Syyskuu ja Sanna 2.0

Tiedättekö sen ketutuksen tunteen, kun omat vaatteet ei mahdu päälle?! Mulla on meinaa aivan järjetön määrä vaatteita, jotka ei enää mahdu päälle tai jos mahtuukin, niin ei ainakaan näytä hyvältä. Ja se hatuttaa ihan huolella. Homma räjähti käsiin 2013 kesällä kun tuli rilluteltua enemmän kuin laki sallii, mutten pieniä kurssinkääntämisyrityksiä lukuunottamatta ole saanut aikaan sellasta kunnollista muutosta takas oikeaan suuntaan. En siis ole tainnut tässä parin vuoden aikana enää sen kummemmin paisua (thank god!), mutta enpä ole pienentynytkään! Nyt se suoraansanottuna v*tutus (vähän piti sensuroida kuitenkin..) on sen verran korkeilla käyrillä, että laitetaan kovat piippuun ja tehdään hommasta julkista! Kyllä, minä olen tyytymätön ulkomuotooni, piste. Saan olla, ja saan tehdä asialle jotain :)

En valitettavasti osaa antaa määreitä tai tavoitteita tälle projektille, en tiedä kuinka monta kiloa tai senttiä pitäisi lähteä tai mihin kaikkiin vaatteisiin pitäisi vielä itsensä saada mahdutettua. Sen kuitenkin tiedän, että mun elämäntavoissa on pari juttua vähän vinksallaan. Tuumasinkin, että lähden korjaamaan niitä pikkuhiljaa, totutellen yksi kerrallaan uusiin asioihin. Aina viikko aikaa tottua yhteen asiaan, sitten julkistetaan ja otetaan käyttöön seuraava :) Muutoksia ei taida tulla kuin sen 5 kpl, mutta täyttyypähän syyskuu sitten niistä, eikä mene pää sekaisin paljoudessa. Toivottavasti jokainen uusista tavoista jää pysyvästi käyttöön ja mistä sitä tietää, vaikka syyskuun lopulla olisi mielessä enemmänkin asioita, joita parannella. Siitä voi sitten sujuvasti jatkaa hyvien tapojen lisäilyä lokakuullekin ;)

Mukaan projektiin saa mielellään tulla, pieni tsemppaus (tai joukkopaine, miten nyt kukakin kokee :D) sieltä täältä ei varmasti ole kellekään pahitteeksi! Onkin muuten kätevää aloittaa tällanen homma tiistaina, kun Uuden Elämän Maanantai on kuitenkin ehtinyt monella jo kusta ;)

Ensimmäinen muutos on ehkä vähän helppo, kun olen jo melko hyvällä tiellä siinä, mutta ehkä ihan hyväkin aloittaa pehmeästi. Kyseessä on nimittäin vedenjuonti. Se on kuitenkin niin tärkeä seikka, ettei sitä voi tällaisesta projektista jättää pois. Plus vaikka nykyisellään juonkin ihan hyvin vettä lähes päivittäin, en kuitenkaan välttämättä saa ihan joka päivä kahta litraa täyteen. Ja se olkoon tavoitteeni! 2 litraa vettä per päivä. Joka päivä. Eli myös viikonloppuisin..

Miksi vedenjuonti sitten on niin tärkeää? Muun muassa siksi, että vesi.. (lähteenä Eden Springs ja tohtori.fi)

... poistaa ylimääräisiä kuona-aineita (munuainen tarvitsee nesteitä puhdistaakseen kehoa. Jatkuva liian vähäinen nesteidensaanti lisää myös riskiä munuaiskiviin)
... parantaa ihon kuntoa (neste pitää ihosolut pehmeinä ja kimmoisina)
... pitää virkeänä (nestetasapainon heilahtelu vaikuttaa aivoihin, tulee väsymystä, keskittymisvaikeuksia ja päänsärkyä)
... pitää yllä aineenvaihduntaa (vettä tarvitaan ruoansulatuksessa ja imeytymisessä, ravinteiden kuljetuksessa)
... edesauttaa lihasten toimintaa (solut, joissa nesteet ja elektorolyytit eivät ole tasapainossa, näivettyvät ja tällöin lihas uupuu helpommin)

Lisäksi vettä tarvitaan kehossa mm. verenkierrossa, syljen muodostuksessa ja kehon lämpötilan ylläpidossa. Eli melkoisen oleellinen seikka tuo vesi.

Mietin myös, että pitäisköhän tähän kohtaan lisätä vielä vihreän teen juominen, mutta jätän sen nyt vapaaehtoiseksi. Kuitenkin, jahka viimeisin paketti lemppariani eli Rainbown Kaakao-cappuccinoa loppuu, on aika siirtyä vihreän teen lumoihin. Ja huomisesta lähtien vain 1 kuppi kaakao-cappua per pvä, siinä on kuitenkin hurjat 15 g sokeria per kupponen (!).

Haasteena tulee olemaan erityisesti illat, sillä jotenkin se vedenjuonti lopahtaa kun töistä pääsee. Toinen ongelmatapaus on viikonloput, silloin en meinaa muistaa lainkaan kun ei muutenkaan ole mitään rutiinia. Kolmas on poikkeavat tilanteet ja menot. Mun ois syytä oppia ottamaan vesipullo mukaan (edes lähes) kaikkialle, jotta noita hömelöjä taukoja vedenjuontiin ei tulis. Onnekseni en kärsi siitä, että vettä olis jotenkin vaikeaa juoda, vaan kylmänä se on mun mielestä oikeasti tosi herkkua ja juon sitä mielelläni jos vaan muistan (tai viitsin käydä täyttämässä pullon). Voittaa nykyään melkein jopa rasvattoman maidon (ellei ole maitojano ;))! Kärsiikö muuten kukaan muu maitojanosta ajoittain? Mun mies ei tiedä yhtään mistä puhun, hän ei voi sietää maitoa..

Vinkkinä tosiaan heittäisin veden pullottamisen, nimittäin itselläni juominen onnistuu huomattavasti iisimmin kun vieressä on pullo, josta vettä on saatavilla koko ajan. Jos mun pitäisi säännöllisesti tunnin-parin välein käydä hanalla täyttämässä lasi, niin siitä touhusta ei tulis yhtään mitään :D Pullosta sitä on kätevä kaataa lasiin (jottei pullonsuu tahmaannu huulirasvasta, -voiteesta tai -punasta) ja kulauttaa siitä omaan tahtiin. HC-vedenjuoja varmaan kierrättäisi paria-kolmea pulloa, joista pari olis aina jääkaapissa täytettynä kylmettymässä ;)

Noniin! Tästä on hyvä aloittaa projekti Syyskuu ja Sanna 2.0 ;) (koska jokaisella itseään kunnioittavalla projektilla on oma nimi)

Mitä norsu sanoo?

Hei! Melkein unohdin kertoa viime vkonlopusta! Se oli hieno vkonloppu, eikä vähiten siksi että se alkoi jo torstaina ja oli aurinkoinen all the way through :P Perjantaina siis pidettiin miehen kanssa vapaapvä ja suunnattiin kohti Savonlinnaa ja Norsupallon MM-kisoja. Jos jokin asia mun miehestä pitäis tietää, niin se ois vissiin sen rakkaus palloon! Jalkapallo kaikista rakkaimpana, mutta oman kokemukseni mukaan mikä tahansa pallo menee :D Näin ollen siis ollaan nyt muutama vuos käyty pelaamassa myös norsupalloa, eli suomeksi jalkapalloa jumppapallolla hitusen muokatuin säännöin. Nyt oli eka kerta kun eksyttiin oikein MM-kisoihin..!

Kyrönniemen kentällä

Mun oli tarkotus enemmänkin sluibailla ja olla kannustusjoukoissa, mutta naispelaajien puutteesta johtuen eksyin kentälle sit kuitenkin. Naisia pitää siis olla kentällä aina vähintään 2. Onneks tuo mun pallopelko ei niin kovinkaan koske jumppapalloa, se kun on aika pehmeä vaikka tulis kuinka kovaa päin naamaa. Tosin kerran kun puskin päällä, niin meinasin pudota nurmikkoon samoin tein :D En tiedä mitä siinä tapahtu (en tainnu vaan osata..), mut sain kuitenkin tasapainon taas hallintaan parin harha-askeleen jälkeen, joten coolisti vaan eteenpäin.. En tiedä oliko musta siellä kentällä loppupeleissä enemmän hyötyä vai haittaa, mut hauskaa se oli joka tapauksessa taas, vaikka tuntuu kuin pallolajeissa mulla olis kaks vasenta jalkaa..! Aivan järkyttävän kuuma siellä tuli kyllä. Ei kait asteita ollu kuin sen +23, mutta siellä nurmella juostessa auringon paahteessa se kyllä tuntu vähintään +35:ltä :D Ei sillä, että valittaisin. Vettä sai huoltorakennuksesta ja safkaa oli tarjolla teltassa. Kaikki hyvin :)

Olavinlinna oli ihan viekussa, pitihän se nyt ikuistaa. Kultturelli ihminen kun olen (...).

Pelien jälkeen suunnattiin pizzerian kautta kohti erään joukkueemme pelaajan mökkiä. Vitsit mikä mökkipaikka olikaan! Ensin ajeltiin jokunen tovi pois päin Savonlinnasta ja loppujen lopuksi pieni pätkä erittäin pientä metsätietä. Autot jätettiin parkkiin metsän reunaan järven rannalle ja mitenkäs muutenkaan kuin soutuveneellä järven yli mökille! Ihanaa! En edes muista koska viimeks oisin ollu soutuveneen kyydissä. Edes siiderin epäideaalinen lämpötila ei haitannut siinä vaiheessa ;) Vain kuikan ääni puuttui, niin idyllistä oli! (Kuikan ääniä kuului muuten sitten aamusella, joten sitäkin saatiin!) Illalla rentoiltiin mökin terassilla kuunnellen Retroperjantaita (ei yhtään auttanut siihen mun jo aiemmin vkolla alkaneeseen ysärikaipuuseen..) ja saunoen puusaunassa. Tämä hyvä!

Aamupäivällä otetiin miehen kanssa nokka kohti kotia ja käytiin äärimmäisen epäromanttisesti syömässä Juvan ABC:llä :D Oli aivan järjetön nälkä siinä vaiheessa. Sellainen, ettei mitään rajaa. Ehkä tajunnan rajamailla lähinnä oltiin siinä :D Onneks ABC:n buffa tarjos herkullista lohta ja kivoja salaatteja. Pastasta olin haaveillut, mutta sen nälän kanssa ei kyllä jääty yhtään venailee mitään pöytiin tarjoiltavia syömisiä :D Jälkkärikin löytyi kaupan jätskialtaasta ja tuli kyllä samoin tein kilpakumppaniks mun ikuiselle lempparille Magnum Whitelle! Tämä siis oli vadelmainen Magnum Pink ja aivan ihanan raikas! Vadelmajäätelöä ja -kastiketta, joiden päällä maitosuklaakuorrute ja sen päällä vielä jokin epämääräinen hohtavan pinkki kuorrute. Törkeen hyvän näköinen ja törkeän herkullinen myös :) Itse tosin luulin, että toi ois ollu jotain tummaa suklaata tuo kuorrute, siitä en niinkään välittäny (paitsi yhdessä raikkaan vadelmajäden kanssa se oli ihan must, hirveen ristiriitaista :D), mutta Ingmanin sivut kyllä väittää sen olevan ihan maitosuklaata. Uskotaan! Loistava herkku enivei, varsinkin tuolleen auringossa nautittuna :)

Siitä sitten matka jatkui kohti Heinolaa ja Heinolan lintutarhaa. Isä vei mut sinne varmaan joka kesä kun olin pieni, sieltä on hyviä muistoja :) Harmi, ettei se oikein ole enää loistossaan. Todella sääli. Ymmärrän toki, että Kalle, Paco tai Ariel ei voi elää ikuisesti (Paco oli siellä vielä kesällä 2013 kun miehen kanssa siellä käytiin!), mutta nyt siellä ei ollut juuri mitään. Hirveästi häkkejä tyhjillään ja lintuina enimmäkseen kyyhkyjä, pöllöjä, haukkoja tai jotain ihmeellisiä pikkutirppoja. Vanha kunnon riikinkukkokin puuttui! Toivoisin toki, että se tarkottais, että vähemmän lintuja on pulassa, mutta lähinnä tulee mieleen, että sillä mestalla menee vaan tosi huonosti. Onhan se vissiin ollu sulkemisuhankin alla tässä viime aikoina? Sääli :(

Pikkuinen joutsenlampi lintutarhan edustalla.

Heinolasta hurautettiinkin suoraan kotiin. Olin ihan järjettömän väsynyt varsinkin loppuautomatkasta, ja jouduinkin skippaaman kotikaupassa käynnin ja mies kävi noutamassa sieltä evästystä mun nukkuessa autossa parkkipaikalla :D Haha. Oli vissiin vähän liikaa vähäunisia öitä siinä takana!

Siirrynkin tästä taka-alalle suunnittelemaan kujeita syyskuun pään menoksi..! ;) Palataan asiaan viimeistään ensi tiistaina, stay tuned!

Cause I'm a 90's kid!

Eksyin viime viikolla jälleen kerran Nuoruusdisko-blogiin ja siitä lähtien se on ollut menoa taas. En sanoisi olevani mitenkään pahasti ikäkriiseilevä ihminen, mutta kärsin kyllä kroonisesta kriisistä 90-luvun kaipuun kanssa :D Silloin vain oli kaikki niin hyvin! Kyllä, käsitän ihailuani kuvastavan myös sana "nostalgia" ja aika on todellakin kullannut muistot. Näin aikuisena asioita ajatellen kaikki oli kuitenkin niin mielettömän helppoa ja yksinkertaista silloin teininä ja vielä herttaisella 90-luvulla. Ehkä aikuisena olo ei silloinkaan ollut mitään iisiäbiisiä, mutta voinkin vain olla kiitollinen saatuani elää nuoruuttani tuolla vielä semisti viattomalla aikakaudella :)

Mitä sitten kaipaan tuolta ajalta? Niitä miljoonia ihania muistoja, haluaisin elää ne uudelleen ♥ Viettää aikaa superihanan kaveriporukkani kanssa milloin missäkin, käydä lenkeillä koirani kanssa, jopa olla koulussa (pääosin välitunneilla tai ruokkiksella kylläkin :P), ihastua joka toiseen vastaantulevaan poikaan.. :D Näitä perusjuttuja. Elämän ongelmat oli niin naurettavan höpsöjä. Maailmasta puuttui pahuus, tai jos nyt ei puuttunut kokonaan, niin se oli kulminoitunut ainoastaan luokkamme inhottavimpaan biatchiin ja loppupeleissä se on aika vähän :) 

Nostalgiapuuskassani aloin haaveilla erityisesti kesästä -97, jolloin olin päivisin paljon yksin kotona (tai no, kaksin koirani kanssa) porukoiden ollessa rakentamassa uutta kotiamme. Aurinko paistoi ja oli lämmin, köllöttelin viltin päällä pihallamme ja luin teini-ikäisten rakkausnovelleja MeKaks-lehdestä. Mankan olin toki myöskin kiikuttanut ulos ja luultavasti siinä soi C-kasetti, jonka toisella puolella oli Ressu Redfordia ja toisella puolella Samuli Edelmania ;) Eväänä oli Turkinpippureita ja Tupla-patukka. Oi niitä päiviä!

Koska haaveet on tehty toteutettaviksi, kipitin sitten kaupan kautta kotiin ja ostin evääksi Turkkareita ja Tuplan, ja kaivoin internetin uumenista (Internet archive on sitten mahtava sivusto!) MeKaks -lehden nettiversioita tuolta kesältä ja aloin ahmia novelleja :) Ei tietty ihan sama kuin alkuperäisversio, mutta aikas pirun hyvä kuitenkin :)

Haastetta kerrakseen!

HUH HUH, kyllä riitti haastetta tänään kun Sanna bloginsa ulkomuotoa muokkaili.. Siinä oli miljoona välilehteä auki ja ohjeita jos mistäkin internetin kolkasta, CSS-koodit vain viuhuivat! Mutta nyt on ulkonäkö sellainen, että TYKKÄÄN :)

Oon aina tykännyt kaiken maailman haasteista ja kyselyistä. Itse asiassa jo pienestä pitäen, nimittäin ystäväkirjat ja vanhemmiten slämärit oli kyllä niiiin kivoja :) Niinpä ei tarvinnut kovinkaan pitkään pohtia mitä tekis, kun Leila ehdotti kaikkia bloggareita vastaamaan saamaansa haasteeseen. Jepjep, I'm in!

1. Mitä sinulle merkitsee olla suomalainen?

Apua. Täähän alkoi helpolla.. Itse asiassa se merkitsee jotain suurempaa, kuin mitä ikinä osaisin selittää. Olen todella isosti etelänkaipuinen ja olen aina sanonut syntyneeni väärään paikkaan kun en siedä kylmyyttä tai auringottomuutta, mutta todellisuudessa en kyllä ihan heti haluaisi vaihtaa kansalaisuuttani tai syntymäpaikkaani mihinkään. Vaikka en kaikista suomalaisuuden peruspiirteistä välitäkään, niin koen silti ylpeyttä voidessani sanoa olevani suomalainen. Olemme rehtejä, reiluja, ahkeria ja sisukkaita, ja sellaisena haluan pysyäkin. Aina voi lähteä muualle katselemaan maailmaa ja oppimaan uutta, mutta on upeaa, että sellaisessa tilanteessa mulla on näin ihana, vehreä ja vetinen (tuo ei nyt kuulosta niin kauniilta kuin oli tarkoitus..) kotimaa, johon palata.

2. Mikä on mullistavin muutos elämässäsi?

Mullistavin muutos lienee tapahtunut pääni sisällä ja minussa itsessäni. Häkellyn, kun ajattelen eroa entisen minäni ja nykyisen minäni välillä, enkä voisi olla siitä muutoksesta enempää iloisempi. Elämä on niin kovin paljon parempaa ja helpompaa nyt. Voi olla, että suurin tekijä on ollut kasvaminen aikuiseksi, mutta on vain kerta kaikkiaan ihanaa kun ei tarvitse enää olla niin julmetun epävarma itsestään :)

3. Miten hemmottelet itseäsi?

Uuu, tapoja on monia. Yleensä se taitaa tapahtua shoppailemalla, sillä harrastan sitä melkoisen harvoin. Se voi myös olla jonkin kivan harvinaisemman herkun - suolaisen tai makean - valmistaminen (tai ostaminen jos olo on laiska tai en osaa itse valmistaa) ja nauttiminen näteissä olosuhteissa (ts. olen ensin siivonnut kuin raivo härkä). Joskus taas keskitän hemmottelut kauneudenhoitoon: saunon kaikessa rauhassa, kuorin ihoni, syvähoidan hiuksiani, kosteutan ihoni jollain hyväntuoksuisella kosteusvoiteella, hoidan jalkapohjat, lakkaan kynnet.. Sellaisia simppeleitä juttuja :)

4. Millaisesta kodista haaveilet?

Tässä on kaksi vaihtoehtoa. Toinen on überupea ja toinen sitten vähän enemmän tavallisempi :D

Überupea kotini on kuin suoraan Cribseistä. Valtava kartano/huvila, jossa korkeita huoneita, upeaa sisustusta sisustusarkkitehdin suunnittelemana, on uima-altaat, kunnon patiot, oma kuntosali, oma leffateatterihuone, saunaosasto muistuttaa lähinnä kylpylää ja etuovella on ehdottomasti pylväät (ja niiden päällä yksi lukuisista parvekkeista). Makuuhuoneessa on oma kylppäri! Pihatie menee niin, että se tekee ympyrän talon edessä ja sisältää myös pienen parkkipaikan. Lääniä on vaikka millä mitalla, ei naapuria heti näkyvissä (vaan muurin takana, haha). Pihalla mieletön määrä kukkia. Niin, luonnollisesti olen tässä kotihaaveessa sikarikas ;)

Se tavallisempi koti olisi sitten melko perus valkoinen omakotitalo. 2-3 kerrosta, ei erityisen iso, mutta tarpeeksi huoneita (että yhteen saadaan kotisali ;)). Luonnollista, kaunista, hillittyä sisustusta valkoisen ja beigen eri sävyissä. Vaatehuone pienenä arjen luksuksena :) Pihalla kukkia, marjapensaita, omenapuita ja kasvimaa, niin että saisi mahdollisimman paljon syödä omia aineksia. Saksanpaimenkoira siellä meidän seuranamme :)

Hei, jos en saa unta, niin alan miettiä juurikin haaveiden taloani. Siitä syystä melko apteekin hyllyltä nää vastaukset :D

5. Minkä kotikeittiösi salaisuuden haluat jakaa meille muille?

Mukikakun! Ihan hävyttömän helppo ja ihan mielettömän hyvää :P

6. Mikä sinua ärsyttää juuri nyt?

Kun vuorokaudessa on niin vähän tunteja! Ne loppuvat ihan liian pian, olisi niin kauheasti tehtävää.

7.  Mikä saa sinut hyvälle tuulelle?

Hyvä biisi, hyvä sarja, hyvä leffa, hyvä kirja. Kaunis sää. Aurinko, Kesä. Oma mies. Tieto siitä, että kohta saa karkkia :D 

8. Jos edessäsi olisi nyt ammatinvalinta, mitä haluaisit tehdä?

Tätähän mä mietin harva se päivä, kerron kun tiedän! Mutta jos saa todellisuutta vähän muokata, niin oisin mielelläni laulaja upealla lauluäänellä :D Tai PT/ravitsemusterapeutti. 

9. Millä tavoin yllätät sinulle tärkeän ihmisen?

Mitä todennäköisimmin koitan epätoivoisesti kokata jotain kivaa ja erilaista :) Mielellään tyyliin alkupala, pääruoka, jälkiruoka. Ja sitten siitä tulee jotain herttaista söhellystä, mutta yritys on ollut kova!

10. Kolme asiaa, joista iloitset nykyisessä elämäntilanteessasi:

 - työpaikka

 - ihanat läheiset

 - terveys kohdillaan

11. Mitä toivotat lukijoillesi? 

Mahtavaa loppukesää ja kykyä nauttia tästä hetkestä! :)

Kun ei mene niin kuin Strömsössä

                       
                                                      "The only workout you regret

                                        

                                                                               is the one you didn't do."

Hyvin todennäköistä, että ylläoleva lausahdus pitää paikkansa. Suoritetun treenin katuminen olisi vähän hölmöä, mutta melkoisen v*tutuksen siitä kyllä voi saada, kuten minä tänään kun ei lenkilläni mennyt kaikki ihan niin kuin Strömsössä. Olisipa ihmisessäkin sellainen ajotietokone, joka piuhaan kytkettäessä kertoo missä mentiin vikaan. "Et ollut syönyt tarpeeksi". "Juoksit liian kovaa". "Pohjakuntosi on surkea". Vaihtoehtoisia syitä paskaan lenkkiin kun on niin monia :D 

Yksi varteenotettava syy oli myös ihan oman pään sisällä. Tänään oli siis tarkoitus saada pitkästä aikaa vähän pidempi lenkki alle. Ehkä vähän jänskätin sen onnistumista tai sitten vain osasin lukea oloani jo ennen itse lenkkiä, sillä tokaisin miehelleni lähtöä tehdessäni, että mulla on jotenkin huono fiilis tästä lenkistä. Ja huonohan siitä lenkistä sitten tuli. Mutta voiko pelkät jänskättävät ajatukset johtaa siihen, että vatsaa alkaa pistää? Että tuntuu kuin ei saisi happea tarpeeksi? Että ötökät lentelevät silmiin, suuhun ja nenään? Että ensimmäistä kertaa ties kuinka pitkään aikaan reiteni menevät lähes maitohapoille ylämäessä? Että nenä vuotaa ohutta kirkasta nestettä koko hemmetin lenkin ajan? Jouduin jopa tekemään kammoamani "äijäniiston" - sen jossa nenästä vaan ryystetään ulospuhaltamalla tavarat pihalle. Hrrh. Olkaa hyvä tiedosta. Puuh, näköjään vikalistaa lenkistä löytyy enemmän kuin mahdollisia syitä sen epäonnistumiseen :D

Nyt jälkikäteen Sports Trackerista katsottuna ei lenkki nyt niin kamalan huonolta näytä. Hidasta toki ylämäissä, mutta sitten muualla toisaalta ihan ok tämänhetkiseen kuntoon suhteutettuna. 5,3 km ja 40 min. Ainiin, enhän ole täällä vielä edes höpötellyt viime aikojen treeneistä :) Tai treenittömyydestä.. Kesäkuun 26. pvän jälkeen aloitin n. kuukauden löysäilyn, jolloin en tehnyt sitten yhtikäs mitään :D Ellei tietysti lasketa Bulgarian erinäisiä kävelyitä ja muuta normaalin elämän liikehdintää, mutta varsinaista treeniä ei tuolle kuukaudelle tullut yhtäkään. Se oli osittain tahaton, osittain sellainen ettei muka ollut aikaa, osittain vaikeutta aloittaa tauon jälkeen ja osittain jotain selittämätöntä. Ihan vaan laiskuutta kai. Tästä syystä siis on täytynyt vähän niin kuin aloittaa alusta kunnon kasvattamisen kanssa.

Tänään oli siis tarkoitus näin päälle parin viikon treenailun jälkeen kokeilla miten vähän pidempi lenkki luonnistuisi nykykunnolla. Peruslenkkini kun on vain sen 3,5-4,5 km fiiliksestä riippuen. Meillähän oli siskon kanssa se diili Kymijärven ympärijuoksusta (~18 km), mutta emme oikein saaneet aikataulujamme yhteen kesäkuun aikana, ja sitten juuri reissuun lähtiessämme sain viestin, että sisko olikin yllärinä juossut sen itsekseen. AI KUN KIVA. Noh, päätin että kipitän sen sitten myöskin itsekseen, mutta koska tuohon tuli tuo kk:n tauko, niin sen suorittaminen siirtynee syyskuun loppupuolelle. Ehkä tämän tavoitteen asettamien paineiden takia tuli vähän extraharmistusta kun tuo tämäniltainen lenkki ei oikein ottanut sujuakseen.

Oh well, ylihuomenna uusiksi, mutta paremmalla valmistautumisella. Onneksi sain palkinnoksi paskasta lenkistä herkkusmoothien ja sen jälkeen suuntaan saunaan :) Hyvää yötä ja parempaa huomenta!

Ihana hirveä pikasalaatti

Tiiättehän kuinka joskus joku juttu, vaikka laukku, voi olla niin hirveä, että se on jo oikeastaan aika magee? :D Ei tarvitse huolehtia, en ole jakamassa reseptiä salaattiin, joka maistuu hirveältä, mutta ainesosat ensimmäistä kertaa kuultuani olin ainakin itse vähintäänkin hieman kyseenalaistava sen maun suhteen. Mutta koska tää on vaan niin mielettömän hyvää ja kivaa vaihtelua ns. perinteisiin salaatteihin, niin haluan jakaa tämän kuningasidean :) En tiedä mistä se on lähtöisin alun perin, mutta siskoni mies on siitä äipälleni joskus aikoinaan puhunut ja sen jälkeen se on jäänyt sekä äipän että mun käyttöön. Tosin, jos tässä ei ole minkään sortin salaattia, niin voiko puhua salaatista? Mikä tekee salaatista salaatin??

Maun lisäks tän hyvänä puolena on se, että juuri mitään ei tarvitse tehdä ja se on valmista :) Yksi hyvistä puolista on myös se, että ei tarvitse mittailla määriä, kunhan laittelee oman silmän mukaan! Kyllä, normaalisti inhoan tällaista vapautta kokkailussa, mutta tällä kertaa on kyse oikeasti vain makuasioista, joten tässä se vapaus oikeasti vain helpottaa :) Mutta pidemmittä puheitta, tässä ne neljä (vain neljä!) ainesosaa, joista jostain kumman syystä syntyy äärimmäisen herkullinen kombo:

       ♥  raejuusto

       ♥  varsiselleri

       ♥  ananas

       ♥  rusina

Tadaa! Näistä se tulee, helppoa eikö? :) Ei tarvitse kuin pilkkoa sellerit ja ehkä ananakset, jos kaapista löytyy vaan viipalemuodossa.. Pienenä vinkkinä voisin sanoa, että rusinoita ei ehkä tarvitse laittaa ihan yhtä paljoa kuin kaikkea muuta, sillä ainakin itseäni ne alkaa loppupeleissä ällöttää jos niitä tulee liikaa. Raejuustoa suosittelen laittamaan paljon, siitä saa hyvät protskut :) Ananasta ja selleriä laittaisin varmaan suurin piirtein yhtä paljon molempia. 

Onko kukaan eksynyt maistamaan moista makuyhdistelmää aiemmin? Entä löytyykö takataskusta muita reseptejä/makuyhdistelmiä, joita ensin kammosit ja lopulta se maistuikin herkulta? :)

Have a berry nice day!

Hola vaan täältä marjapuskista! :D No juu, en tietty just NYT ole siellä kun olen tässä koneen ääressä, mutta verrattuna aikaisempaan elämääni oon kyllä melko paljon viettänyt aikaani (eli kaks iltaa.. and I'm not even kidding!) marjapensaissa fiilistellen tulevan talven tulevia marjavarantojani! Ai että, oon niin innoissani! :D Sitä on nyt vasta tänä kesänä oikeastaan joutunut tajuamaan, että ihan kohta saattaa olla viimeinen kesä kun pääsen entiseltä kotipihaltani keräämään ihania viinimarjoja pakkaseen, joten olen nyt yrittänyt kunnostautua niiden keräilyn suhteen vielä kun pystyn. Talvella sitten on taivaallista tiputella omia marjoja smoothieiden sekaan makua ja väriä tuomaan :) Tai väkerrellä kiisseliä aamupuuron kaveriksi, edes silloin tällöin. Pihallamme on puna-, musta- ja valkoviinimarjoja. Mustat on mun lemppareita, hyvänä kakkosena tulee valkoinen ja vikana inhan kirpeytensä vuoksi punaset. Kaikkia otan silti ilolla vastaan pakkaseen, aina niistä punaisistakin jotain keksii :) Jos ei muuta niin ainakin marjapuuroa, NAMS.

Se, mitä vielä kaipaisin pakkaseen (joka alkaa kylläkin olla jo aika täynnä..) olisi mansikkaa ja vadelmaa. Itse asiassa sain kuulla, että lähellä tuota kotipaikkaani olisikin vattupensaita, voisikin tässä joku ilta vähän mennä käyskentelemään.. :D Löydettiin kummitytön kanssa kyllä tuolta omalta pihaltakin pari puskaa, jotka käytiin melko lailla tyhjentämässä. En edes muistanut, että vadelma maistuu aitona ja alkuperäisenä tuolta, noin herkulta! Toki otan vattuhilloa ennemmin kuin mansikkahilloa, mutta kaupan valmishilloissa on se itse marjan maku jo unohtunut kauan sitten.. Jäinkin miettimään, että oonko ihan tosissani syönyt vadelmaa suoraan puskasta viimeksi joskus 90-luvun lopulla, kun pihassamme vielä oli vadelmapuskia niin, että minäkin niistä tiesin..! Uskomatonta.

Sellaista pienehköä marjahöperyyttä tänne :) Loppuun kuva, jota ei ehkä pitäisi laittaa, mutta pakkohan se :D Nauratti niin peilistä katsoessani kun olin sonnustautunut kaikenmaailman hyttystakkeihin ja -hattuihin mennessäni myöhään illalla marjapuskien joukkoon. Harmi, ettei loput asusta näy, olis kyllä tullut sellanen Päivän asu -postaus, että parhaimmatkin muotibloggarit olisivat hämmentyneet (itse kukin voi kuvitella miksi..)! Oli komiaa säämiskäverkkaria vuodelta -94 ja rikkinäistä kumisaapasta, joiden sisällä oli muuten ihan itse omin kätösin koulussa kutomani villasukat (toinen kokoa 38 ja toinen varmaan 42, haha)!

 - Hullu marjamummo kuittaa ;)

Something happened.. part 2

Noniin, jatketaanpa heinä-elokuun feivöriteillä:

Summer Up. Ihan huikea hetki elämässäni! En ehkä hoitanut visiittiäni ihan sillä perinteisellä tavalla (oh really..), nimittäin kävin siellä tosiaan vaan tsekkaamassa muutaman kiinnostavan artistin (Ideaali&Jay Who?, Brädi, Nikke Ankara & Aste) ja kipitin sitten yhä selvin päin kotiin. Eikä siinä vielä kaikki, kävin siellä ihan YKSIN. Sanna ja teinit. Mutta oli kyllä aivan järjettömän huikeat keikat! Fiilis oli loistava, sää loistava, musa loistavaa, Lahti Unitedin yllärivierailu Niken keikan aikana - loistavaa! Mulla ei riitä sanat kuvaamaan. Huikeeta. Nautin tosta illasta niiiiin täysillä ♥

Bulgaria-reissu. Ooooijoi, auringon ja lämmön hellittävänä on ihmisen hyvä olla ♥ Tarkeni! Ja oli kyllä niin oikea päätös lähteä, täällä oli ymmärtääkseni aivan järkyttävät ilmat juuri silloin. Olis ehkä vähän harmittanu tällästä auringonrakastajaa viettää suurin osa kesälomastaan harmaassa kylmyydessä. Nyt sai köllötellä altaan reunalla +30 asteessa ja auringon paahteessa sielunsa kyllyydestä, pulahtaa välillä altaaseen viilentymään, syödä ruokaa, jonka joku toinen teki (ja skipata tiskit!), kuunnella meren aaltoja, ajella skootterilla sinne tänne, ihmetellä ihmisvilinää, tsekkailla baarin terassilla Liverpoolin pelejä kylmä Smirnoff Ice-kädessä.. Aijai! Pääsiskö vielä takaisin? Kuvassa muuten paikallisen baarin käsitys Smirnoff Icesta: Smirnoff-vodkaa jääpaloilla ja viereen pieni vesipullo :D Noh, ei aina voi mennä ihan nappiin.

Mikkeli. Loppulomasta ehti vielä tehdä pikaisen piipahduksen Mikkeliin siskon herkkujen luokse. Söin muuten kesän ensimmäiset herneetkin tuolla reissulla :) Kävästiin kurkkimassa Olavi Virrasta kertova kesäteatteriesitys, joka nauratti kyllä paikka paikoin, mutta jonka musiikista en ihan päässyt kiinni kun on niin kaukana siitä mitä normaalisti kuuntelen. Esityksen jälkeen kipitettiin jälkijuomille ja nappasin lämmikkeeksi Gastropub Einosta minttukaakaon. Jotenkin taas something happened ja kohta siinä pöydässä oli myös lohkoperuna-dippi-annokset jokaiselle. Hups. Mut oli aikas järjettömän herkullista, sanon vaan! Seuraavana päivänä käväistiin Kenkäverossa sekä missähän lie Mikkelipuistossa, joissa molemmissa oli ihan tuhottomasti kauniita kukkia! Nyt on taas puhelimen muisti täynnä kukkakuvia, joten varokaa vaan.. :D

HJK-Liverpool. Mies on kova Liverpoolin kannattaja, joten kun saatiin tietää niiden tulevan Helsinkiin pelaamaan HJK:ta vastaan, niin oltiin toki ensimmäisenä jonossa ostamassa lippuja ;) Sääli kyllä, ettei useampi muukin ollut, oli meinaa aika hävyttömän tyhjä stadion. Oli melko hurja kontrasti kun muisteli Poolin aiempia treenimatseja, esim. Australiassa, jossa täyttivät 53 000 katsojan stadionin ja ulkopuolellekin jäi populaa. Ja sitten tulee Suomi ja lähes kirkkohiljainen katsomo puolityhjänä.. Oh well. Pool voitti, ja matsin jälkeen odotteli huone Vaakunassa, josta suunnattiin Hgin yöelämää kurkkimaan. Oli hauska reissu, ja sainpahan yöpalaksi parasta kebabia ikinä! :D En ehkä osaa selittää mistä, mutta siinä rautsikalla se oli. Mut ei se isompi vaunu, johon kaikki jonotti, vaan siellä taaempana sellainen pikkuisempi. N-A-M.

Siinäpä sitä niitä parhaita hetkiä, joista löytyy kuvia. Saispa mental imageista myös digitaalisia versioita..!

Something happened.. part 1

Oho. Melkoinen blogikesäloma tuli vietettyä, alkoi näköjään jo ihan toukokuun alkupuolella..! :D Överit on parempi kuin vajarit ja sitä rataa? ;) Ja sitten kun sille postailemattomuuden tielle eksyy, niin sieltähän se sitten onkin vaikea päästä pois. Käsittämättömän vaikea! Nyt on kuitenkin ensiaskeleet otettu, toivotaan että se tästä :)

Tässähän voisi vähän niin kuin pikakelauksella käydä läpi lempparihetkiä kesän ajalta, niin ollaan taas kaikki kärryillä tästä hetkestä. Aloitetaan touko-kesäkuun jutuilla:

Kiikunlähde. En ollut kyseisessä paikassa käynyt, saati koko paikasta mitään kuullutkaan, kunnes lueskelin paikallislehdestä lähialueen nähtävyyksistä ja bongattuani Kiikunlähteen sieltä lisäsin sen heti kalenteriin. Mies sitten kerran kyseiseen merkintään törmäsi ja ihmetteli sitä, ja kun kerroin etten ole siellä koskaan käynyt alkoi hän miltei siltä istumalta suunnitella koska voisi viedä minut sinne :) Ihana arkinen romanttinen teko, tykkään! ♥ Ja olihan siellä nyt ihan uskomattoman kaunista! Harmi, ettei kehdattu käpötellä lähemmäs rantaa tuolta maagisimmalta, turkoosin veden, kohdalta, olis varmasti saanut vielä upeampia kuvia. Vaikutti vain olevan yksityisaluetta, ainakin siltä kohtaa mihin auton olis kätevästi saanut. Pitää kyllä ehdottomasti päästä tuonne kuvailemaan uudestaan ja tohtia kävellä sitten vaikka vähän muidenkin mailla :) Niin kirkasta vettä!

Juhannuspaatti. Juhannukseksi saatiin kutsu kaverin paatille jussia juhlistamaan. Varsinkaan alkuun ei kyllä mennyt kaikki ihan kuin Strömsössä, mutta seuraavana päivänä auringon pilkahdellessa ja vessan valmistuttua (don't ask..) alkoi fiilis olemaan jo aika korkealla :) Siinä paatin kannella auringon (ainakin ajoittaisessa) lämmössä grillattua lohta, uusia perunoita, perunasalaattia ja herkullista valkoviiniä nautiskellessa ei kyllä olis voinut toivoa enempää.

Pelonsekainen metsälenkki. Haha, tällainen tapahtuma tähän väliin :D Mutta on jäänyt mieleen! Menipä kerran kaupungilaistyttö metsään.. :D Oli kyllä vähän koomillista se oleminen, mutta nauratti vasta jälkikäteen, kun sillä hetkellä olin keskittynyt pelkäämään kaikkea ja en mitään. Kyseessä siis Vierumäen lenkkiraitti, joka menee metsän keskellä. Ajattelin, että mikäs sen kivempaa kuin olla hetki yhtä luonnon kanssa ja nauttia rauhallisista maisemista. Bullsh*t.. Hyvä ettei lähteny pää irti kun joka toinen sekunti piti katsoa vasempaan ja joka toinen oikeaan, ettei VAAN mistään kulmasta pääse KARHU tai metsään asettunut narkki hyökkäämään kimppuun! :D Realistisia pelkoja kuitenkin, right? ;) Kyllä, vähän häpeän, mutta en voi itelleni mitään. Yhdessä vaiheessa näin vähän matkan päässä omituisen karhua muistuttavan kummun ja voitte vaan kuvitella miten sydän nous kurkkuun! Se oli sitten kuitenkin vaan sammalta, joten selvisin hengissä.. Jossain kohtaa suht loppumatkasta tajusin ottaa luurit pois korvilta, ja sitten oliki jo huomattavasti helpompi kipitellä siellä kun kuuli mitä ympärillä tapahtuu. Siinä vaiheessa lintujen liverrystä kuunnellessa ja kaunista vehreyttä ympärillä katsellessa alko jo vähän naurattaa se aiempi poukkoilu.. :D Sellanen Sannan luontotarina. Voi mennä hetki ennen kuin ens kerran metsään menen..

Case: valkosipuli. Tutustuinpa tänä kesänä ensi kertaa tuotteeseen nimeltä valkosipuli. Siis itse sitä johonkin ruokaan laittaen. En erityisemmin välitä valkosipulista, siitä on jos jonkinlaisia traumoja. Vähiten niitä ei ole aiheuttanu äipän joku hemmetin valkosipulikuuri kun olin vielä teini. Se järkyttävä valkosipulin lemahdus joka kerta kun avasit jääkaapin oven oli jotain aivan järkkyä. Enihow, nyt mulla oli pastahimo. Tomaattisen pastan himo. Ja löysin jonkun reseptin, jota piti päästä kokeilemaan ja johon kuului yksi valkosipulin kynsi. Kävi sitten vaan niin, että mun kynsi oli sieltä isoimmasta päästä, eikä siinä ruoassa sitten loppupeleissä oikein muu kuin se valkosipuli maistunutkaan :D Mieskin uutterasti yritti syödä tuota pastaa, mutta joutui lautasen puolivälissä anteeksipyytävän äänensävyn kera hiljaa toteamaan "sori, mä en vaan pysty" :D Äipälle uppos, mut se nyt ei varmaan vaan kehdannut sanoa mitään. Tai no, hienovaraisesti tunnusti, että vois sitä v-sipulia olla vähemmänkin, kun oikein tiukkaan sävyyn tivasin totuutta :D Voi mennä hetki myös seuraavaan valkosipulin käyttökertaan..

Että sellaista tänne alkukesään! Palataan myöhemmin heinä-elokuun häppeningeillä :)