. Missään vaiheessa ei ollut inha olo. Ei vielä ollut sellainen ihan kunnon flow, niin kuin sillä eräällä lenkillä, mutta tosi sujuvaa oli kaikin puolin, mikä oli tietysti ihan kivaa kun muutama edellinen lenkki on ollut yhtä tuskaa (ihan viimeisimmällä piti loppumatkasta vaihtaa kävelyyn ja kyllä hatutti). Erityinen ilo tuli kuitenkin vasta jälkeenpäin, sillä Sports Trackeristä tsekattuna lenkin keskinopeus oli makiat 8,7 km/h! Jesh! Toki koko matkan pituus oli vain hieman vajaa 4 km, mutta silti, kilometrikohtaiset keskinopeudet oli 8,3 km/h, 9,0 km/h, 8,8 km/h ja 8,6 km/h. En voisi olla onnellisempi :) Tällaisia nopeuksia ei ole hetkeen näkynyt mun suorituksissa (ts. viimeksi kesäkuussa), kun lenkkien keskinopeudet on pyörineet siellä 7,7-8,3 km/h suunnilla. Superb!

Joutuipa muuten ekaa kertaa sitten kesän jälkeen (kyllä, se on nyt jo syksy, turha yrittää sepittää muuta) laittaa ihan pitkät juoksutrikoot ja juoksutakinkin päällensä. Ei sillä, että se nyt erityisen traagista olis, mutta tulihan huomioitua :D Olihan se ihan kiva juoksennella shortseissa ja t-paidassa, mutta aika aikaansa kutakin. Loppuun vielä tyylikäs (ja tärähtänyt) ja hätäinen hissiselfie ennen lenkkiä ;)


maanantai 31. elokuuta 2015

Syyskuu ja Sanna 2.0

Tiedättekö sen ketutuksen tunteen, kun omat vaatteet ei mahdu päälle?! Mulla on meinaa aivan järjetön määrä vaatteita, jotka ei enää mahdu päälle tai jos mahtuukin, niin ei ainakaan näytä hyvältä. Ja se hatuttaa ihan huolella. Homma räjähti käsiin 2013 kesällä kun tuli rilluteltua enemmän kuin laki sallii, mutten pieniä kurssinkääntämisyrityksiä lukuunottamatta ole saanut aikaan sellasta kunnollista muutosta takas oikeaan suuntaan. En siis ole tainnut tässä parin vuoden aikana enää sen kummemmin paisua (thank god!), mutta enpä ole pienentynytkään! Nyt se suoraansanottuna v*tutus (vähän piti sensuroida kuitenkin..) on sen verran korkeilla käyrillä, että laitetaan kovat piippuun ja tehdään hommasta julkista! Kyllä, minä olen tyytymätön ulkomuotooni, piste. Saan olla, ja saan tehdä asialle jotain :)

En valitettavasti osaa antaa määreitä tai tavoitteita tälle projektille, en tiedä kuinka monta kiloa tai senttiä pitäisi lähteä tai mihin kaikkiin vaatteisiin pitäisi vielä itsensä saada mahdutettua. Sen kuitenkin tiedän, että mun elämäntavoissa on pari juttua vähän vinksallaan. Tuumasinkin, että lähden korjaamaan niitä pikkuhiljaa, totutellen yksi kerrallaan uusiin asioihin. Aina viikko aikaa tottua yhteen asiaan, sitten julkistetaan ja otetaan käyttöön seuraava :) Muutoksia ei taida tulla kuin sen 5 kpl, mutta täyttyypähän syyskuu sitten niistä, eikä mene pää sekaisin paljoudessa. Toivottavasti jokainen uusista tavoista jää pysyvästi käyttöön ja mistä sitä tietää, vaikka syyskuun lopulla olisi mielessä enemmänkin asioita, joita parannella. Siitä voi sitten sujuvasti jatkaa hyvien tapojen lisäilyä lokakuullekin ;)

Mukaan projektiin saa mielellään tulla, pieni tsemppaus (tai joukkopaine, miten nyt kukakin kokee :D) sieltä täältä ei varmasti ole kellekään pahitteeksi! Onkin muuten kätevää aloittaa tällanen homma tiistaina, kun Uuden Elämän Maanantai on kuitenkin ehtinyt monella jo kusta ;)

Ensimmäinen muutos on ehkä vähän helppo, kun olen jo melko hyvällä tiellä siinä, mutta ehkä ihan hyväkin aloittaa pehmeästi. Kyseessä on nimittäin vedenjuonti. Se on kuitenkin niin tärkeä seikka, ettei sitä voi tällaisesta projektista jättää pois. Plus vaikka nykyisellään juonkin ihan hyvin vettä lähes päivittäin, en kuitenkaan välttämättä saa ihan joka päivä kahta litraa täyteen. Ja se olkoon tavoitteeni! 2 litraa vettä per päivä. Joka päivä. Eli myös viikonloppuisin..


Miksi vedenjuonti sitten on niin tärkeää? Muun muassa siksi, että vesi.. (lähteenä Eden Springs ja tohtori.fi)

... poistaa ylimääräisiä kuona-aineita (munuainen tarvitsee nesteitä puhdistaakseen kehoa. Jatkuva liian vähäinen nesteidensaanti lisää myös riskiä munuaiskiviin)
... parantaa ihon kuntoa (neste pitää ihosolut pehmeinä ja kimmoisina)
... pitää virkeänä (nestetasapainon heilahtelu vaikuttaa aivoihin, tulee väsymystä, keskittymisvaikeuksia ja päänsärkyä)
... pitää yllä aineenvaihduntaa (vettä tarvitaan ruoansulatuksessa ja imeytymisessä, ravinteiden kuljetuksessa)
... edesauttaa lihasten toimintaa (solut, joissa nesteet ja elektorolyytit eivät ole tasapainossa, näivettyvät ja tällöin lihas uupuu helpommin)

Lisäksi vettä tarvitaan kehossa mm. verenkierrossa, syljen muodostuksessa ja kehon lämpötilan ylläpidossa. Eli melkoisen oleellinen seikka tuo vesi.

Mietin myös, että pitäisköhän tähän kohtaan lisätä vielä vihreän teen juominen, mutta jätän sen nyt vapaaehtoiseksi. Kuitenkin, jahka viimeisin paketti lemppariani eli Rainbown Kaakao-cappuccinoa loppuu, on aika siirtyä vihreän teen lumoihin. Ja huomisesta lähtien vain 1 kuppi kaakao-cappua per pvä, siinä on kuitenkin hurjat 15 g sokeria per kupponen (!).

Haasteena tulee olemaan erityisesti illat, sillä jotenkin se vedenjuonti lopahtaa kun töistä pääsee. Toinen ongelmatapaus on viikonloput, silloin en meinaa muistaa lainkaan kun ei muutenkaan ole mitään rutiinia. Kolmas on poikkeavat tilanteet ja menot. Mun ois syytä oppia ottamaan vesipullo mukaan (edes lähes) kaikkialle, jotta noita hömelöjä taukoja vedenjuontiin ei tulis. Onnekseni en kärsi siitä, että vettä olis jotenkin vaikeaa juoda, vaan kylmänä se on mun mielestä oikeasti tosi herkkua ja juon sitä mielelläni jos vaan muistan (tai viitsin käydä täyttämässä pullon). Voittaa nykyään melkein jopa rasvattoman maidon (ellei ole maitojano ;))! Kärsiikö muuten kukaan muu maitojanosta ajoittain? Mun mies ei tiedä yhtään mistä puhun, hän ei voi sietää maitoa..

Vinkkinä tosiaan heittäisin veden pullottamisen, nimittäin itselläni juominen onnistuu huomattavasti iisimmin kun vieressä on pullo, josta vettä on saatavilla koko ajan. Jos mun pitäisi säännöllisesti tunnin-parin välein käydä hanalla täyttämässä lasi, niin siitä touhusta ei tulis yhtään mitään :D Pullosta sitä on kätevä kaataa lasiin (jottei pullonsuu tahmaannu huulirasvasta, -voiteesta tai -punasta) ja kulauttaa siitä omaan tahtiin. HC-vedenjuoja varmaan kierrättäisi paria-kolmea pulloa, joista pari olis aina jääkaapissa täytettynä kylmettymässä ;)

Noniin! Tästä on hyvä aloittaa projekti Syyskuu ja Sanna 2.0 ;) (koska jokaisella itseään kunnioittavalla projektilla on oma nimi)

torstai 27. elokuuta 2015

Mitä norsu sanoo?

Hei! Melkein unohdin kertoa viime vkonlopusta! Se oli hieno vkonloppu, eikä vähiten siksi että se alkoi jo torstaina ja oli aurinkoinen all the way through :P Perjantaina siis pidettiin miehen kanssa vapaapvä ja suunnattiin kohti Savonlinnaa ja Norsupallon MM-kisoja. Jos jokin asia mun miehestä pitäis tietää, niin se ois vissiin sen rakkaus palloon! Jalkapallo kaikista rakkaimpana, mutta oman kokemukseni mukaan mikä tahansa pallo menee :D Näin ollen siis ollaan nyt muutama vuos käyty pelaamassa myös norsupalloa, eli suomeksi jalkapalloa jumppapallolla hitusen muokatuin säännöin. Nyt oli eka kerta kun eksyttiin oikein MM-kisoihin..!

Kyrönniemen kentällä

Mun oli tarkotus enemmänkin sluibailla ja olla kannustusjoukoissa, mutta naispelaajien puutteesta johtuen eksyin kentälle sit kuitenkin. Naisia pitää siis olla kentällä aina vähintään 2. Onneks tuo mun pallopelko ei niin kovinkaan koske jumppapalloa, se kun on aika pehmeä vaikka tulis kuinka kovaa päin naamaa. Tosin kerran kun puskin päällä, niin meinasin pudota nurmikkoon samoin tein :D En tiedä mitä siinä tapahtu (en tainnu vaan osata..), mut sain kuitenkin tasapainon taas hallintaan parin harha-askeleen jälkeen, joten coolisti vaan eteenpäin.. En tiedä oliko musta siellä kentällä loppupeleissä enemmän hyötyä vai haittaa, mut hauskaa se oli joka tapauksessa taas, vaikka tuntuu kuin pallolajeissa mulla olis kaks vasenta jalkaa..! Aivan järkyttävän kuuma siellä tuli kyllä. Ei kait asteita ollu kuin sen +23, mutta siellä nurmella juostessa auringon paahteessa se kyllä tuntu vähintään +35:ltä :D Ei sillä, että valittaisin. Vettä sai huoltorakennuksesta ja safkaa oli tarjolla teltassa. Kaikki hyvin :)

Olavinlinna oli ihan viekussa, pitihän se nyt ikuistaa. Kultturelli ihminen kun olen (...).

Pelien jälkeen suunnattiin pizzerian kautta kohti erään joukkueemme pelaajan mökkiä. Vitsit mikä mökkipaikka olikaan! Ensin ajeltiin jokunen tovi pois päin Savonlinnasta ja loppujen lopuksi pieni pätkä erittäin pientä metsätietä. Autot jätettiin parkkiin metsän reunaan järven rannalle ja mitenkäs muutenkaan kuin soutuveneellä järven yli mökille! Ihanaa! En edes muista koska viimeks oisin ollu soutuveneen kyydissä. Edes siiderin epäideaalinen lämpötila ei haitannut siinä vaiheessa ;) Vain kuikan ääni puuttui, niin idyllistä oli! (Kuikan ääniä kuului muuten sitten aamusella, joten sitäkin saatiin!) Illalla rentoiltiin mökin terassilla kuunnellen Retroperjantaita (ei yhtään auttanut siihen mun jo aiemmin vkolla alkaneeseen ysärikaipuuseen..) ja saunoen puusaunassa. Tämä hyvä!



Aamupäivällä otetiin miehen kanssa nokka kohti kotia ja käytiin äärimmäisen epäromanttisesti syömässä Juvan ABC:llä :D Oli aivan järjetön nälkä siinä vaiheessa. Sellainen, ettei mitään rajaa. Ehkä tajunnan rajamailla lähinnä oltiin siinä :D Onneks ABC:n buffa tarjos herkullista lohta ja kivoja salaatteja. Pastasta olin haaveillut, mutta sen nälän kanssa ei kyllä jääty yhtään venailee mitään pöytiin tarjoiltavia syömisiä :D Jälkkärikin löytyi kaupan jätskialtaasta ja tuli kyllä samoin tein kilpakumppaniks mun ikuiselle lempparille Magnum Whitelle! Tämä siis oli vadelmainen Magnum Pink ja aivan ihanan raikas! Vadelmajäätelöä ja -kastiketta, joiden päällä maitosuklaakuorrute ja sen päällä vielä jokin epämääräinen hohtavan pinkki kuorrute. Törkeen hyvän näköinen ja törkeän herkullinen myös :) Itse tosin luulin, että toi ois ollu jotain tummaa suklaata tuo kuorrute, siitä en niinkään välittäny (paitsi yhdessä raikkaan vadelmajäden kanssa se oli ihan must, hirveen ristiriitaista :D), mutta Ingmanin sivut kyllä väittää sen olevan ihan maitosuklaata. Uskotaan! Loistava herkku enivei, varsinkin tuolleen auringossa nautittuna :)


Siitä sitten matka jatkui kohti Heinolaa ja Heinolan lintutarhaa. Isä vei mut sinne varmaan joka kesä kun olin pieni, sieltä on hyviä muistoja :) Harmi, ettei se oikein ole enää loistossaan. Todella sääli. Ymmärrän toki, että Kalle, Paco tai Ariel ei voi elää ikuisesti (Paco oli siellä vielä kesällä 2013 kun miehen kanssa siellä käytiin!), mutta nyt siellä ei ollut juuri mitään. Hirveästi häkkejä tyhjillään ja lintuina enimmäkseen kyyhkyjä, pöllöjä, haukkoja tai jotain ihmeellisiä pikkutirppoja. Vanha kunnon riikinkukkokin puuttui! Toivoisin toki, että se tarkottais, että vähemmän lintuja on pulassa, mutta lähinnä tulee mieleen, että sillä mestalla menee vaan tosi huonosti. Onhan se vissiin ollu sulkemisuhankin alla tässä viime aikoina? Sääli :(

Pikkuinen joutsenlampi lintutarhan edustalla.

Heinolasta hurautettiinkin suoraan kotiin. Olin ihan järjettömän väsynyt varsinkin loppuautomatkasta, ja jouduinkin skippaaman kotikaupassa käynnin ja mies kävi noutamassa sieltä evästystä mun nukkuessa autossa parkkipaikalla :D Haha. Oli vissiin vähän liikaa vähäunisia öitä siinä takana!

Siirrynkin tästä taka-alalle suunnittelemaan kujeita syyskuun pään menoksi..! ;) Palataan asiaan viimeistään ensi tiistaina, stay tuned!

tiistai 25. elokuuta 2015

Cause I'm a 90's kid!

Eksyin viime viikolla jälleen kerran Nuoruusdisko-blogiin ja siitä lähtien se on ollut menoa taas. En sanoisi olevani mitenkään pahasti ikäkriiseilevä ihminen, mutta kärsin kyllä kroonisesta kriisistä 90-luvun kaipuun kanssa :D Silloin vain oli kaikki niin hyvin! Kyllä, käsitän ihailuani kuvastavan myös sana "nostalgia" ja aika on todellakin kullannut muistot. Näin aikuisena asioita ajatellen kaikki oli kuitenkin niin mielettömän helppoa ja yksinkertaista silloin teininä ja vielä herttaisella 90-luvulla. Ehkä aikuisena olo ei silloinkaan ollut mitään iisiäbiisiä, mutta voinkin vain olla kiitollinen saatuani elää nuoruuttani tuolla vielä semisti viattomalla aikakaudella :)

Mitä sitten kaipaan tuolta ajalta? Niitä miljoonia ihania muistoja, haluaisin elää ne uudelleen ♥ Viettää aikaa superihanan kaveriporukkani kanssa milloin missäkin, käydä lenkeillä koirani kanssa, jopa olla koulussa (pääosin välitunneilla tai ruokkiksella kylläkin :P), ihastua joka toiseen vastaantulevaan poikaan.. :D Näitä perusjuttuja. Elämän ongelmat oli niin naurettavan höpsöjä. Maailmasta puuttui pahuus, tai jos nyt ei puuttunut kokonaan, niin se oli kulminoitunut ainoastaan luokkamme inhottavimpaan biatchiin ja loppupeleissä se on aika vähän :) 

Nostalgiapuuskassani aloin haaveilla erityisesti kesästä -97, jolloin olin päivisin paljon yksin kotona (tai no, kaksin koirani kanssa) porukoiden ollessa rakentamassa uutta kotiamme. Aurinko paistoi ja oli lämmin, köllöttelin viltin päällä pihallamme ja luin teini-ikäisten rakkausnovelleja MeKaks-lehdestä. Mankan olin toki myöskin kiikuttanut ulos ja luultavasti siinä soi C-kasetti, jonka toisella puolella oli Ressu Redfordia ja toisella puolella Samuli Edelmania ;) Eväänä oli Turkinpippureita ja Tupla-patukka. Oi niitä päiviä!

Koska haaveet on tehty toteutettaviksi, kipitin sitten kaupan kautta kotiin ja ostin evääksi Turkkareita ja Tuplan, ja kaivoin internetin uumenista (Internet archive on sitten mahtava sivusto!) MeKaks -lehden nettiversioita tuolta kesältä ja aloin ahmia novelleja :) Ei tietty ihan sama kuin alkuperäisversio, mutta aikas pirun hyvä kuitenkin :)


keskiviikko 19. elokuuta 2015

Haastetta kerrakseen!

HUH HUH, kyllä riitti haastetta tänään kun Sanna bloginsa ulkomuotoa muokkaili.. Siinä oli miljoona välilehteä auki ja ohjeita jos mistäkin internetin kolkasta, CSS-koodit vain viuhuivat! Mutta nyt on ulkonäkö sellainen, että TYKKÄÄN :)

Oon aina tykännyt kaiken maailman haasteista ja kyselyistä. Itse asiassa jo pienestä pitäen, nimittäin ystäväkirjat ja vanhemmiten slämärit oli kyllä niiiin kivoja :) Niinpä ei tarvinnut kovinkaan pitkään pohtia mitä tekis, kun Leila ehdotti kaikkia bloggareita vastaamaan saamaansa haasteeseen. Jepjep, I'm in!

1. Mitä sinulle merkitsee olla suomalainen?
Apua. Täähän alkoi helpolla.. Itse asiassa se merkitsee jotain suurempaa, kuin mitä ikinä osaisin selittää. Olen todella isosti etelänkaipuinen ja olen aina sanonut syntyneeni väärään paikkaan kun en siedä kylmyyttä tai auringottomuutta, mutta todellisuudessa en kyllä ihan heti haluaisi vaihtaa kansalaisuuttani tai syntymäpaikkaani mihinkään. Vaikka en kaikista suomalaisuuden peruspiirteistä välitäkään, niin koen silti ylpeyttä voidessani sanoa olevani suomalainen. Olemme rehtejä, reiluja, ahkeria ja sisukkaita, ja sellaisena haluan pysyäkin. Aina voi lähteä muualle katselemaan maailmaa ja oppimaan uutta, mutta on upeaa, että sellaisessa tilanteessa mulla on näin ihana, vehreä ja vetinen (tuo ei nyt kuulosta niin kauniilta kuin oli tarkoitus..) kotimaa, johon palata.

2. Mikä on mullistavin muutos elämässäsi?
Mullistavin muutos lienee tapahtunut pääni sisällä ja minussa itsessäni. Häkellyn, kun ajattelen eroa entisen minäni ja nykyisen minäni välillä, enkä voisi olla siitä muutoksesta enempää iloisempi. Elämä on niin kovin paljon parempaa ja helpompaa nyt. Voi olla, että suurin tekijä on ollut kasvaminen aikuiseksi, mutta on vain kerta kaikkiaan ihanaa kun ei tarvitse enää olla niin julmetun epävarma itsestään :)

3. Miten hemmottelet itseäsi?
Uuu, tapoja on monia. Yleensä se taitaa tapahtua shoppailemalla, sillä harrastan sitä melkoisen harvoin. Se voi myös olla jonkin kivan harvinaisemman herkun - suolaisen tai makean - valmistaminen (tai ostaminen jos olo on laiska tai en osaa itse valmistaa) ja nauttiminen näteissä olosuhteissa (ts. olen ensin siivonnut kuin raivo härkä). Joskus taas keskitän hemmottelut kauneudenhoitoon: saunon kaikessa rauhassa, kuorin ihoni, syvähoidan hiuksiani, kosteutan ihoni jollain hyväntuoksuisella kosteusvoiteella, hoidan jalkapohjat, lakkaan kynnet.. Sellaisia simppeleitä juttuja :)

4. Millaisesta kodista haaveilet?
Tässä on kaksi vaihtoehtoa. Toinen on überupea ja toinen sitten vähän enemmän tavallisempi :D

Überupea kotini on kuin suoraan Cribseistä. Valtava kartano/huvila, jossa korkeita huoneita, upeaa sisustusta sisustusarkkitehdin suunnittelemana, on uima-altaat, kunnon patiot, oma kuntosali, oma leffateatterihuone, saunaosasto muistuttaa lähinnä kylpylää ja etuovella on ehdottomasti pylväät (ja niiden päällä yksi lukuisista parvekkeista). Makuuhuoneessa on oma kylppäri! Pihatie menee niin, että se tekee ympyrän talon edessä ja sisältää myös pienen parkkipaikan. Lääniä on vaikka millä mitalla, ei naapuria heti näkyvissä (vaan muurin takana, haha). Pihalla mieletön määrä kukkia. Niin, luonnollisesti olen tässä kotihaaveessa sikarikas ;)

Se tavallisempi koti olisi sitten melko perus valkoinen omakotitalo. 2-3 kerrosta, ei erityisen iso, mutta tarpeeksi huoneita (että yhteen saadaan kotisali ;)). Luonnollista, kaunista, hillittyä sisustusta valkoisen ja beigen eri sävyissä. Vaatehuone pienenä arjen luksuksena :) Pihalla kukkia, marjapensaita, omenapuita ja kasvimaa, niin että saisi mahdollisimman paljon syödä omia aineksia. Saksanpaimenkoira siellä meidän seuranamme :)

Hei, jos en saa unta, niin alan miettiä juurikin haaveiden taloani. Siitä syystä melko apteekin hyllyltä nää vastaukset :D

5. Minkä kotikeittiösi salaisuuden haluat jakaa meille muille?
Mukikakun! Ihan hävyttömän helppo ja ihan mielettömän hyvää :P

6. Mikä sinua ärsyttää juuri nyt?
Kun vuorokaudessa on niin vähän tunteja! Ne loppuvat ihan liian pian, olisi niin kauheasti tehtävää.

7.  Mikä saa sinut hyvälle tuulelle?
Hyvä biisi, hyvä sarja, hyvä leffa, hyvä kirja. Kaunis sää. Aurinko, Kesä. Oma mies. Tieto siitä, että kohta saa karkkia :D 

8. Jos edessäsi olisi nyt ammatinvalinta, mitä haluaisit tehdä?
Tätähän mä mietin harva se päivä, kerron kun tiedän! Mutta jos saa todellisuutta vähän muokata, niin oisin mielelläni laulaja upealla lauluäänellä :D Tai PT/ravitsemusterapeutti. 

9. Millä tavoin yllätät sinulle tärkeän ihmisen?
Mitä todennäköisimmin koitan epätoivoisesti kokata jotain kivaa ja erilaista :) Mielellään tyyliin alkupala, pääruoka, jälkiruoka. Ja sitten siitä tulee jotain herttaista söhellystä, mutta yritys on ollut kova!

10. Kolme asiaa, joista iloitset nykyisessä elämäntilanteessasi:
 - työpaikka
 - ihanat läheiset
 - terveys kohdillaan

11. Mitä toivotat lukijoillesi? 
Mahtavaa loppukesää ja kykyä nauttia tästä hetkestä! :)


tiistai 18. elokuuta 2015

Kun ei mene niin kuin Strömsössä

                       
                                                      "The only workout you regret
                                        
                                                                               is the one you didn't do."


Hyvin todennäköistä, että ylläoleva lausahdus pitää paikkansa. Suoritetun treenin katuminen olisi vähän hölmöä, mutta melkoisen v*tutuksen siitä kyllä voi saada, kuten minä tänään kun ei lenkilläni mennyt kaikki ihan niin kuin Strömsössä. Olisipa ihmisessäkin sellainen ajotietokone, joka piuhaan kytkettäessä kertoo missä mentiin vikaan. "Et ollut syönyt tarpeeksi". "Juoksit liian kovaa". "Pohjakuntosi on surkea". Vaihtoehtoisia syitä paskaan lenkkiin kun on niin monia :D 

Yksi varteenotettava syy oli myös ihan oman pään sisällä. Tänään oli siis tarkoitus saada pitkästä aikaa vähän pidempi lenkki alle. Ehkä vähän jänskätin sen onnistumista tai sitten vain osasin lukea oloani jo ennen itse lenkkiä, sillä tokaisin miehelleni lähtöä tehdessäni, että mulla on jotenkin huono fiilis tästä lenkistä. Ja huonohan siitä lenkistä sitten tuli. Mutta voiko pelkät jänskättävät ajatukset johtaa siihen, että vatsaa alkaa pistää? Että tuntuu kuin ei saisi happea tarpeeksi? Että ötökät lentelevät silmiin, suuhun ja nenään? Että ensimmäistä kertaa ties kuinka pitkään aikaan reiteni menevät lähes maitohapoille ylämäessä? Että nenä vuotaa ohutta kirkasta nestettä koko hemmetin lenkin ajan? Jouduin jopa tekemään kammoamani "äijäniiston" - sen jossa nenästä vaan ryystetään ulospuhaltamalla tavarat pihalle. Hrrh. Olkaa hyvä tiedosta. Puuh, näköjään vikalistaa lenkistä löytyy enemmän kuin mahdollisia syitä sen epäonnistumiseen :D


Nyt jälkikäteen Sports Trackerista katsottuna ei lenkki nyt niin kamalan huonolta näytä. Hidasta toki ylämäissä, mutta sitten muualla toisaalta ihan ok tämänhetkiseen kuntoon suhteutettuna. 5,3 km ja 40 min. Ainiin, enhän ole täällä vielä edes höpötellyt viime aikojen treeneistä :) Tai treenittömyydestä.. Kesäkuun 26. pvän jälkeen aloitin n. kuukauden löysäilyn, jolloin en tehnyt sitten yhtikäs mitään :D Ellei tietysti lasketa Bulgarian erinäisiä kävelyitä ja muuta normaalin elämän liikehdintää, mutta varsinaista treeniä ei tuolle kuukaudelle tullut yhtäkään. Se oli osittain tahaton, osittain sellainen ettei muka ollut aikaa, osittain vaikeutta aloittaa tauon jälkeen ja osittain jotain selittämätöntä. Ihan vaan laiskuutta kai. Tästä syystä siis on täytynyt vähän niin kuin aloittaa alusta kunnon kasvattamisen kanssa.

Tänään oli siis tarkoitus näin päälle parin viikon treenailun jälkeen kokeilla miten vähän pidempi lenkki luonnistuisi nykykunnolla. Peruslenkkini kun on vain sen 3,5-4,5 km fiiliksestä riippuen. Meillähän oli siskon kanssa se diili Kymijärven ympärijuoksusta (~18 km), mutta emme oikein saaneet aikataulujamme yhteen kesäkuun aikana, ja sitten juuri reissuun lähtiessämme sain viestin, että sisko olikin yllärinä juossut sen itsekseen. AI KUN KIVA. Noh, päätin että kipitän sen sitten myöskin itsekseen, mutta koska tuohon tuli tuo kk:n tauko, niin sen suorittaminen siirtynee syyskuun loppupuolelle. Ehkä tämän tavoitteen asettamien paineiden takia tuli vähän extraharmistusta kun tuo tämäniltainen lenkki ei oikein ottanut sujuakseen.

Oh well, ylihuomenna uusiksi, mutta paremmalla valmistautumisella. Onneksi sain palkinnoksi paskasta lenkistä herkkusmoothien ja sen jälkeen suuntaan saunaan :) Hyvää yötä ja parempaa huomenta!