Kohti maalia ja ohi

Kyllä oli hiiiieno maanantai tällä viikolla, vieläkin fiilistelen :) Syynä tähän oli Aivan Järjettömän Mahtava lenkki, josta postasinkin eilen. Aloin jo kirjottaa sitä lenkkipostausta yhdessä tämän postauksen rungon kanssa, mutta se vaan jatkui ja jatkui ja jatkui, niin oli pakko jakaa pariin eri postaukseen :D Niinpä eilen höpötin mun lenkistä ja tänään kerron vähän tulevaisuuden tavoitteista!

Kyllä, minulla on tavoite! Vähänkö tuntuu hienolta jo pelkkä ajatus, että tähtää johonkin :) Jotenkin sitä on aina vaan epämääräisesti haaveillu erinäisistä asioista ja ehkä jollain tapaa myös asettanu tavoitteita, mut ei ne ole ikinä olleet tarpeeks konkreettisia tai sitten sitä on vaan luovuttanu jossain vaiheessa kun kiinnostus on lopahtanu. Tällä kertaa tavoite on asetettu toisen osapuolen kanssa, niin ei tunnu edes vaihtoehdolta, että siitä lipeäis jotenkin. Tämä toteutetaan, ja piste! :D Tai näköjään huutomerkki ;) Sallinette sekalaiset höpinäni, olen hieman innoissani..

Tilanne on nyt siis se, että menin vkonloppuna sopimaan siskoni kanssa, että kesällä juostaan Kymijärvi ympäri. Siskon mies on sitä juoksennellut enemmänkin ja sisko sitten ollut pyörällä huoltojoukkona mukana, ja kerran mitannut matkan vissiin pyörän jollain matkamittarilla, ja tuloksena oli n. 16 km. Henkisesti olen varautunut, että siitä tulee sellainen 16-20 km lenkki. Välillä vähän kauhistuttaa, että sehän ois melkein kuin puolimaratoni, mutta kerrankos sitä..! Ja onhan tässä vielä aikaa reenata. Koitetaan myös molemmat saada päät kuntoon sillä tavalla, ettei lähdetä repimään turhia, vaan pysähdytään välillä pikaisesti evästämään/juomaan/venyttelemään, jos tarve vaatii. Silti se olis upein urheilusuoritus, mitä olisin ikinä tehnyt, vaikka pysähtyminen tekeekin henkisesti tiukkaa!

No kas tässä! Aamen. Tästä lähtien muistelen tätä quotea, jos meinaan alkaa sättimään itseäni hitaudesta tai muusta :) Kuva täältä. 

Mun yks suurimmista ongelmista lenkkeilyn kanssa on ollut vauhti ja sen liiallisuus suhteutettuna mun kuntoon. Se vaan on pirun vaikeaa mennä tarpeeksi hitaasti! En edes tiedä miksi. Ehkä se on joku sairas häpeä liian hitaasta löntystelystä tai sitten pelkään päästäväni itseni liian helpolla. Either way, aivan naurettavaa. Lenkkeilyn kuuluis kait kuitenkin (niin kuin kaiken liikunnan!) olla hauskaa ja kivaa (muutenkin kuin ajatuksena, ainahan sinne innoissaan lähtee kun olettaa sen olevan sellaista kepeää liihoittelua :D), eikä mitään verenmaku suussa tehtävä suoritus. Tällaisessa keississä Sports Tracker on kaltaiselleni vähän huono, kun aina tulee vertailtua lenkkilukuja, että menikös tällä kertaa nopeampaa kuin viimeksi vai ei, ja sitten ehkä vähän harmittaa jos ei. Mutta näkisin, että ennemmin kuin hylkää Trackerin käytön, niin pitäis laittaa pää kuntoon :) Ja sekin projekti mulla on parhaillaan meneillään. Jatkossa aion nauttia joka lenkistä ja jos tuntuu, että kunto loppuu, niin hidastan. Sanoisin jopa, että kävelen, mutta en uskalla liikoja lähteä lupailemaan näin heti alkuun, haha ;D

Kuva täältä. 

Tämänhetkinen kunto on siis about se, että tunnin/n. 8 km jaksan juosta putkeen. Työtä on siis edessä, kun vähintään tuplat pitäis tuosta saada :) Mutta odotan sitä työntekoa ihan superinnolla! Uskon, että kun vaan maltan pitää vauhdit tarpeeks hitaina ja alkuun myös matkat tarpeeks lyhyinä, niin lenkeistä tulee nautittavia väkisinkin. Totta kai aina joskus on huonoja lenkkejä, ei kai sille voi mitään. Mutta koitan tehdä kaikkeni, että niiden osuus vähenis huomattavan pieneksi. Konkreettisesti tää tarkoittaa sitä, että syömisistä on pidettävä tarkkaa huolta, ja nimenomaan siis siitä, että syön tarpeeksi. Ilman polttoainetta on ihan turha kuvitella lähtevänsä liikkeelle autollakaan :) Maanantaina olin vetänyt smoothien duunin jälkeen ja siitä parin tunnin päästä lähdin lenkille. Nälkä oli jossain vaiheessa lenkkiä turhan kova, mutta periaatteessa smoothie oli rakenteeltaan just täydellinen evästys: ei liian raskasta.

Toinen seikka, johon on väkisinkin alettava kiinnittää huomiota (ja ois pitäny all along..) on kehonhuolto. Venyttelyä on pakko alkaa harrastaa lenkkien jälkeen, jos lenkkikerrat nousee esim. 3-5 kertaan/vko. Myös verryttelyä tulis alkaa harrastella ennen lenkkiä, että kroppa ehtis lämmetä ennen suoritusta, eikä sen tarvis kylmiltään lähteä matkaan. Tokihan näistä molemmista ois pitänyt huolehtia jo koko elämänsä, mutta jotenkin ne on niin hemmetin helppo "unohtaa".. Nyt vaan ei ole vaihtoehtoja jättää kehonhuoltoa väliin, kun treenikerrat tulee lisääntymään aika radikaalisti. Aiemminhan oon käynyt lenkillä tosi satunnaisesti. Joskus pari kertaa vkossa, mut esim. maaliskuussa olen näköjään käynyt hurjat 2 kertaa juoksulenkillä koko kuukaudessa! Pieni shokki tässä varmaan tulee kropalle :D Siksi pitää huolehtia, että se jaksaa kans.

Kuva täältä.

Voi apua kun mulla olis sanottavaa vaikka mitä, mutta pakko lopetella kun tää on jo nyt ihan laittoman pitkä sepustus :D Eipä muuta kuin MATKAAN! :)