Mitä norsu sanoo?

Hei! Melkein unohdin kertoa viime vkonlopusta! Se oli hieno vkonloppu, eikä vähiten siksi että se alkoi jo torstaina ja oli aurinkoinen all the way through :P Perjantaina siis pidettiin miehen kanssa vapaapvä ja suunnattiin kohti Savonlinnaa ja Norsupallon MM-kisoja. Jos jokin asia mun miehestä pitäis tietää, niin se ois vissiin sen rakkaus palloon! Jalkapallo kaikista rakkaimpana, mutta oman kokemukseni mukaan mikä tahansa pallo menee :D Näin ollen siis ollaan nyt muutama vuos käyty pelaamassa myös norsupalloa, eli suomeksi jalkapalloa jumppapallolla hitusen muokatuin säännöin. Nyt oli eka kerta kun eksyttiin oikein MM-kisoihin..!

Kyrönniemen kentällä

Mun oli tarkotus enemmänkin sluibailla ja olla kannustusjoukoissa, mutta naispelaajien puutteesta johtuen eksyin kentälle sit kuitenkin. Naisia pitää siis olla kentällä aina vähintään 2. Onneks tuo mun pallopelko ei niin kovinkaan koske jumppapalloa, se kun on aika pehmeä vaikka tulis kuinka kovaa päin naamaa. Tosin kerran kun puskin päällä, niin meinasin pudota nurmikkoon samoin tein :D En tiedä mitä siinä tapahtu (en tainnu vaan osata..), mut sain kuitenkin tasapainon taas hallintaan parin harha-askeleen jälkeen, joten coolisti vaan eteenpäin.. En tiedä oliko musta siellä kentällä loppupeleissä enemmän hyötyä vai haittaa, mut hauskaa se oli joka tapauksessa taas, vaikka tuntuu kuin pallolajeissa mulla olis kaks vasenta jalkaa..! Aivan järkyttävän kuuma siellä tuli kyllä. Ei kait asteita ollu kuin sen +23, mutta siellä nurmella juostessa auringon paahteessa se kyllä tuntu vähintään +35:ltä :D Ei sillä, että valittaisin. Vettä sai huoltorakennuksesta ja safkaa oli tarjolla teltassa. Kaikki hyvin :)

Olavinlinna oli ihan viekussa, pitihän se nyt ikuistaa. Kultturelli ihminen kun olen (...).

Pelien jälkeen suunnattiin pizzerian kautta kohti erään joukkueemme pelaajan mökkiä. Vitsit mikä mökkipaikka olikaan! Ensin ajeltiin jokunen tovi pois päin Savonlinnasta ja loppujen lopuksi pieni pätkä erittäin pientä metsätietä. Autot jätettiin parkkiin metsän reunaan järven rannalle ja mitenkäs muutenkaan kuin soutuveneellä järven yli mökille! Ihanaa! En edes muista koska viimeks oisin ollu soutuveneen kyydissä. Edes siiderin epäideaalinen lämpötila ei haitannut siinä vaiheessa ;) Vain kuikan ääni puuttui, niin idyllistä oli! (Kuikan ääniä kuului muuten sitten aamusella, joten sitäkin saatiin!) Illalla rentoiltiin mökin terassilla kuunnellen Retroperjantaita (ei yhtään auttanut siihen mun jo aiemmin vkolla alkaneeseen ysärikaipuuseen..) ja saunoen puusaunassa. Tämä hyvä!

Aamupäivällä otetiin miehen kanssa nokka kohti kotia ja käytiin äärimmäisen epäromanttisesti syömässä Juvan ABC:llä :D Oli aivan järjetön nälkä siinä vaiheessa. Sellainen, ettei mitään rajaa. Ehkä tajunnan rajamailla lähinnä oltiin siinä :D Onneks ABC:n buffa tarjos herkullista lohta ja kivoja salaatteja. Pastasta olin haaveillut, mutta sen nälän kanssa ei kyllä jääty yhtään venailee mitään pöytiin tarjoiltavia syömisiä :D Jälkkärikin löytyi kaupan jätskialtaasta ja tuli kyllä samoin tein kilpakumppaniks mun ikuiselle lempparille Magnum Whitelle! Tämä siis oli vadelmainen Magnum Pink ja aivan ihanan raikas! Vadelmajäätelöä ja -kastiketta, joiden päällä maitosuklaakuorrute ja sen päällä vielä jokin epämääräinen hohtavan pinkki kuorrute. Törkeen hyvän näköinen ja törkeän herkullinen myös :) Itse tosin luulin, että toi ois ollu jotain tummaa suklaata tuo kuorrute, siitä en niinkään välittäny (paitsi yhdessä raikkaan vadelmajäden kanssa se oli ihan must, hirveen ristiriitaista :D), mutta Ingmanin sivut kyllä väittää sen olevan ihan maitosuklaata. Uskotaan! Loistava herkku enivei, varsinkin tuolleen auringossa nautittuna :)

Siitä sitten matka jatkui kohti Heinolaa ja Heinolan lintutarhaa. Isä vei mut sinne varmaan joka kesä kun olin pieni, sieltä on hyviä muistoja :) Harmi, ettei se oikein ole enää loistossaan. Todella sääli. Ymmärrän toki, että Kalle, Paco tai Ariel ei voi elää ikuisesti (Paco oli siellä vielä kesällä 2013 kun miehen kanssa siellä käytiin!), mutta nyt siellä ei ollut juuri mitään. Hirveästi häkkejä tyhjillään ja lintuina enimmäkseen kyyhkyjä, pöllöjä, haukkoja tai jotain ihmeellisiä pikkutirppoja. Vanha kunnon riikinkukkokin puuttui! Toivoisin toki, että se tarkottais, että vähemmän lintuja on pulassa, mutta lähinnä tulee mieleen, että sillä mestalla menee vaan tosi huonosti. Onhan se vissiin ollu sulkemisuhankin alla tässä viime aikoina? Sääli :(

Pikkuinen joutsenlampi lintutarhan edustalla.

Heinolasta hurautettiinkin suoraan kotiin. Olin ihan järjettömän väsynyt varsinkin loppuautomatkasta, ja jouduinkin skippaaman kotikaupassa käynnin ja mies kävi noutamassa sieltä evästystä mun nukkuessa autossa parkkipaikalla :D Haha. Oli vissiin vähän liikaa vähäunisia öitä siinä takana!

Siirrynkin tästä taka-alalle suunnittelemaan kujeita syyskuun pään menoksi..! ;) Palataan asiaan viimeistään ensi tiistaina, stay tuned!

Something happened.. part 2

Noniin, jatketaanpa heinä-elokuun feivöriteillä:

Summer Up. Ihan huikea hetki elämässäni! En ehkä hoitanut visiittiäni ihan sillä perinteisellä tavalla (oh really..), nimittäin kävin siellä tosiaan vaan tsekkaamassa muutaman kiinnostavan artistin (Ideaali&Jay Who?, Brädi, Nikke Ankara & Aste) ja kipitin sitten yhä selvin päin kotiin. Eikä siinä vielä kaikki, kävin siellä ihan YKSIN. Sanna ja teinit. Mutta oli kyllä aivan järjettömän huikeat keikat! Fiilis oli loistava, sää loistava, musa loistavaa, Lahti Unitedin yllärivierailu Niken keikan aikana - loistavaa! Mulla ei riitä sanat kuvaamaan. Huikeeta. Nautin tosta illasta niiiiin täysillä ♥

Bulgaria-reissu. Ooooijoi, auringon ja lämmön hellittävänä on ihmisen hyvä olla ♥ Tarkeni! Ja oli kyllä niin oikea päätös lähteä, täällä oli ymmärtääkseni aivan järkyttävät ilmat juuri silloin. Olis ehkä vähän harmittanu tällästä auringonrakastajaa viettää suurin osa kesälomastaan harmaassa kylmyydessä. Nyt sai köllötellä altaan reunalla +30 asteessa ja auringon paahteessa sielunsa kyllyydestä, pulahtaa välillä altaaseen viilentymään, syödä ruokaa, jonka joku toinen teki (ja skipata tiskit!), kuunnella meren aaltoja, ajella skootterilla sinne tänne, ihmetellä ihmisvilinää, tsekkailla baarin terassilla Liverpoolin pelejä kylmä Smirnoff Ice-kädessä.. Aijai! Pääsiskö vielä takaisin? Kuvassa muuten paikallisen baarin käsitys Smirnoff Icesta: Smirnoff-vodkaa jääpaloilla ja viereen pieni vesipullo :D Noh, ei aina voi mennä ihan nappiin.

Mikkeli. Loppulomasta ehti vielä tehdä pikaisen piipahduksen Mikkeliin siskon herkkujen luokse. Söin muuten kesän ensimmäiset herneetkin tuolla reissulla :) Kävästiin kurkkimassa Olavi Virrasta kertova kesäteatteriesitys, joka nauratti kyllä paikka paikoin, mutta jonka musiikista en ihan päässyt kiinni kun on niin kaukana siitä mitä normaalisti kuuntelen. Esityksen jälkeen kipitettiin jälkijuomille ja nappasin lämmikkeeksi Gastropub Einosta minttukaakaon. Jotenkin taas something happened ja kohta siinä pöydässä oli myös lohkoperuna-dippi-annokset jokaiselle. Hups. Mut oli aikas järjettömän herkullista, sanon vaan! Seuraavana päivänä käväistiin Kenkäverossa sekä missähän lie Mikkelipuistossa, joissa molemmissa oli ihan tuhottomasti kauniita kukkia! Nyt on taas puhelimen muisti täynnä kukkakuvia, joten varokaa vaan.. :D

HJK-Liverpool. Mies on kova Liverpoolin kannattaja, joten kun saatiin tietää niiden tulevan Helsinkiin pelaamaan HJK:ta vastaan, niin oltiin toki ensimmäisenä jonossa ostamassa lippuja ;) Sääli kyllä, ettei useampi muukin ollut, oli meinaa aika hävyttömän tyhjä stadion. Oli melko hurja kontrasti kun muisteli Poolin aiempia treenimatseja, esim. Australiassa, jossa täyttivät 53 000 katsojan stadionin ja ulkopuolellekin jäi populaa. Ja sitten tulee Suomi ja lähes kirkkohiljainen katsomo puolityhjänä.. Oh well. Pool voitti, ja matsin jälkeen odotteli huone Vaakunassa, josta suunnattiin Hgin yöelämää kurkkimaan. Oli hauska reissu, ja sainpahan yöpalaksi parasta kebabia ikinä! :D En ehkä osaa selittää mistä, mutta siinä rautsikalla se oli. Mut ei se isompi vaunu, johon kaikki jonotti, vaan siellä taaempana sellainen pikkuisempi. N-A-M.

Siinäpä sitä niitä parhaita hetkiä, joista löytyy kuvia. Saispa mental imageista myös digitaalisia versioita..!

Something happened.. part 1

Oho. Melkoinen blogikesäloma tuli vietettyä, alkoi näköjään jo ihan toukokuun alkupuolella..! :D Överit on parempi kuin vajarit ja sitä rataa? ;) Ja sitten kun sille postailemattomuuden tielle eksyy, niin sieltähän se sitten onkin vaikea päästä pois. Käsittämättömän vaikea! Nyt on kuitenkin ensiaskeleet otettu, toivotaan että se tästä :)

Tässähän voisi vähän niin kuin pikakelauksella käydä läpi lempparihetkiä kesän ajalta, niin ollaan taas kaikki kärryillä tästä hetkestä. Aloitetaan touko-kesäkuun jutuilla:

Kiikunlähde. En ollut kyseisessä paikassa käynyt, saati koko paikasta mitään kuullutkaan, kunnes lueskelin paikallislehdestä lähialueen nähtävyyksistä ja bongattuani Kiikunlähteen sieltä lisäsin sen heti kalenteriin. Mies sitten kerran kyseiseen merkintään törmäsi ja ihmetteli sitä, ja kun kerroin etten ole siellä koskaan käynyt alkoi hän miltei siltä istumalta suunnitella koska voisi viedä minut sinne :) Ihana arkinen romanttinen teko, tykkään! ♥ Ja olihan siellä nyt ihan uskomattoman kaunista! Harmi, ettei kehdattu käpötellä lähemmäs rantaa tuolta maagisimmalta, turkoosin veden, kohdalta, olis varmasti saanut vielä upeampia kuvia. Vaikutti vain olevan yksityisaluetta, ainakin siltä kohtaa mihin auton olis kätevästi saanut. Pitää kyllä ehdottomasti päästä tuonne kuvailemaan uudestaan ja tohtia kävellä sitten vaikka vähän muidenkin mailla :) Niin kirkasta vettä!

Juhannuspaatti. Juhannukseksi saatiin kutsu kaverin paatille jussia juhlistamaan. Varsinkaan alkuun ei kyllä mennyt kaikki ihan kuin Strömsössä, mutta seuraavana päivänä auringon pilkahdellessa ja vessan valmistuttua (don't ask..) alkoi fiilis olemaan jo aika korkealla :) Siinä paatin kannella auringon (ainakin ajoittaisessa) lämmössä grillattua lohta, uusia perunoita, perunasalaattia ja herkullista valkoviiniä nautiskellessa ei kyllä olis voinut toivoa enempää.

Pelonsekainen metsälenkki. Haha, tällainen tapahtuma tähän väliin :D Mutta on jäänyt mieleen! Menipä kerran kaupungilaistyttö metsään.. :D Oli kyllä vähän koomillista se oleminen, mutta nauratti vasta jälkikäteen, kun sillä hetkellä olin keskittynyt pelkäämään kaikkea ja en mitään. Kyseessä siis Vierumäen lenkkiraitti, joka menee metsän keskellä. Ajattelin, että mikäs sen kivempaa kuin olla hetki yhtä luonnon kanssa ja nauttia rauhallisista maisemista. Bullsh*t.. Hyvä ettei lähteny pää irti kun joka toinen sekunti piti katsoa vasempaan ja joka toinen oikeaan, ettei VAAN mistään kulmasta pääse KARHU tai metsään asettunut narkki hyökkäämään kimppuun! :D Realistisia pelkoja kuitenkin, right? ;) Kyllä, vähän häpeän, mutta en voi itelleni mitään. Yhdessä vaiheessa näin vähän matkan päässä omituisen karhua muistuttavan kummun ja voitte vaan kuvitella miten sydän nous kurkkuun! Se oli sitten kuitenkin vaan sammalta, joten selvisin hengissä.. Jossain kohtaa suht loppumatkasta tajusin ottaa luurit pois korvilta, ja sitten oliki jo huomattavasti helpompi kipitellä siellä kun kuuli mitä ympärillä tapahtuu. Siinä vaiheessa lintujen liverrystä kuunnellessa ja kaunista vehreyttä ympärillä katsellessa alko jo vähän naurattaa se aiempi poukkoilu.. :D Sellanen Sannan luontotarina. Voi mennä hetki ennen kuin ens kerran metsään menen..

Case: valkosipuli. Tutustuinpa tänä kesänä ensi kertaa tuotteeseen nimeltä valkosipuli. Siis itse sitä johonkin ruokaan laittaen. En erityisemmin välitä valkosipulista, siitä on jos jonkinlaisia traumoja. Vähiten niitä ei ole aiheuttanu äipän joku hemmetin valkosipulikuuri kun olin vielä teini. Se järkyttävä valkosipulin lemahdus joka kerta kun avasit jääkaapin oven oli jotain aivan järkkyä. Enihow, nyt mulla oli pastahimo. Tomaattisen pastan himo. Ja löysin jonkun reseptin, jota piti päästä kokeilemaan ja johon kuului yksi valkosipulin kynsi. Kävi sitten vaan niin, että mun kynsi oli sieltä isoimmasta päästä, eikä siinä ruoassa sitten loppupeleissä oikein muu kuin se valkosipuli maistunutkaan :D Mieskin uutterasti yritti syödä tuota pastaa, mutta joutui lautasen puolivälissä anteeksipyytävän äänensävyn kera hiljaa toteamaan "sori, mä en vaan pysty" :D Äipälle uppos, mut se nyt ei varmaan vaan kehdannut sanoa mitään. Tai no, hienovaraisesti tunnusti, että vois sitä v-sipulia olla vähemmänkin, kun oikein tiukkaan sävyyn tivasin totuutta :D Voi mennä hetki myös seuraavaan valkosipulin käyttökertaan..

Että sellaista tänne alkukesään! Palataan myöhemmin heinä-elokuun häppeningeillä :)

En gång IFK, alltid IFK

Perjantaina oli taas odotettu ilta, kun HIFK saapui tänne päin maailmaa pelailemaan :) Kuuntelin IFK:n maalibiisiä aiemmin päivällä ja haaveilin kotihalliin pääsystä, sekä tutkiskelin hieman tilastoja ja muutoinkin kasvattelin fiilistä illan peliä varten. HIFK oli (ja on edelleenkin, pieni spoileri ;)), voittanut Pelsut joka matsissa tällä kaudella, joko varsinaisella peliajalla tai sitten jatkoajalla tai rankkareissa (eli "voittolaukauskilpailussa", joka on mielestäni aivan järkyttävä termi ja terminvaihdos, vaikka toki kuvaa itse tapahtumaa paremmin. Joihinkin asioihin ei silti vain pidä koskea ja piste). Ei mitenkään huono lähtökohta :) Ensimmäinen erä päättyikin vallan lupaavasti HIFK:n 0-1 johtoon.

Olin haaveillut, että koska tällä kertaa kyseessä oli perjantaipeli, niin myös HIFK-fanit olisivat runsaammin mitoin liikenteessä kuin esim. edellisessä matsissa, mutta eivät ne juurikaan :( Eivätkä kovinkaan hurjasti edes meteliä pitäneet, harmi! Itse istuin tällä kertaa tiiviisti Pelsu-fanien ympäröimänä, mikä sekin oli vähän tylsää :D Onneksi pelin lopputulos ilahdutti kuitenkin ;P (siskoani vähän vähemmän, köh köh) Ei muuten ollut yhtään tappeluakaan jäällä! Yllättävää! Itsestäni on aina tuntunu vähän siltä, että koska IFK:n maine (no ei pelkkä maine..) on mitä on, niin Pelsu-pelaajilla on aina pinna ihan kireällä jo valmiiks ja sitten ne purkaa varmaan koko vuoden turhautumiset IFK:n pelaajiin. Ja IFK:han vastaa jos sille huudetaan.. Mutta ei tällä kertaa, paria pienen pientä keissiä lukuunottamatta. Hyvä näin! Mietityttämään tosin jäi se kuinka kävi Söderholmille? Lähti kättään pidellen pukkariin ja ollut eilisen pelin loukkaantuneena :( Missasin koko häppeningin, mutta ei ainakaan tuomarin pilli soinut..

Lauantai menikin melko pitkälti ihan vain ollessa ja tortilloja herkutellessa :) Iltasella kävin pikkuisella juoksulenkillä, jonka vetäsinkin sitten vähän liian kovaa.. :D Viime vuonna enemmänkin juoksennellessani perus lenkkivauhtini oli sellainen 8,5 km/h (joskus jopa 9,1 km/h), mutta nyt kun olen pidemmän tauon jälkeen käynyt hölkkimässä, on nopeus ollut n. 7,7 km/h. Eilen se oli kuitenkin jotenki pompsahtanut 8,7 km tuntivauhtiin, ja sen kyllä huomasi :D Lähdin matkaan niin intoa puhkuen, että melkein harmitti kun juokseminen tuntui jotenkin vaikeahkolta ja raskaalta. No, eipä ihme, kun nopeus on ollut vähän liikaa näin vähän juosseelle :) Eniten nauratti ensimmäisen 500 metrin nopeus: 10,3 km/h! Haha :D Jännä juttu, että tuntui siltä kuin keuhkot ei ihan riittäisi.. Vielä koko ensimmäisen kilometrin keskimääräinen nopeus on ollut 9,2 km/h. Varmaan ihan vaan jo sulat tietkin vaikutti tähän nopeuden lisääntymiseen, pääseehän sitä asfaltilla kuitenkin huomattavasti nopeammin etenemään kuin lumen päällä. Mutta kaipa tässä jotain pientä kehitystä ja heräämistä ylipäätään on havaittavissa tuon aerobisen kunnon puolellakin :) Joo, eipä nämä tällaiset hifistelyt taida muita ihmisiä kiinnostaa, mutta itse olen kovin kiinnostunut lenkkieni spekseistä :) Ja tämän kaiken tiedonhan tarjoaa luonnollisesti Sports Tracker, maailman paras keksintö! :)

Sellaista alkuviikonloppuun, tämän päivän puuhista on luvassa ihan oma postauksensa :) Hauskaa loppuviikonloppua!

Pelicans-HIFK 27.1.2015

Tiistaina oli melkoisen hienoja hetkiä Isku Areenalla! HIFK otti jatkoaikavoiton Pelsuista pelin päättyessä lukemiin 2-3. Peli oli tosin järjettömän laiskaa ja löysää ensimmäiset pari erää, mutta onneksi pojat taisivat vihdoin päästä käyntiin kolmannessa erässä. Ei siis mitään nannaa katsottavaa kokonaisuudessaan, mutta aina iloinen juttu kun "oma" joukkue voittaa :) Vielä kun joku päivä pääsisi Nordikselle katsomaan matsia ja kuulemaan maaliujelluksen ja ma-ma-ma-ma-man..! ♥

Kuva täältä

Hauskana yksityiskohtana mainittakoon, että olin matsissa pomoni kanssa :D Kummaltakin oli suunnitelmia ja seuralaisia sopivasti perunut niin, että lopulta päätettiin yhdistää voimamme ja mennä matsiin yhdessä! Ihan siivosti oltiin, vaikka pomo kannattaakin ns. väärää joukkuetta ;) Ei voi kun taas kerran todeta, että mulla on ihan maailman parhaat pomot ♥

Olen siis asustellut Helsingissä aikanani ja eräs taho teki aktiivista duunia sen eteen, että musta koulittaisiin HIFK-fani :D Useamman vuoden uurastus palkittiin lopulta ja vaikka asuinpaikka vaihtui, ei IFK kulu pois koskaan :) ♥

Nyt olisi kyllä jo aika kartuttaa tuota fanitavaravarastoa vaikka IFK-tumpuilla..! :P

Enrique Iglesias @HartwallAreena

Ai että.. Oiskohan nyt hyvä hetki palata vähän takaisin yhteen viime vuoden parhaimmista päivistä, keskiviikkoon 10.12.? :) Mä tiedän, mä tiedän, olen 31-vuotias aikuinen nainen, mutta jos oisin ollu sijoitettuna jonnekin sinne lähemmäs lavaa, niin olisin kyllä ollut siellä muiden teinien (?) mukana kurkottelemassa tähän tyyppiin, ihan vaan jotta saa edes vähän hipaistua herran hihanhelmaa..! Onneks meidän paikat oli yläkatsomossa, enkä nähny tarpeelliseks lähteä hyppäämään sieltä alakertaan ;) Mutta se odotus, kunnes I'm a freak alkoi soida..! Se kesti varmaan ainakin miljoona tuntia.

Meillä oli tosiaan istumapaikat siellä yläkerrassa, mutta eipä tullut istuttua kuin ehkä pariin pieneen otteeseen sen jälkeen kun keikka alkoi! Ne oli oikeesti aivan hillittömät BILEET! Ei keikka tai konsertti, vaan BILEET :D Oli ihan mieletön meno. Jorailin (ja siis niin muutkin siinä ympärillä) seisoaltani melkein sen koko ajan, minkä Enrique esiintyi. Olin vielä tehnyt kenkävalinnan nimenomaan sen _istuma_paikan perusteella, joten voitte vaan kuvitella kuinka rättipoikki mun jalat oli niillä korkkareilla joraamisesta.. Hyvä kun pääsin autoon takas! :D 

Mulla ei ole mitään hajua kuinka kauan keikka kesti, olin niin fiiliksissä vaan koko sen ajan. En myöskään muista mitä kaikkia biisejä se lauleskeli, kun keskityin vaan olemaan siinä hetkessä :D Seuraavat 3-4 pv kuuntelin vaan ihan innoissani Enriquen biisejä over and over, joten sekin saattoi sekoittaa tietoutta siitä, että minkä nyt kuulikaan livenä ja minkä vasta sitten myöhemmin kotosalla.. Mutta yhden biisin erityisesti muistan. Se on mun ihan ykköslemppari Enriquen biiseistä. En ole kuullu sitä soitettavan missään julkisesti, oon törmänny siihen vain netissä kun olen etsiskellyt Enriquen musaa. En uskaltanu villeimmissä unelmissanikaan edes toivoa saatika uskoa, että se vois esittää sen tuolla. Ja sitten hetki sen jälkeen, kun tyyppi oli siirtyny permannon toiseen päähän esiintymään, alko kuulua tutut sävelet ja sanat.. Ou mai. Putosin melko totaalisesti siinä vaiheessa, voin kertoa..! :D RING MY BELLS. SE LAULAA RING MY BELLSIÄ! UN-EFFING-REAL! Huh huh. Se oli huikea hetki :)

No, ihan huikea oli koko ilta. Kaikki. Seura, fiilikset, musa, silmänruoka (come on, ei sitä nyt voi teeskennellä etteikö se tyyppi olis aivan järjettömän hotti ;) "well-formed molecules" so to say :D). Huomion arvoista oli myös se tapa, millä Enrique otti koko ajan yleisöä huomioon..! Ihan mieletöntä. En tiedä miten se sen teki, vaikea selittääkään. Se vaan oli koko ajan jotenkin "yleisön kimpussa", keskittyi siihen ihan täysillä. Ja yleisö tykkäs ;) Lopun Hero-esitys kruunas kaiken. Valot pois ja jokainen laittoi kännykästään valot päälle ja heilutteli biisin tahtiin puolelta toiselle.. Nykyajan sytkäri :D 

Ihan superi ilta. ♥