Ai vitsit sentään! Eilen asettauduin makkariin päivän fudismatsien ajaksi ja katselin onnellisena ympärilleni, että nyt on kaikki niin kohdillaan: namuja naposteltavana ja tekemisvaihtoehtoja niin paljon, että voi vaan valita mieleisimmän. Ekana tuumasin, että laitetaanpa myös blogiin ylös tämä hyvänmielen hetki ja katsotaan sitten mikä kivoista puuhista inspaisi eniten: lukeminen, netin selailu, Castlen katsominen DNA:n matkatv-palvelusta vai ihan pelkkä löhöily ja musan kuuntelu. Noh. Kovinkaan pitkälle en päässyt suunnitelmissani, sillä läppärivanhukseni aiheutti toiminnallaan ei-niin-pieniä sydämentykytyksiä, joiden seurauksena odottelinkin seuraavat 6 tuntia, kun kone puuhasi päivityksiä ja teki perusteellisen virustarkistuksen. Onneksi kaikki oli loppujen lopuksi kunnossa, vaikka toki blogi jäi nyt päivittämättä. Tekemisvaihtoehdoista päädyin muuten Castlen ja loppujen lopuksi myös Jutan superdieettien tiirailemiseen ja lukemiseen ;)
Saan aina välillä hirveitä lukuinspiksiä, oikein himoitsen pääseväni hukuttautumaan johonkin teokseen, sen ihmisiin ja heidän elämän koukeroihinsa. Kirjoissa parasta on sama juttu kuin leffoissa, että voi hetkeksi heittäytyä kokonaan jonkun toisen elämään. Vähän kuin saisi monta elämää yhden hinnalla :) Lainasin tuossa muutama viikko sitten innostuspäissäni neljä kirjaa, kun huomasin kirjastoauton kaartavan ihan tuohon naapuriin vähän niin kuin tyrkylle. Innostus lopahti ilmeisesti aika nopeaan, sillä en ollut eiliseen mennessä edistynyt aloittamassani kirjassa juuri mihinkään. Mulle tuntuu mahdottoman vaikealta jättää kirjoja kesken, mutta eilen niin tein, ja sitten ahmaisinkin seuraavaa kirjaa ihan hurjalla innolla. Nicholas Sparks on kyllä aina onnistunut kirjoittamaan sellaisia kirjoja, joita luen mielelläni enkä malta lopettaa.
Perjantai-ilta sujui eilisen tavoin todella lepposissa merkeissä. Laitettiin illan tunnelmaa lisäämään biotuli, se on toooodella nätti lisä tällaiseen kerrostaloasuntoon, jossa ei ole oikeaa takkaa :) Vaikka kyseessä on loppupeleissä todella pieni tuliosio, niin kylläpä se toi lämpöä tänne..! Kerrankin mun ei tarvinnut kääriytyä vilttiin, vaikka olin vain lyhythihaisessa. Meillähän on siis oikeasti tosi lämmintä aina, 23-24 astetta, mutta luulen että tuo koneellinen ilmanvaihto jotenkin "tuulee" sen verran, ettei lämpöasteet loppupeleissä kerrokaan kaikkea, ja joudun kyllä oikeasti olemaan viltin alla lähes aina kun vaikka sohvalla röhnään. Tosin miehellä taas on melkein aina kuuma, että voi vika olla ihan mussakin :D
Että sellainen rento viikonloppu täällä takana :) On kyllä ollut tosi ihanaa kun on saanut vaan olla ja möllöttää. Mies näköjään toi vielä illalle tortillatarpeet, joten pitäis kyllä riittää huomenna taas virtaa uuteen viikkoon! Mukavaa loppuviikonloppua! :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi! :)