Erilainen aamu

Tänään oli hieman poikkeava aamu, nimittäin ei ollutkaan kyytiä töihin luvassa! Huh huh mitä extremeä ;) No eipä. Ennen kuin mies aloitti työt tuolla suunnalla niin, että mun on kätevä hypätä sen kyytiin osaks matkaa, niin mähän kävelin aina töihin ja kotiin. Oli muuten jännää, että silloin en mitenkään kyennyt pitämään niitä kävelyjä liikuntana, vaan ne nyt oli vaan tapa päästä minne piti ja takaisin. En, vaikka toisaalta käsitin kyllä, että iltaisin tein ihan sitä samaa hommaa, mutta vain kävelylenkkien muodossa. Mut kun eihän mulla ollut ees liikuntavaatteita aina päällä työmatkoilla :D Ei se voi silloin olla mikään liikuntasuoritus ;) Haha. Nyt taas sitten näin parin vuoden kyyditysten jälkeen kun tämä poikkeama oli tiedossa, niin sitä erikseen jo alkoi muutama pvä ennakkoon odottelemaan, että tulis nyt jo se aamu ja vitsit kun on kivaa kun saa liikuntaa jo heti aamusta. Liikuntaa. Niinpä niin :) Ihminen ja näkökulmat muuttuu. Tosin, oli mulla ihan sporttivaatteetkin päällä ;)

Voooi toista, innokkana lähdössä käpöttelemään lippa vinossa! :D Ihan ku joku ekaluokkalainen :') Eikä muuten ole hissiselfie, on hissinodotteluselfie ;) No, löytyy se hissiselfiekin, haha.

Oli muuten tosi kauniit maisemat ja ihana ilma. Aurinko paisteli jostain horisontista ja oli jotenkin ihanan rauhallista. Lähdin siinä varttia yli seiska liikkeelle, ja oli vielä tosi hiljaista ja ihmisiä vähän liikenteessä. Ihanaa :) Muuten! Näin yhden tyypin, jonka muistan niiltä ajoilta kun kävelin vielä vakkaristi töihin (eli parin vuoden takaa). Mä niin ihailin tätä tyyppiä! Kyseessä on mua vanhempi mies, joka oli aloittaessaan aika pyöreä ja selkeästi melko huonokuntoinen. Ja kyllä, tiedän, että se aloitti jotain, koska yhtäkkiä se vain ilmestyi tolle reitille aina samaan aikaan, ja mä olin sentään jo vuosikausia kävellyt sitä reittiä siihen aikaan. Niin, eli jonain aamuna se vaan tuli vastaan. Näin jo kauempaa, että se vuorotteli kävelyllä ja hölkällä ja tuumin, että good for you, jäbä on alottanu lenkkeilyn. Mut mikä parasta, se aamuinen "tapaaminen" vaan jatkui ja jatkui, jäbä jatkoi tunnollisesti lenkkeilyä, vaikka se ei todellakaan ollut sille helppoa. 

"Radiomastot, saatanan sarvet"

 - Nikke Ankara

En tiedä minkä verran aikaa meni, varmaan joku puol vuotta tai vuos, kun yhtäkkiä kiinnitin huomioni siihen, et se tyyppihän ihan kapeni silmissä! Ne samat tutut lenkkivaatteet roikku jo aika isosti sen päällä. Eikä se enää kävelly juurikaan, vaan veti hölkkäämällä koko sen ajan kun käveltiin toisiamme vastaan. Vähänkö mun olis miljoona kertaa tehny mieli sanoa sille tyypille, että ihan mieletöntä duunia oot tehny, mut en sit ole kehdannut kun aattelin, että sitä ehkä vois alkaa häiritä tai ahdistaa et joku random muikkeli kommentoi sen treenejä ja on stalkannu sitä varmaan sen vuoden ajan :D Mut oli tosi ilahduttavaa nähdä se taas tänä aamuna ja huomata, että se tyyppi on ihan aidosti ja oikeasti parantanut elämäntapansa, eikä vaan jättäny sitä hommaa johonkin tammikuiseen lupaukseen parannuksesta. Siinä se juoksenteli vastaan kuin kuka tahansa, joka on lenkkeilly koko elämänsä. Oikein tuollainen real life inspiration se mies :)

Inspiroi väkertämään tämän quote-kuvankin ;)

Inspiroitunutta tostaita ihmiset! :)