Run, Yasmine, run! Run like the wind!

Aijettä! Kylläpäs oli eilen hieno lenkki! Oltiin miehen kanssa sovittu, että laitan killeristä saunan päälle, jotta sauna on sopivasti valmis hänen kotiinpäästyään. Itse olin tuuminut meneväni lenkille saunan lämpeämisen ajaksi, siinä kun ehtii sopivasti kipaista sellaisen puolen tunnin perus arkilenkin. Olin kuitenkin laskeskellut, että killeri tulee siinä varmaan klo 19 maissa, joten puuhailin kaikessa rauhassa omia juttujani siinä odotellessa. Yhtäkkiä klo 18:33 kajahtaa puhelin soimaan. NYT JO?! No, ei siinä muuta kuin pikavauhdilla vermeet niskaan, sauna päälle ja ovesta ulos :D Siinä ei paljoa lämmitelty tai venytelty, mikä on ikuisuusprojektitavoitteeni (that IS a word..) aina ennen lenkkiä.. Olin hieman kärttyinen hommien jäädessä kesken, ja aivojen takanurkassa piili ajatus, että nyt kyllä menee lenkki ihan perseelleen, tarvitsen valmistautumisaikaa ennen lenkkiä, jotta on oikea moodi päällä. Noh, tulipahan selväksi, etten tarvitse :D

Ulos tullessani ja GPS:n kanssa taistellessani kuului aivan kamala jyrähdys. Tämäkin vielä, ukkonen. Mietin pitäiskö suosiolla kipittää vaan joku pieni pyrähdys siinä lähihuudeilla, sillä pelkään kyllä ukkosta jos olen ulkona. Varsinkin juoksemassa, jotenkin se on jäänyt päähän lapsuuden varoituksista, että ukkosella ei saisi juosta ettei salamaniskun todennäköisyydet kasva. En tiedä kuinka paikkaansapitävä kyseinen varoitus on, mutta mieleen se on jäänyt :D Katkaisin musiikinkin toviksi ja kuuntelin maailmaa, mutta koska uutta jyrähdystä ei siinä lähihetkinä tullut, niin tuumasin ettei tässä nyt vielä kovinkaan hurjat paikat ole ja jatkoin matkaani jo aiemmin suunnitellulle reitille.

Nämä uudet (no, ei enää niin kovin uudet :D) Niken lenkkarit on olleet loistavat. Ei niin minkäänlaista valittamista! Ei ole yhtä "pehmitetyt" pohjat verrattuna niihin vanhoihin Air Pegasuksiin, mutten ainakaan vielä ole huomannut sen olevan ongelma :)

Missään vaiheessa ei sattunut. Missään vaiheessa ei ollut inha olo. Ei vielä ollut sellainen ihan kunnon flow, niin kuin sillä eräällä lenkillä, mutta tosi sujuvaa oli kaikin puolin, mikä oli tietysti ihan kivaa kun muutama edellinen lenkki on ollut yhtä tuskaa (ihan viimeisimmällä piti loppumatkasta vaihtaa kävelyyn ja kyllä hatutti). Erityinen ilo tuli kuitenkin vasta jälkeenpäin, sillä Sports Trackeristä tsekattuna lenkin keskinopeus oli makiat 8,7 km/h! Jesh! Toki koko matkan pituus oli vain hieman vajaa 4 km, mutta silti, kilometrikohtaiset keskinopeudet oli 8,3 km/h, 9,0 km/h, 8,8 km/h ja 8,6 km/h. En voisi olla onnellisempi :) Tällaisia nopeuksia ei ole hetkeen näkynyt mun suorituksissa (ts. viimeksi kesäkuussa), kun lenkkien keskinopeudet on pyörineet siellä 7,7-8,3 km/h suunnilla. Superb!

Joutuipa muuten ekaa kertaa sitten kesän jälkeen (kyllä, se on nyt jo syksy, turha yrittää sepittää muuta) laittaa ihan pitkät juoksutrikoot ja juoksutakinkin päällensä. Ei sillä, että se nyt erityisen traagista olis, mutta tulihan huomioitua :D Olihan se ihan kiva juoksennella shortseissa ja t-paidassa, mutta aika aikaansa kutakin. Loppuun vielä tyylikäs (ja tärähtänyt) ja hätäinen hissiselfie ennen lenkkiä ;)

Syyskuu ja Sanna 2.0

Tiedättekö sen ketutuksen tunteen, kun omat vaatteet ei mahdu päälle?! Mulla on meinaa aivan järjetön määrä vaatteita, jotka ei enää mahdu päälle tai jos mahtuukin, niin ei ainakaan näytä hyvältä. Ja se hatuttaa ihan huolella. Homma räjähti käsiin 2013 kesällä kun tuli rilluteltua enemmän kuin laki sallii, mutten pieniä kurssinkääntämisyrityksiä lukuunottamatta ole saanut aikaan sellasta kunnollista muutosta takas oikeaan suuntaan. En siis ole tainnut tässä parin vuoden aikana enää sen kummemmin paisua (thank god!), mutta enpä ole pienentynytkään! Nyt se suoraansanottuna v*tutus (vähän piti sensuroida kuitenkin..) on sen verran korkeilla käyrillä, että laitetaan kovat piippuun ja tehdään hommasta julkista! Kyllä, minä olen tyytymätön ulkomuotooni, piste. Saan olla, ja saan tehdä asialle jotain :)

En valitettavasti osaa antaa määreitä tai tavoitteita tälle projektille, en tiedä kuinka monta kiloa tai senttiä pitäisi lähteä tai mihin kaikkiin vaatteisiin pitäisi vielä itsensä saada mahdutettua. Sen kuitenkin tiedän, että mun elämäntavoissa on pari juttua vähän vinksallaan. Tuumasinkin, että lähden korjaamaan niitä pikkuhiljaa, totutellen yksi kerrallaan uusiin asioihin. Aina viikko aikaa tottua yhteen asiaan, sitten julkistetaan ja otetaan käyttöön seuraava :) Muutoksia ei taida tulla kuin sen 5 kpl, mutta täyttyypähän syyskuu sitten niistä, eikä mene pää sekaisin paljoudessa. Toivottavasti jokainen uusista tavoista jää pysyvästi käyttöön ja mistä sitä tietää, vaikka syyskuun lopulla olisi mielessä enemmänkin asioita, joita parannella. Siitä voi sitten sujuvasti jatkaa hyvien tapojen lisäilyä lokakuullekin ;)

Mukaan projektiin saa mielellään tulla, pieni tsemppaus (tai joukkopaine, miten nyt kukakin kokee :D) sieltä täältä ei varmasti ole kellekään pahitteeksi! Onkin muuten kätevää aloittaa tällanen homma tiistaina, kun Uuden Elämän Maanantai on kuitenkin ehtinyt monella jo kusta ;)

Ensimmäinen muutos on ehkä vähän helppo, kun olen jo melko hyvällä tiellä siinä, mutta ehkä ihan hyväkin aloittaa pehmeästi. Kyseessä on nimittäin vedenjuonti. Se on kuitenkin niin tärkeä seikka, ettei sitä voi tällaisesta projektista jättää pois. Plus vaikka nykyisellään juonkin ihan hyvin vettä lähes päivittäin, en kuitenkaan välttämättä saa ihan joka päivä kahta litraa täyteen. Ja se olkoon tavoitteeni! 2 litraa vettä per päivä. Joka päivä. Eli myös viikonloppuisin..

Miksi vedenjuonti sitten on niin tärkeää? Muun muassa siksi, että vesi.. (lähteenä Eden Springs ja tohtori.fi)

... poistaa ylimääräisiä kuona-aineita (munuainen tarvitsee nesteitä puhdistaakseen kehoa. Jatkuva liian vähäinen nesteidensaanti lisää myös riskiä munuaiskiviin)
... parantaa ihon kuntoa (neste pitää ihosolut pehmeinä ja kimmoisina)
... pitää virkeänä (nestetasapainon heilahtelu vaikuttaa aivoihin, tulee väsymystä, keskittymisvaikeuksia ja päänsärkyä)
... pitää yllä aineenvaihduntaa (vettä tarvitaan ruoansulatuksessa ja imeytymisessä, ravinteiden kuljetuksessa)
... edesauttaa lihasten toimintaa (solut, joissa nesteet ja elektorolyytit eivät ole tasapainossa, näivettyvät ja tällöin lihas uupuu helpommin)

Lisäksi vettä tarvitaan kehossa mm. verenkierrossa, syljen muodostuksessa ja kehon lämpötilan ylläpidossa. Eli melkoisen oleellinen seikka tuo vesi.

Mietin myös, että pitäisköhän tähän kohtaan lisätä vielä vihreän teen juominen, mutta jätän sen nyt vapaaehtoiseksi. Kuitenkin, jahka viimeisin paketti lemppariani eli Rainbown Kaakao-cappuccinoa loppuu, on aika siirtyä vihreän teen lumoihin. Ja huomisesta lähtien vain 1 kuppi kaakao-cappua per pvä, siinä on kuitenkin hurjat 15 g sokeria per kupponen (!).

Haasteena tulee olemaan erityisesti illat, sillä jotenkin se vedenjuonti lopahtaa kun töistä pääsee. Toinen ongelmatapaus on viikonloput, silloin en meinaa muistaa lainkaan kun ei muutenkaan ole mitään rutiinia. Kolmas on poikkeavat tilanteet ja menot. Mun ois syytä oppia ottamaan vesipullo mukaan (edes lähes) kaikkialle, jotta noita hömelöjä taukoja vedenjuontiin ei tulis. Onnekseni en kärsi siitä, että vettä olis jotenkin vaikeaa juoda, vaan kylmänä se on mun mielestä oikeasti tosi herkkua ja juon sitä mielelläni jos vaan muistan (tai viitsin käydä täyttämässä pullon). Voittaa nykyään melkein jopa rasvattoman maidon (ellei ole maitojano ;))! Kärsiikö muuten kukaan muu maitojanosta ajoittain? Mun mies ei tiedä yhtään mistä puhun, hän ei voi sietää maitoa..

Vinkkinä tosiaan heittäisin veden pullottamisen, nimittäin itselläni juominen onnistuu huomattavasti iisimmin kun vieressä on pullo, josta vettä on saatavilla koko ajan. Jos mun pitäisi säännöllisesti tunnin-parin välein käydä hanalla täyttämässä lasi, niin siitä touhusta ei tulis yhtään mitään :D Pullosta sitä on kätevä kaataa lasiin (jottei pullonsuu tahmaannu huulirasvasta, -voiteesta tai -punasta) ja kulauttaa siitä omaan tahtiin. HC-vedenjuoja varmaan kierrättäisi paria-kolmea pulloa, joista pari olis aina jääkaapissa täytettynä kylmettymässä ;)

Noniin! Tästä on hyvä aloittaa projekti Syyskuu ja Sanna 2.0 ;) (koska jokaisella itseään kunnioittavalla projektilla on oma nimi)

Mitä norsu sanoo?

Hei! Melkein unohdin kertoa viime vkonlopusta! Se oli hieno vkonloppu, eikä vähiten siksi että se alkoi jo torstaina ja oli aurinkoinen all the way through :P Perjantaina siis pidettiin miehen kanssa vapaapvä ja suunnattiin kohti Savonlinnaa ja Norsupallon MM-kisoja. Jos jokin asia mun miehestä pitäis tietää, niin se ois vissiin sen rakkaus palloon! Jalkapallo kaikista rakkaimpana, mutta oman kokemukseni mukaan mikä tahansa pallo menee :D Näin ollen siis ollaan nyt muutama vuos käyty pelaamassa myös norsupalloa, eli suomeksi jalkapalloa jumppapallolla hitusen muokatuin säännöin. Nyt oli eka kerta kun eksyttiin oikein MM-kisoihin..!

Kyrönniemen kentällä

Mun oli tarkotus enemmänkin sluibailla ja olla kannustusjoukoissa, mutta naispelaajien puutteesta johtuen eksyin kentälle sit kuitenkin. Naisia pitää siis olla kentällä aina vähintään 2. Onneks tuo mun pallopelko ei niin kovinkaan koske jumppapalloa, se kun on aika pehmeä vaikka tulis kuinka kovaa päin naamaa. Tosin kerran kun puskin päällä, niin meinasin pudota nurmikkoon samoin tein :D En tiedä mitä siinä tapahtu (en tainnu vaan osata..), mut sain kuitenkin tasapainon taas hallintaan parin harha-askeleen jälkeen, joten coolisti vaan eteenpäin.. En tiedä oliko musta siellä kentällä loppupeleissä enemmän hyötyä vai haittaa, mut hauskaa se oli joka tapauksessa taas, vaikka tuntuu kuin pallolajeissa mulla olis kaks vasenta jalkaa..! Aivan järkyttävän kuuma siellä tuli kyllä. Ei kait asteita ollu kuin sen +23, mutta siellä nurmella juostessa auringon paahteessa se kyllä tuntu vähintään +35:ltä :D Ei sillä, että valittaisin. Vettä sai huoltorakennuksesta ja safkaa oli tarjolla teltassa. Kaikki hyvin :)

Olavinlinna oli ihan viekussa, pitihän se nyt ikuistaa. Kultturelli ihminen kun olen (...).

Pelien jälkeen suunnattiin pizzerian kautta kohti erään joukkueemme pelaajan mökkiä. Vitsit mikä mökkipaikka olikaan! Ensin ajeltiin jokunen tovi pois päin Savonlinnasta ja loppujen lopuksi pieni pätkä erittäin pientä metsätietä. Autot jätettiin parkkiin metsän reunaan järven rannalle ja mitenkäs muutenkaan kuin soutuveneellä järven yli mökille! Ihanaa! En edes muista koska viimeks oisin ollu soutuveneen kyydissä. Edes siiderin epäideaalinen lämpötila ei haitannut siinä vaiheessa ;) Vain kuikan ääni puuttui, niin idyllistä oli! (Kuikan ääniä kuului muuten sitten aamusella, joten sitäkin saatiin!) Illalla rentoiltiin mökin terassilla kuunnellen Retroperjantaita (ei yhtään auttanut siihen mun jo aiemmin vkolla alkaneeseen ysärikaipuuseen..) ja saunoen puusaunassa. Tämä hyvä!

Aamupäivällä otetiin miehen kanssa nokka kohti kotia ja käytiin äärimmäisen epäromanttisesti syömässä Juvan ABC:llä :D Oli aivan järjetön nälkä siinä vaiheessa. Sellainen, ettei mitään rajaa. Ehkä tajunnan rajamailla lähinnä oltiin siinä :D Onneks ABC:n buffa tarjos herkullista lohta ja kivoja salaatteja. Pastasta olin haaveillut, mutta sen nälän kanssa ei kyllä jääty yhtään venailee mitään pöytiin tarjoiltavia syömisiä :D Jälkkärikin löytyi kaupan jätskialtaasta ja tuli kyllä samoin tein kilpakumppaniks mun ikuiselle lempparille Magnum Whitelle! Tämä siis oli vadelmainen Magnum Pink ja aivan ihanan raikas! Vadelmajäätelöä ja -kastiketta, joiden päällä maitosuklaakuorrute ja sen päällä vielä jokin epämääräinen hohtavan pinkki kuorrute. Törkeen hyvän näköinen ja törkeän herkullinen myös :) Itse tosin luulin, että toi ois ollu jotain tummaa suklaata tuo kuorrute, siitä en niinkään välittäny (paitsi yhdessä raikkaan vadelmajäden kanssa se oli ihan must, hirveen ristiriitaista :D), mutta Ingmanin sivut kyllä väittää sen olevan ihan maitosuklaata. Uskotaan! Loistava herkku enivei, varsinkin tuolleen auringossa nautittuna :)

Siitä sitten matka jatkui kohti Heinolaa ja Heinolan lintutarhaa. Isä vei mut sinne varmaan joka kesä kun olin pieni, sieltä on hyviä muistoja :) Harmi, ettei se oikein ole enää loistossaan. Todella sääli. Ymmärrän toki, että Kalle, Paco tai Ariel ei voi elää ikuisesti (Paco oli siellä vielä kesällä 2013 kun miehen kanssa siellä käytiin!), mutta nyt siellä ei ollut juuri mitään. Hirveästi häkkejä tyhjillään ja lintuina enimmäkseen kyyhkyjä, pöllöjä, haukkoja tai jotain ihmeellisiä pikkutirppoja. Vanha kunnon riikinkukkokin puuttui! Toivoisin toki, että se tarkottais, että vähemmän lintuja on pulassa, mutta lähinnä tulee mieleen, että sillä mestalla menee vaan tosi huonosti. Onhan se vissiin ollu sulkemisuhankin alla tässä viime aikoina? Sääli :(

Pikkuinen joutsenlampi lintutarhan edustalla.

Heinolasta hurautettiinkin suoraan kotiin. Olin ihan järjettömän väsynyt varsinkin loppuautomatkasta, ja jouduinkin skippaaman kotikaupassa käynnin ja mies kävi noutamassa sieltä evästystä mun nukkuessa autossa parkkipaikalla :D Haha. Oli vissiin vähän liikaa vähäunisia öitä siinä takana!

Siirrynkin tästä taka-alalle suunnittelemaan kujeita syyskuun pään menoksi..! ;) Palataan asiaan viimeistään ensi tiistaina, stay tuned!

Cause I'm a 90's kid!

Eksyin viime viikolla jälleen kerran Nuoruusdisko-blogiin ja siitä lähtien se on ollut menoa taas. En sanoisi olevani mitenkään pahasti ikäkriiseilevä ihminen, mutta kärsin kyllä kroonisesta kriisistä 90-luvun kaipuun kanssa :D Silloin vain oli kaikki niin hyvin! Kyllä, käsitän ihailuani kuvastavan myös sana "nostalgia" ja aika on todellakin kullannut muistot. Näin aikuisena asioita ajatellen kaikki oli kuitenkin niin mielettömän helppoa ja yksinkertaista silloin teininä ja vielä herttaisella 90-luvulla. Ehkä aikuisena olo ei silloinkaan ollut mitään iisiäbiisiä, mutta voinkin vain olla kiitollinen saatuani elää nuoruuttani tuolla vielä semisti viattomalla aikakaudella :)

Mitä sitten kaipaan tuolta ajalta? Niitä miljoonia ihania muistoja, haluaisin elää ne uudelleen ♥ Viettää aikaa superihanan kaveriporukkani kanssa milloin missäkin, käydä lenkeillä koirani kanssa, jopa olla koulussa (pääosin välitunneilla tai ruokkiksella kylläkin :P), ihastua joka toiseen vastaantulevaan poikaan.. :D Näitä perusjuttuja. Elämän ongelmat oli niin naurettavan höpsöjä. Maailmasta puuttui pahuus, tai jos nyt ei puuttunut kokonaan, niin se oli kulminoitunut ainoastaan luokkamme inhottavimpaan biatchiin ja loppupeleissä se on aika vähän :) 

Nostalgiapuuskassani aloin haaveilla erityisesti kesästä -97, jolloin olin päivisin paljon yksin kotona (tai no, kaksin koirani kanssa) porukoiden ollessa rakentamassa uutta kotiamme. Aurinko paistoi ja oli lämmin, köllöttelin viltin päällä pihallamme ja luin teini-ikäisten rakkausnovelleja MeKaks-lehdestä. Mankan olin toki myöskin kiikuttanut ulos ja luultavasti siinä soi C-kasetti, jonka toisella puolella oli Ressu Redfordia ja toisella puolella Samuli Edelmania ;) Eväänä oli Turkinpippureita ja Tupla-patukka. Oi niitä päiviä!

Koska haaveet on tehty toteutettaviksi, kipitin sitten kaupan kautta kotiin ja ostin evääksi Turkkareita ja Tuplan, ja kaivoin internetin uumenista (Internet archive on sitten mahtava sivusto!) MeKaks -lehden nettiversioita tuolta kesältä ja aloin ahmia novelleja :) Ei tietty ihan sama kuin alkuperäisversio, mutta aikas pirun hyvä kuitenkin :)

Haastetta kerrakseen!

HUH HUH, kyllä riitti haastetta tänään kun Sanna bloginsa ulkomuotoa muokkaili.. Siinä oli miljoona välilehteä auki ja ohjeita jos mistäkin internetin kolkasta, CSS-koodit vain viuhuivat! Mutta nyt on ulkonäkö sellainen, että TYKKÄÄN :)

Oon aina tykännyt kaiken maailman haasteista ja kyselyistä. Itse asiassa jo pienestä pitäen, nimittäin ystäväkirjat ja vanhemmiten slämärit oli kyllä niiiin kivoja :) Niinpä ei tarvinnut kovinkaan pitkään pohtia mitä tekis, kun Leila ehdotti kaikkia bloggareita vastaamaan saamaansa haasteeseen. Jepjep, I'm in!

1. Mitä sinulle merkitsee olla suomalainen?

Apua. Täähän alkoi helpolla.. Itse asiassa se merkitsee jotain suurempaa, kuin mitä ikinä osaisin selittää. Olen todella isosti etelänkaipuinen ja olen aina sanonut syntyneeni väärään paikkaan kun en siedä kylmyyttä tai auringottomuutta, mutta todellisuudessa en kyllä ihan heti haluaisi vaihtaa kansalaisuuttani tai syntymäpaikkaani mihinkään. Vaikka en kaikista suomalaisuuden peruspiirteistä välitäkään, niin koen silti ylpeyttä voidessani sanoa olevani suomalainen. Olemme rehtejä, reiluja, ahkeria ja sisukkaita, ja sellaisena haluan pysyäkin. Aina voi lähteä muualle katselemaan maailmaa ja oppimaan uutta, mutta on upeaa, että sellaisessa tilanteessa mulla on näin ihana, vehreä ja vetinen (tuo ei nyt kuulosta niin kauniilta kuin oli tarkoitus..) kotimaa, johon palata.

2. Mikä on mullistavin muutos elämässäsi?

Mullistavin muutos lienee tapahtunut pääni sisällä ja minussa itsessäni. Häkellyn, kun ajattelen eroa entisen minäni ja nykyisen minäni välillä, enkä voisi olla siitä muutoksesta enempää iloisempi. Elämä on niin kovin paljon parempaa ja helpompaa nyt. Voi olla, että suurin tekijä on ollut kasvaminen aikuiseksi, mutta on vain kerta kaikkiaan ihanaa kun ei tarvitse enää olla niin julmetun epävarma itsestään :)

3. Miten hemmottelet itseäsi?

Uuu, tapoja on monia. Yleensä se taitaa tapahtua shoppailemalla, sillä harrastan sitä melkoisen harvoin. Se voi myös olla jonkin kivan harvinaisemman herkun - suolaisen tai makean - valmistaminen (tai ostaminen jos olo on laiska tai en osaa itse valmistaa) ja nauttiminen näteissä olosuhteissa (ts. olen ensin siivonnut kuin raivo härkä). Joskus taas keskitän hemmottelut kauneudenhoitoon: saunon kaikessa rauhassa, kuorin ihoni, syvähoidan hiuksiani, kosteutan ihoni jollain hyväntuoksuisella kosteusvoiteella, hoidan jalkapohjat, lakkaan kynnet.. Sellaisia simppeleitä juttuja :)

4. Millaisesta kodista haaveilet?

Tässä on kaksi vaihtoehtoa. Toinen on überupea ja toinen sitten vähän enemmän tavallisempi :D

Überupea kotini on kuin suoraan Cribseistä. Valtava kartano/huvila, jossa korkeita huoneita, upeaa sisustusta sisustusarkkitehdin suunnittelemana, on uima-altaat, kunnon patiot, oma kuntosali, oma leffateatterihuone, saunaosasto muistuttaa lähinnä kylpylää ja etuovella on ehdottomasti pylväät (ja niiden päällä yksi lukuisista parvekkeista). Makuuhuoneessa on oma kylppäri! Pihatie menee niin, että se tekee ympyrän talon edessä ja sisältää myös pienen parkkipaikan. Lääniä on vaikka millä mitalla, ei naapuria heti näkyvissä (vaan muurin takana, haha). Pihalla mieletön määrä kukkia. Niin, luonnollisesti olen tässä kotihaaveessa sikarikas ;)

Se tavallisempi koti olisi sitten melko perus valkoinen omakotitalo. 2-3 kerrosta, ei erityisen iso, mutta tarpeeksi huoneita (että yhteen saadaan kotisali ;)). Luonnollista, kaunista, hillittyä sisustusta valkoisen ja beigen eri sävyissä. Vaatehuone pienenä arjen luksuksena :) Pihalla kukkia, marjapensaita, omenapuita ja kasvimaa, niin että saisi mahdollisimman paljon syödä omia aineksia. Saksanpaimenkoira siellä meidän seuranamme :)

Hei, jos en saa unta, niin alan miettiä juurikin haaveiden taloani. Siitä syystä melko apteekin hyllyltä nää vastaukset :D

5. Minkä kotikeittiösi salaisuuden haluat jakaa meille muille?

Mukikakun! Ihan hävyttömän helppo ja ihan mielettömän hyvää :P

6. Mikä sinua ärsyttää juuri nyt?

Kun vuorokaudessa on niin vähän tunteja! Ne loppuvat ihan liian pian, olisi niin kauheasti tehtävää.

7.  Mikä saa sinut hyvälle tuulelle?

Hyvä biisi, hyvä sarja, hyvä leffa, hyvä kirja. Kaunis sää. Aurinko, Kesä. Oma mies. Tieto siitä, että kohta saa karkkia :D 

8. Jos edessäsi olisi nyt ammatinvalinta, mitä haluaisit tehdä?

Tätähän mä mietin harva se päivä, kerron kun tiedän! Mutta jos saa todellisuutta vähän muokata, niin oisin mielelläni laulaja upealla lauluäänellä :D Tai PT/ravitsemusterapeutti. 

9. Millä tavoin yllätät sinulle tärkeän ihmisen?

Mitä todennäköisimmin koitan epätoivoisesti kokata jotain kivaa ja erilaista :) Mielellään tyyliin alkupala, pääruoka, jälkiruoka. Ja sitten siitä tulee jotain herttaista söhellystä, mutta yritys on ollut kova!

10. Kolme asiaa, joista iloitset nykyisessä elämäntilanteessasi:

 - työpaikka

 - ihanat läheiset

 - terveys kohdillaan

11. Mitä toivotat lukijoillesi? 

Mahtavaa loppukesää ja kykyä nauttia tästä hetkestä! :)