"The only workout you regret
is the one you didn't do."
Hyvin todennäköistä, että ylläoleva lausahdus pitää paikkansa. Suoritetun treenin katuminen olisi vähän hölmöä, mutta melkoisen v*tutuksen siitä kyllä voi saada, kuten minä tänään kun ei lenkilläni mennyt kaikki ihan niin kuin Strömsössä. Olisipa ihmisessäkin sellainen ajotietokone, joka piuhaan kytkettäessä kertoo missä mentiin vikaan. "Et ollut syönyt tarpeeksi". "Juoksit liian kovaa". "Pohjakuntosi on surkea". Vaihtoehtoisia syitä paskaan lenkkiin kun on niin monia :D
Yksi varteenotettava syy oli myös ihan oman pään sisällä. Tänään oli siis tarkoitus saada pitkästä aikaa vähän pidempi lenkki alle. Ehkä vähän jänskätin sen onnistumista tai sitten vain osasin lukea oloani jo ennen itse lenkkiä, sillä tokaisin miehelleni lähtöä tehdessäni, että mulla on jotenkin huono fiilis tästä lenkistä. Ja huonohan siitä lenkistä sitten tuli. Mutta voiko pelkät jänskättävät ajatukset johtaa siihen, että vatsaa alkaa pistää? Että tuntuu kuin ei saisi happea tarpeeksi? Että ötökät lentelevät silmiin, suuhun ja nenään? Että ensimmäistä kertaa ties kuinka pitkään aikaan reiteni menevät lähes maitohapoille ylämäessä? Että nenä vuotaa ohutta kirkasta nestettä koko hemmetin lenkin ajan? Jouduin jopa tekemään kammoamani "äijäniiston" - sen jossa nenästä vaan ryystetään ulospuhaltamalla tavarat pihalle. Hrrh. Olkaa hyvä tiedosta. Puuh, näköjään vikalistaa lenkistä löytyy enemmän kuin mahdollisia syitä sen epäonnistumiseen :D
Nyt jälkikäteen Sports Trackerista katsottuna ei lenkki nyt niin kamalan huonolta näytä. Hidasta toki ylämäissä, mutta sitten muualla toisaalta ihan ok tämänhetkiseen kuntoon suhteutettuna. 5,3 km ja 40 min. Ainiin, enhän ole täällä vielä edes höpötellyt viime aikojen treeneistä :) Tai treenittömyydestä.. Kesäkuun 26. pvän jälkeen aloitin n. kuukauden löysäilyn, jolloin en tehnyt sitten yhtikäs mitään :D Ellei tietysti lasketa Bulgarian erinäisiä kävelyitä ja muuta normaalin elämän liikehdintää, mutta varsinaista treeniä ei tuolle kuukaudelle tullut yhtäkään. Se oli osittain tahaton, osittain sellainen ettei muka ollut aikaa, osittain vaikeutta aloittaa tauon jälkeen ja osittain jotain selittämätöntä. Ihan vaan laiskuutta kai. Tästä syystä siis on täytynyt vähän niin kuin aloittaa alusta kunnon kasvattamisen kanssa.
Tänään oli siis tarkoitus näin päälle parin viikon treenailun jälkeen kokeilla miten vähän pidempi lenkki luonnistuisi nykykunnolla. Peruslenkkini kun on vain sen 3,5-4,5 km fiiliksestä riippuen. Meillähän oli siskon kanssa se diili Kymijärven ympärijuoksusta (~18 km), mutta emme oikein saaneet aikataulujamme yhteen kesäkuun aikana, ja sitten juuri reissuun lähtiessämme sain viestin, että sisko olikin yllärinä juossut sen itsekseen. AI KUN KIVA. Noh, päätin että kipitän sen sitten myöskin itsekseen, mutta koska tuohon tuli tuo kk:n tauko, niin sen suorittaminen siirtynee syyskuun loppupuolelle. Ehkä tämän tavoitteen asettamien paineiden takia tuli vähän extraharmistusta kun tuo tämäniltainen lenkki ei oikein ottanut sujuakseen.
Oh well, ylihuomenna uusiksi, mutta paremmalla valmistautumisella. Onneksi sain palkinnoksi paskasta lenkistä herkkusmoothien ja sen jälkeen suuntaan saunaan :) Hyvää yötä ja parempaa huomenta!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi! :)