Tähän alkuun varmaan pitäis kertoa mun historiasta jotain laajasti ja syvästi, mut nyt on pakko vaan saada asia ulos. Ehkä kaikenkattavana pohjana vois heittää ilmoille sanat "sokerikoukku" ja "epäonnistuneet dieetit", itse kukin voi siitä sitten päätellä sen perinteisimmän tarinan ja hypätä siitä nykyhetkeen :) Mä paljastan pikkusen etukäteen tässä, että ens tiistain muutoksena ois tarkotus olla mm. sokeristen herkkujen syömisen säännöstely ja että salaa olen toteuttanut sitä jo syyskuun alusta asti, ihan vaan koska olen halunnut. Kyllä, ihan itse olen halunnut! Tarkemmin säännöllistämisestä ja muista seuraavan viikon jutuista vasta perinteisesti ma-iltana, nyt piti vain vähän paljastaa missä mennään. Sen verran sanon, että mitään varsinaista lakkoa tässä ei ole, mikään ei ole kiellettyä, mutta harventamista olen harjoittanut.
Eli tilanne syyskuun alusta ollut se, että pienillä/olemattomilla herkuilla on menty ja ihan omasta tahdosta. Näköjään siis vasta 11 päivää, mutta tuntuu kuin ois jatkunut pitkäänkin, haha! :D Kertonee omaa kieltään, vaikka ei ole kyllä oikeasti edes ollut tiukkaa, kun on ollut se vapaa tahto. Ei siis ole juurikaan ees tehnyt mieli mitään perinteisiä herkkuja, ei vaikka mies on syönyt karkkia ja suklaata ihan vieressä. Tuoksuttelin kyllä TV mix -pussia, kun salmiakki tuoksui hyvältä, mutta ei ees harmittanut sen jälkeen antaa pussia takaisin. Leffassa mulla oli eväänä rusinoita, eikä siinäkään ollut mitään ongelmaa. En ees muistanu, että rusinat on niin makeita! :D Viime vkonloppuna söin kyllä 13 Dumlea ja 2 Hopeatoffeeta, että ei tässä ihan ilman olla oltu.
Eilen, varsinkin illalla, jäi syömiset aika vähäisiks ilman mitään erityistä syytä. Tai no, söin ehkä liian vähäkalorisia ruokia, joten en jaksanu syödä niitä tarpeeks paljon. Unikin painoi päälle tosi aikaisin, enkä sitten enää vaan jaksanut alkaa miettiä että mitä sitä vielä söis. Varmaan kuitenkin vähäisestä syömisestä johtuen tänään on ollu outo fiilis. Sitä on tosi vaikea selittää, enkä varmaan edes osaakaan vaikka yrittäisin. Mulla ei edelleenkään ole mitään erityistä himoa, en erikseen toivo saavani jotain tiettyä karkkia tai suklaata, mutta joku sellainen outo tunne on jossain syvällä, joku sellainen, joka perustuu lauseisiin "viikonloppu on tulossa..", "olo tuntuu jo tosi kevyeltä, saahan sitä nyt välillä.." ja "oon ollu niin tunnollinen/ahkera/kiltti viimeset pari vkoa, että kai sitä nyt sais.." jne. Joojoo, saahan sitä. Ihan vapaasti. Mutta kannattaako?
Tuntuu, että kyseessä on joku hemmetin kapinointihalu. Että kun kerran SAA, niin miksi pitää kaikkea aina miettiä, että KANNATTAAKO. C'moon, nauti elämästä. On kuin mun sisällä olis sellainen epämääräinen houkutteleva pirulainen, joka yrittää saada tielle, jolle en edes halua. En oikein ymmärrä tätä fiilistä. Inhottavinta tässä on se, että tunnistan tuon olon. Se on se sama, joka on sabotoinut kaikki entisetkin dieetit/hoikistumisyritykset/mikskä niitä nyt haluaa kutsua. Se on jokin, joka on tullu aina jossain vaiheessa, yleensä just parin viikon jälkeen, kun olo on alkanut parantua ja jotain pientä edistystä on ollu havaittavissa, jos ei muualla niin siinä olossa: turvotus on kadonnut ja fiilis on korkealla kun tuntee saavuttaneensa jotain kun on pysynyt suunnitelmissa.
Uskoisin, että nyt on olennaista a) myöntää tän olon olemassaolo, kuten nyt hienosti tein ihan julkisen postauksen muodossa :D (ensimmäistä kertaa ikinä, btw, ja kieltämättä jo nyt tuntuu paremmalta) ja b) pitää motivaatio yllä sen aikaa, että pääsee tän yli. Keskittyä hokemaan sitä lausahdusta "Kehitys tapahtuu mukavuusalueen ulkopuolella". Tarkotuksella en halua tehdä elämästä (no vähän suureellista, tarkotan tätä Sanna 2.0 -projektia, vaikka toki pätee sinällään elämäänkin) epämukavaa ja pyrkiä eteenpäin verenmaku suussa, vaan enemmänkin totuttautua hiljalleen erilaisiin rutiineihin, mutta ehkä tässä on kuitenkin yks sellainen tilanne, jossa pitää vaan vähän taistella.
Ei, tarkotus ei ole pitää itseä väkisin erossa sokerista vkonloppuna. Tavoite on, että vkonlopun jälkeen sitä vaikka vois taas laskea minkä verran tuli herkkuja syötyä, eikä niin ettei ole mitään hajua kuinka monta kiloa tuli vedettyä :) (eli jos punnitsen etukäteen kahden kilon säkin nameja, niin ne voi syödä hyvällä omallatunnolla, haha!) Jos jotain haluaa väkisin oppia, niin tästä vois oppia sen, että SYÖKÄÄ hyvät ihmiset tarpeeksi ;)
Loppukevennyksenä täysin asiaan liittymättön ihan mielettömän kaunis aamumaisema tältä aamulta:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi! :)