tiistai 22. syyskuuta 2015

Oh me, why you so silly?

Kas niin, ensimmäinen aamukävely töihin takana :) Olin herätyskellon soidessa ihan unenpöpperössä ja kuolemanväsynyt, mut siinä se väsymys sitten kaikkosi viimeistään siinä vaiheessa kun astui ulos raikkaaseen ilmaan. Herätystä ei sen meidän normaalin viivästelevän aamun takia tarvinu laittaa kuin 5 min aikaisemmaksi, joten eipä tämä käpöttely mitään suuria uhrauksia vaadi. Ainut, jota tarvii vähän pohtia, on vaatteet. Sataako, pitääkö ottaa vedenkestävät vaatteet? Jos pitää, niin mitäs sinne laittais alle, ettei tule liian kuuma tai kylmä (mun ulkoilupuku ei hengitä sitten yhtään, vaikka kovasti lupas ihan muuta ostovaiheessa)? Jos ei tarvi vedenkestäviä, niin tarkeneeko näillä muilla? Entä jos tarvii kesken työpäivän käydäkin jossain, pitääkö ottaa erikseen kengät ja takki sitä varten mukaan vai voiko menon suorittaa rennosti lenkkareissa? :D Tällaisia elämää suurempia kysymyksiä ;)

Nyt mä oon kuitenkin saanut tehtyä "ongelman" ensi maanantaista. Oon varmaan aiemminkin maininnut, että tykkään luonnonilmiöistä, -ihmeistä ja -kauneudesta. Kaikesta, jota voi ihastella vain havahtumalla katselemaan hieman ympärilleen ilman erityistä vaivaa, kuten vaikka tähdenlennot ja oman paikkakunnan kauniit lammet ja muut paikat. On kivaa kun on jotain nähtävää ja koettavaa ilman, että täytyy säästää kolme vuotta, ottaa viikko lomaa ja matkata maailman ääriin. Ja tunnen höperöä ylpeyttä siitä, että osaan arvostaa tuollaista "pientä" :)

Vähän nyt meinas se itse asia unohtua.. :D Eli ensi maanantaina on aamuyöstä luvassa täydellinen kuunpimennys, jolloin kuun pitäisi hohtaa verenpunaisena taivaalla n. klo 5:45. Tästähän tuli ekana mieleen, että skippaanpa töihinkävelyn ja herään hilppasen etuajassa ja kipaisen aamukävelylle jo tuolloin ennen kuutta, niin näen toivottavasti kuunpimennyksen juuri parhaimpaan aikaan! Toki aina voi tulla yllätyksiä, taivas täynnä pilveä eikä kuusta tietoakaan jne, mutta yrittänyttä ei laiteta. Mutta. Sitten aloin pohtia, että jos mä skippaan sen töihinkävelyn, niin sittenhän mun muutosviikko 4 jää vajaaksi! Olen julistanut kuinka nimenomaan kävelen töihin, ja nythän mä jo heti ensimmäisen aamun jälkeen suunnittelen sen plänin skippaamista! Iik.

Kelatkaa kuinka näennäisesti normaalin ihmisen aivot voi olla niin vinossa? Käytännössä kun ajattelee, niin eihän tuossa mitään ihmeitä pitäisi olla: puolen tunnin kävely ennen aamupalaa tai puolen tunnin kävely töihin. Ei nyt niin hirveästi eroa, menee ihan hyvin ns. samasta suorituksesta. Mutta silti pitää jossain takaraivossa tulla jonkin kitisemään, kuinka nyt ei tule kunnollista suoritusta. Huh huh. Onneksi en ole sentään niin vikapäinen, etten tätä ominaisuutta itsessäni huomaisi :D Mutta mistä se kertoo? Mitä mulle on käynyt, että piiskailen itseäni jostain noinkin pienestä? Ettei mikään puolivillainen sinne päin -suoritus kelpaa, vaan pitää olla just eikä melkein se, mistä on puhuttu? Onko se ollut minälle niin iso pettymys, kun en elämäni aikana ole kaikessa tehnyt just sitä mitä olin suunnitellut, jopa jättänyt leikin kesken, että en yksinkertaisesti kestä suunnitelmista poikkeamista? Onkohan se ollu joku yksittäinen juttu vai vaan kaikki sellaiset ylipäätään? Pelkäänkö alkavani soveltaa ja antaa itselleni vapauksia liiaksi, jos kerran antaa jossain periksi? Kerrassaan kiehtovaa. Kaikki tämmöset ihmisten outoudet kiehtoo mua ihan hirveästi :) Koska jokinhan on jossain vaiheessa mennyt vinksalleen, että ihminen ajattelee tuolleen. Nyt ollaan jännän äärellä ;)

Aion kuitenkin rohkeasti kapinoida itseäni vastaan ja lähteä aamukävelylle katsomaan tuota punaista kuuta! Ja ennen kaikkea pidättäytyä sen jälkeen vielä kävelemästä töihin, ihan vaan sen kapinoinnin nimissä :D Tiedä sitten onko sekään nyt tervettä xD Haha, teen niin tai näin, niin vähän höperö olen enivei!

Meinaako joku muu lähteä kurkkimaan moista näkyä? :)

Kuva täältä. Kuvan ottanut Pekka Helo.

2 kommenttia:

  1. Mä odottelen sun kuviasi kuunpimennyksestä! Ulkoreippailut säästän mielelläni myöhemmäksi koska tiedän kokemuksesta etten aamulla ole yleensä sen vertaa hereillä että saisin itsestäni mitään irti. Vaikka olisikin tuollainen hieno nähtävyys...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivotaan, että saan kuvia! :) En yhtään tiedä kuinka tuo puhelimen kamera osaa kuvia ottaa varsinkaan tuollaisessa "settingissä".. Hämärä ei oikein koskaan ole ollut ystäväni kuvailuja suorittaessa :D Tietty vois harkita jos kokeilis ihan oikealla kameralla kuvata, mut sit jää kyllä se kävely välistä kun kaikki aika menee asetusten säätämiseen :D Mnoh, kahtellaan mihin päädytään :)

      Poista

Kiitos kommentistasi! :)