Kun ei mene niin kuin Strömsössä

                       
                                                      "The only workout you regret

                                        

                                                                               is the one you didn't do."

Hyvin todennäköistä, että ylläoleva lausahdus pitää paikkansa. Suoritetun treenin katuminen olisi vähän hölmöä, mutta melkoisen v*tutuksen siitä kyllä voi saada, kuten minä tänään kun ei lenkilläni mennyt kaikki ihan niin kuin Strömsössä. Olisipa ihmisessäkin sellainen ajotietokone, joka piuhaan kytkettäessä kertoo missä mentiin vikaan. "Et ollut syönyt tarpeeksi". "Juoksit liian kovaa". "Pohjakuntosi on surkea". Vaihtoehtoisia syitä paskaan lenkkiin kun on niin monia :D 

Yksi varteenotettava syy oli myös ihan oman pään sisällä. Tänään oli siis tarkoitus saada pitkästä aikaa vähän pidempi lenkki alle. Ehkä vähän jänskätin sen onnistumista tai sitten vain osasin lukea oloani jo ennen itse lenkkiä, sillä tokaisin miehelleni lähtöä tehdessäni, että mulla on jotenkin huono fiilis tästä lenkistä. Ja huonohan siitä lenkistä sitten tuli. Mutta voiko pelkät jänskättävät ajatukset johtaa siihen, että vatsaa alkaa pistää? Että tuntuu kuin ei saisi happea tarpeeksi? Että ötökät lentelevät silmiin, suuhun ja nenään? Että ensimmäistä kertaa ties kuinka pitkään aikaan reiteni menevät lähes maitohapoille ylämäessä? Että nenä vuotaa ohutta kirkasta nestettä koko hemmetin lenkin ajan? Jouduin jopa tekemään kammoamani "äijäniiston" - sen jossa nenästä vaan ryystetään ulospuhaltamalla tavarat pihalle. Hrrh. Olkaa hyvä tiedosta. Puuh, näköjään vikalistaa lenkistä löytyy enemmän kuin mahdollisia syitä sen epäonnistumiseen :D

Nyt jälkikäteen Sports Trackerista katsottuna ei lenkki nyt niin kamalan huonolta näytä. Hidasta toki ylämäissä, mutta sitten muualla toisaalta ihan ok tämänhetkiseen kuntoon suhteutettuna. 5,3 km ja 40 min. Ainiin, enhän ole täällä vielä edes höpötellyt viime aikojen treeneistä :) Tai treenittömyydestä.. Kesäkuun 26. pvän jälkeen aloitin n. kuukauden löysäilyn, jolloin en tehnyt sitten yhtikäs mitään :D Ellei tietysti lasketa Bulgarian erinäisiä kävelyitä ja muuta normaalin elämän liikehdintää, mutta varsinaista treeniä ei tuolle kuukaudelle tullut yhtäkään. Se oli osittain tahaton, osittain sellainen ettei muka ollut aikaa, osittain vaikeutta aloittaa tauon jälkeen ja osittain jotain selittämätöntä. Ihan vaan laiskuutta kai. Tästä syystä siis on täytynyt vähän niin kuin aloittaa alusta kunnon kasvattamisen kanssa.

Tänään oli siis tarkoitus näin päälle parin viikon treenailun jälkeen kokeilla miten vähän pidempi lenkki luonnistuisi nykykunnolla. Peruslenkkini kun on vain sen 3,5-4,5 km fiiliksestä riippuen. Meillähän oli siskon kanssa se diili Kymijärven ympärijuoksusta (~18 km), mutta emme oikein saaneet aikataulujamme yhteen kesäkuun aikana, ja sitten juuri reissuun lähtiessämme sain viestin, että sisko olikin yllärinä juossut sen itsekseen. AI KUN KIVA. Noh, päätin että kipitän sen sitten myöskin itsekseen, mutta koska tuohon tuli tuo kk:n tauko, niin sen suorittaminen siirtynee syyskuun loppupuolelle. Ehkä tämän tavoitteen asettamien paineiden takia tuli vähän extraharmistusta kun tuo tämäniltainen lenkki ei oikein ottanut sujuakseen.

Oh well, ylihuomenna uusiksi, mutta paremmalla valmistautumisella. Onneksi sain palkinnoksi paskasta lenkistä herkkusmoothien ja sen jälkeen suuntaan saunaan :) Hyvää yötä ja parempaa huomenta!

Ihana hirveä pikasalaatti

Tiiättehän kuinka joskus joku juttu, vaikka laukku, voi olla niin hirveä, että se on jo oikeastaan aika magee? :D Ei tarvitse huolehtia, en ole jakamassa reseptiä salaattiin, joka maistuu hirveältä, mutta ainesosat ensimmäistä kertaa kuultuani olin ainakin itse vähintäänkin hieman kyseenalaistava sen maun suhteen. Mutta koska tää on vaan niin mielettömän hyvää ja kivaa vaihtelua ns. perinteisiin salaatteihin, niin haluan jakaa tämän kuningasidean :) En tiedä mistä se on lähtöisin alun perin, mutta siskoni mies on siitä äipälleni joskus aikoinaan puhunut ja sen jälkeen se on jäänyt sekä äipän että mun käyttöön. Tosin, jos tässä ei ole minkään sortin salaattia, niin voiko puhua salaatista? Mikä tekee salaatista salaatin??

Maun lisäks tän hyvänä puolena on se, että juuri mitään ei tarvitse tehdä ja se on valmista :) Yksi hyvistä puolista on myös se, että ei tarvitse mittailla määriä, kunhan laittelee oman silmän mukaan! Kyllä, normaalisti inhoan tällaista vapautta kokkailussa, mutta tällä kertaa on kyse oikeasti vain makuasioista, joten tässä se vapaus oikeasti vain helpottaa :) Mutta pidemmittä puheitta, tässä ne neljä (vain neljä!) ainesosaa, joista jostain kumman syystä syntyy äärimmäisen herkullinen kombo:

       ♥  raejuusto

       ♥  varsiselleri

       ♥  ananas

       ♥  rusina

Tadaa! Näistä se tulee, helppoa eikö? :) Ei tarvitse kuin pilkkoa sellerit ja ehkä ananakset, jos kaapista löytyy vaan viipalemuodossa.. Pienenä vinkkinä voisin sanoa, että rusinoita ei ehkä tarvitse laittaa ihan yhtä paljoa kuin kaikkea muuta, sillä ainakin itseäni ne alkaa loppupeleissä ällöttää jos niitä tulee liikaa. Raejuustoa suosittelen laittamaan paljon, siitä saa hyvät protskut :) Ananasta ja selleriä laittaisin varmaan suurin piirtein yhtä paljon molempia. 

Onko kukaan eksynyt maistamaan moista makuyhdistelmää aiemmin? Entä löytyykö takataskusta muita reseptejä/makuyhdistelmiä, joita ensin kammosit ja lopulta se maistuikin herkulta? :)

Have a berry nice day!

Hola vaan täältä marjapuskista! :D No juu, en tietty just NYT ole siellä kun olen tässä koneen ääressä, mutta verrattuna aikaisempaan elämääni oon kyllä melko paljon viettänyt aikaani (eli kaks iltaa.. and I'm not even kidding!) marjapensaissa fiilistellen tulevan talven tulevia marjavarantojani! Ai että, oon niin innoissani! :D Sitä on nyt vasta tänä kesänä oikeastaan joutunut tajuamaan, että ihan kohta saattaa olla viimeinen kesä kun pääsen entiseltä kotipihaltani keräämään ihania viinimarjoja pakkaseen, joten olen nyt yrittänyt kunnostautua niiden keräilyn suhteen vielä kun pystyn. Talvella sitten on taivaallista tiputella omia marjoja smoothieiden sekaan makua ja väriä tuomaan :) Tai väkerrellä kiisseliä aamupuuron kaveriksi, edes silloin tällöin. Pihallamme on puna-, musta- ja valkoviinimarjoja. Mustat on mun lemppareita, hyvänä kakkosena tulee valkoinen ja vikana inhan kirpeytensä vuoksi punaset. Kaikkia otan silti ilolla vastaan pakkaseen, aina niistä punaisistakin jotain keksii :) Jos ei muuta niin ainakin marjapuuroa, NAMS.

Se, mitä vielä kaipaisin pakkaseen (joka alkaa kylläkin olla jo aika täynnä..) olisi mansikkaa ja vadelmaa. Itse asiassa sain kuulla, että lähellä tuota kotipaikkaani olisikin vattupensaita, voisikin tässä joku ilta vähän mennä käyskentelemään.. :D Löydettiin kummitytön kanssa kyllä tuolta omalta pihaltakin pari puskaa, jotka käytiin melko lailla tyhjentämässä. En edes muistanut, että vadelma maistuu aitona ja alkuperäisenä tuolta, noin herkulta! Toki otan vattuhilloa ennemmin kuin mansikkahilloa, mutta kaupan valmishilloissa on se itse marjan maku jo unohtunut kauan sitten.. Jäinkin miettimään, että oonko ihan tosissani syönyt vadelmaa suoraan puskasta viimeksi joskus 90-luvun lopulla, kun pihassamme vielä oli vadelmapuskia niin, että minäkin niistä tiesin..! Uskomatonta.

Sellaista pienehköä marjahöperyyttä tänne :) Loppuun kuva, jota ei ehkä pitäisi laittaa, mutta pakkohan se :D Nauratti niin peilistä katsoessani kun olin sonnustautunut kaikenmaailman hyttystakkeihin ja -hattuihin mennessäni myöhään illalla marjapuskien joukkoon. Harmi, ettei loput asusta näy, olis kyllä tullut sellanen Päivän asu -postaus, että parhaimmatkin muotibloggarit olisivat hämmentyneet (itse kukin voi kuvitella miksi..)! Oli komiaa säämiskäverkkaria vuodelta -94 ja rikkinäistä kumisaapasta, joiden sisällä oli muuten ihan itse omin kätösin koulussa kutomani villasukat (toinen kokoa 38 ja toinen varmaan 42, haha)!

 - Hullu marjamummo kuittaa ;)

Something happened.. part 2

Noniin, jatketaanpa heinä-elokuun feivöriteillä:

Summer Up. Ihan huikea hetki elämässäni! En ehkä hoitanut visiittiäni ihan sillä perinteisellä tavalla (oh really..), nimittäin kävin siellä tosiaan vaan tsekkaamassa muutaman kiinnostavan artistin (Ideaali&Jay Who?, Brädi, Nikke Ankara & Aste) ja kipitin sitten yhä selvin päin kotiin. Eikä siinä vielä kaikki, kävin siellä ihan YKSIN. Sanna ja teinit. Mutta oli kyllä aivan järjettömän huikeat keikat! Fiilis oli loistava, sää loistava, musa loistavaa, Lahti Unitedin yllärivierailu Niken keikan aikana - loistavaa! Mulla ei riitä sanat kuvaamaan. Huikeeta. Nautin tosta illasta niiiiin täysillä ♥

Bulgaria-reissu. Ooooijoi, auringon ja lämmön hellittävänä on ihmisen hyvä olla ♥ Tarkeni! Ja oli kyllä niin oikea päätös lähteä, täällä oli ymmärtääkseni aivan järkyttävät ilmat juuri silloin. Olis ehkä vähän harmittanu tällästä auringonrakastajaa viettää suurin osa kesälomastaan harmaassa kylmyydessä. Nyt sai köllötellä altaan reunalla +30 asteessa ja auringon paahteessa sielunsa kyllyydestä, pulahtaa välillä altaaseen viilentymään, syödä ruokaa, jonka joku toinen teki (ja skipata tiskit!), kuunnella meren aaltoja, ajella skootterilla sinne tänne, ihmetellä ihmisvilinää, tsekkailla baarin terassilla Liverpoolin pelejä kylmä Smirnoff Ice-kädessä.. Aijai! Pääsiskö vielä takaisin? Kuvassa muuten paikallisen baarin käsitys Smirnoff Icesta: Smirnoff-vodkaa jääpaloilla ja viereen pieni vesipullo :D Noh, ei aina voi mennä ihan nappiin.

Mikkeli. Loppulomasta ehti vielä tehdä pikaisen piipahduksen Mikkeliin siskon herkkujen luokse. Söin muuten kesän ensimmäiset herneetkin tuolla reissulla :) Kävästiin kurkkimassa Olavi Virrasta kertova kesäteatteriesitys, joka nauratti kyllä paikka paikoin, mutta jonka musiikista en ihan päässyt kiinni kun on niin kaukana siitä mitä normaalisti kuuntelen. Esityksen jälkeen kipitettiin jälkijuomille ja nappasin lämmikkeeksi Gastropub Einosta minttukaakaon. Jotenkin taas something happened ja kohta siinä pöydässä oli myös lohkoperuna-dippi-annokset jokaiselle. Hups. Mut oli aikas järjettömän herkullista, sanon vaan! Seuraavana päivänä käväistiin Kenkäverossa sekä missähän lie Mikkelipuistossa, joissa molemmissa oli ihan tuhottomasti kauniita kukkia! Nyt on taas puhelimen muisti täynnä kukkakuvia, joten varokaa vaan.. :D

HJK-Liverpool. Mies on kova Liverpoolin kannattaja, joten kun saatiin tietää niiden tulevan Helsinkiin pelaamaan HJK:ta vastaan, niin oltiin toki ensimmäisenä jonossa ostamassa lippuja ;) Sääli kyllä, ettei useampi muukin ollut, oli meinaa aika hävyttömän tyhjä stadion. Oli melko hurja kontrasti kun muisteli Poolin aiempia treenimatseja, esim. Australiassa, jossa täyttivät 53 000 katsojan stadionin ja ulkopuolellekin jäi populaa. Ja sitten tulee Suomi ja lähes kirkkohiljainen katsomo puolityhjänä.. Oh well. Pool voitti, ja matsin jälkeen odotteli huone Vaakunassa, josta suunnattiin Hgin yöelämää kurkkimaan. Oli hauska reissu, ja sainpahan yöpalaksi parasta kebabia ikinä! :D En ehkä osaa selittää mistä, mutta siinä rautsikalla se oli. Mut ei se isompi vaunu, johon kaikki jonotti, vaan siellä taaempana sellainen pikkuisempi. N-A-M.

Siinäpä sitä niitä parhaita hetkiä, joista löytyy kuvia. Saispa mental imageista myös digitaalisia versioita..!

Something happened.. part 1

Oho. Melkoinen blogikesäloma tuli vietettyä, alkoi näköjään jo ihan toukokuun alkupuolella..! :D Överit on parempi kuin vajarit ja sitä rataa? ;) Ja sitten kun sille postailemattomuuden tielle eksyy, niin sieltähän se sitten onkin vaikea päästä pois. Käsittämättömän vaikea! Nyt on kuitenkin ensiaskeleet otettu, toivotaan että se tästä :)

Tässähän voisi vähän niin kuin pikakelauksella käydä läpi lempparihetkiä kesän ajalta, niin ollaan taas kaikki kärryillä tästä hetkestä. Aloitetaan touko-kesäkuun jutuilla:

Kiikunlähde. En ollut kyseisessä paikassa käynyt, saati koko paikasta mitään kuullutkaan, kunnes lueskelin paikallislehdestä lähialueen nähtävyyksistä ja bongattuani Kiikunlähteen sieltä lisäsin sen heti kalenteriin. Mies sitten kerran kyseiseen merkintään törmäsi ja ihmetteli sitä, ja kun kerroin etten ole siellä koskaan käynyt alkoi hän miltei siltä istumalta suunnitella koska voisi viedä minut sinne :) Ihana arkinen romanttinen teko, tykkään! ♥ Ja olihan siellä nyt ihan uskomattoman kaunista! Harmi, ettei kehdattu käpötellä lähemmäs rantaa tuolta maagisimmalta, turkoosin veden, kohdalta, olis varmasti saanut vielä upeampia kuvia. Vaikutti vain olevan yksityisaluetta, ainakin siltä kohtaa mihin auton olis kätevästi saanut. Pitää kyllä ehdottomasti päästä tuonne kuvailemaan uudestaan ja tohtia kävellä sitten vaikka vähän muidenkin mailla :) Niin kirkasta vettä!

Juhannuspaatti. Juhannukseksi saatiin kutsu kaverin paatille jussia juhlistamaan. Varsinkaan alkuun ei kyllä mennyt kaikki ihan kuin Strömsössä, mutta seuraavana päivänä auringon pilkahdellessa ja vessan valmistuttua (don't ask..) alkoi fiilis olemaan jo aika korkealla :) Siinä paatin kannella auringon (ainakin ajoittaisessa) lämmössä grillattua lohta, uusia perunoita, perunasalaattia ja herkullista valkoviiniä nautiskellessa ei kyllä olis voinut toivoa enempää.

Pelonsekainen metsälenkki. Haha, tällainen tapahtuma tähän väliin :D Mutta on jäänyt mieleen! Menipä kerran kaupungilaistyttö metsään.. :D Oli kyllä vähän koomillista se oleminen, mutta nauratti vasta jälkikäteen, kun sillä hetkellä olin keskittynyt pelkäämään kaikkea ja en mitään. Kyseessä siis Vierumäen lenkkiraitti, joka menee metsän keskellä. Ajattelin, että mikäs sen kivempaa kuin olla hetki yhtä luonnon kanssa ja nauttia rauhallisista maisemista. Bullsh*t.. Hyvä ettei lähteny pää irti kun joka toinen sekunti piti katsoa vasempaan ja joka toinen oikeaan, ettei VAAN mistään kulmasta pääse KARHU tai metsään asettunut narkki hyökkäämään kimppuun! :D Realistisia pelkoja kuitenkin, right? ;) Kyllä, vähän häpeän, mutta en voi itelleni mitään. Yhdessä vaiheessa näin vähän matkan päässä omituisen karhua muistuttavan kummun ja voitte vaan kuvitella miten sydän nous kurkkuun! Se oli sitten kuitenkin vaan sammalta, joten selvisin hengissä.. Jossain kohtaa suht loppumatkasta tajusin ottaa luurit pois korvilta, ja sitten oliki jo huomattavasti helpompi kipitellä siellä kun kuuli mitä ympärillä tapahtuu. Siinä vaiheessa lintujen liverrystä kuunnellessa ja kaunista vehreyttä ympärillä katsellessa alko jo vähän naurattaa se aiempi poukkoilu.. :D Sellanen Sannan luontotarina. Voi mennä hetki ennen kuin ens kerran metsään menen..

Case: valkosipuli. Tutustuinpa tänä kesänä ensi kertaa tuotteeseen nimeltä valkosipuli. Siis itse sitä johonkin ruokaan laittaen. En erityisemmin välitä valkosipulista, siitä on jos jonkinlaisia traumoja. Vähiten niitä ei ole aiheuttanu äipän joku hemmetin valkosipulikuuri kun olin vielä teini. Se järkyttävä valkosipulin lemahdus joka kerta kun avasit jääkaapin oven oli jotain aivan järkkyä. Enihow, nyt mulla oli pastahimo. Tomaattisen pastan himo. Ja löysin jonkun reseptin, jota piti päästä kokeilemaan ja johon kuului yksi valkosipulin kynsi. Kävi sitten vaan niin, että mun kynsi oli sieltä isoimmasta päästä, eikä siinä ruoassa sitten loppupeleissä oikein muu kuin se valkosipuli maistunutkaan :D Mieskin uutterasti yritti syödä tuota pastaa, mutta joutui lautasen puolivälissä anteeksipyytävän äänensävyn kera hiljaa toteamaan "sori, mä en vaan pysty" :D Äipälle uppos, mut se nyt ei varmaan vaan kehdannut sanoa mitään. Tai no, hienovaraisesti tunnusti, että vois sitä v-sipulia olla vähemmänkin, kun oikein tiukkaan sävyyn tivasin totuutta :D Voi mennä hetki myös seuraavaan valkosipulin käyttökertaan..

Että sellaista tänne alkukesään! Palataan myöhemmin heinä-elokuun häppeningeillä :)